Milloin hälyttäisit apua, vai hälyttäisitkö lainkaan?

[hermoheikko]

Mun on nyt ihan pakko kysyä että miten te muut toimisitte tilanteessa jossa kaksi lasta pääsisi lähtemään omille teilleen.
Olisitteko yhteydessä poliisiin tms. jos niin minkä ajan kuluessa?

Eilen oma ja naapurilikka paineli omille teilleen ihan parissa minuutissa ja kun ei naapurin kanssa lähiympäristöä läpikäymällä lapsia (5v ja 6v) löydetty ja parikymmentä minuuttia oltiin etsitty, soitettiin sitten hätäkeskukseen.

Nopeasti tuli partio apuun ja kertoivat että toinen on tulossa perästä. Myös muutama muu naapuri oli etsimässä lapsia. Kaksi kierteli autolla ja yhteensä kuusi jalan + sitten poliisipartio.

Lapset olivat kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia "omilla teillään", ennen kuin löytyivät.

Mä mietin vaan että miten tuossa tilanteessa olisi pitänyt toimia, kun hieman ristiriitaista kommenttia tullut mm. tuosta poliisille soittamisesta. Ei sitä eilen oikein järki leikannut eikä ajatus kulkenut kun huoli muksusta oli niin kova. Mä toivon ettei vastaavaan tarvitse ikinä enää joutua, mutta jos joskus nyt niin kävisi, niin miten pitää toimia?

 

[NPOK]

nykyään on kaikenmaailman avohoidokkeja vapaalla, joten minä olisin melko kärkäs poliisit soittamaan, jos ei lasta kamujen luota löytyisi. joku voi olla rennompi, mutta tässä kaupungissa on kaikkea sattunu ja munki esikoiselle autoista huudeltu kyytiin tulemista, joten vaikka muuten olen melko rento äiti, niin tässä asiassa olen tarkkana.

 

[Kowalski]

Mä tekisin varmaan samoin. Eli etsisin ensin lasta naapureiden kanssa lähipihoilta jonkin aikaa, ja sitten soittaisin poliisille.
Paitsi jos on syytä epäillä, että joku olisi lapsen vienyt.

 

[HyacinthBucket]

Kun olisin katsonut lähikulmat läpi, niin soittaisin, ellen olis löytänyt... korkeintaan puoli tuntia etsisin ennen soittoa.

 

[vieras]

Ihan Ok.

 

[mrsCullen]

Olisin kans soittanut heti perään.

Toissa kesänä meiän tyttö kerkes kadota naapurin työn kanssa. Vartin olivat hukassa, kunnes löytyivät ihan väärän talon rappukäytävästä. Olin jo valmis soittamaan poliisit, ja olisin soittanutkin ellei tytöt olis tulleet takas.
Elämäni pisin ja kamalin vartti.

 

[5-vuotiaan äiti]

Noin pienten lasten kohdalla soittaisin heti kun huomaan, että ovat hukassa eivätkä löydy lähialueelta huutelemalla. Se on hätäkeskuspäivystäjän työtä arvioida tarvitaanko poliisin apua vai ei. Tosin eiköhän sitä aika herkästi lähetetä juuri tuon iän takia.

 

[lhl]

Kyllä noin pienten kadotessa voi melko nopeastikin soittaa poliisille (vielä pienempien ollessa kyseessä, soittaisin melko hetikin, kun kaikki tavalliset paikat olisi äkkiä tutkittu). Jos lapsille olisi tapahtunut jotakin (lähteneet jonkun mukaan tai pudonneet vaikka veteen), mitä nopeammin apua on paikalla, sitä paremmat mahdollisuudet, että lapset löytyvät ja selviytyvät.

Pienten lasten häviämisiin poliisi suhtatuu aina ripeillä etsinnöillä.

 

[Keittiönoita]

Riippuisi ihan lapsista ja alueesta, millä asutaan. Ja tietysti vuorokaudenajasta, säätilasta ja siitä, mitä lapsilla oli kadotessaan päälläämn.

Mulla oli 6 v jo koulussa, joten en nyt ihan parin tunnin "katoamisen" takia olisi alkanut vielä hälytyskeskukseen soittelemaan, jos ei olisi ollut mitään erityistä syytä epäillä jotain sieppausta, onnettomuutta tms.

 

[hmm]

Riippuisi ihan lapsista ja alueesta, millä asutaan. Ja tietysti vuorokaudenajasta, säätilasta ja siitä, mitä lapsilla oli kadotessaan päälläämn.

Mulla oli 6 v jo koulussa, joten en nyt ihan parin tunnin "katoamisen" takia olisi alkanut vielä hälytyskeskukseen soittelemaan, jos ei olisi ollut mitään erityistä syytä epäillä jotain sieppausta, onnettomuutta tms.

lapset ovat sen verran tärkeitä ainakin mulle, että jos muuten luottaa lapseensa joka sitten katoaa, mä soittaisin aika pian, jo tunnin päästä. Koska jos jotain on oikeesti sattunut, toi tuntikin on ihan liian myöhään.

 

[Keittiönoita]

lapset ovat sen verran tärkeitä ainakin mulle, että jos muuten luottaa lapseensa joka sitten katoaa, mä soittaisin aika pian, jo tunnin päästä. Koska jos jotain on oikeesti sattunut, toi tuntikin on ihan liian myöhään.

Kuten edellä sanoin, riippuisi ihan lapsesta Kuopukseni oli 6 veenä ekaluokkalainen enkä todellakaan tuntenut kaikkia luokkakavereita tai tiennyt heidän osoitteitaan tai vanhempiensa puhelinnumeroita. Osasin kuitenkin luottaa lapseeni siinä, että tuonne lammelle ei mene ja että vieraiden ihmisten matkaan ei lähde. Kun junnu "katosi", arvelin olevan jossain alueellla, mutta mulle tuntemattomassa paikassa. Niinkuin sitten olikin. "Rangaistukseksi" sai sitten kännykän

 

[hmm]

lapset ovat sen verran tärkeitä ainakin mulle, että jos muuten luottaa lapseensa joka sitten katoaa, mä soittaisin aika pian, jo tunnin päästä. Koska jos jotain on oikeesti sattunut, toi tuntikin on ihan liian myöhään.

Kuten edellä sanoin, riippuisi ihan lapsesta Kuopukseni oli 6 veenä ekaluokkalainen enkä todellakaan tuntenut kaikkia luokkakavereita tai tiennyt heidän osoitteitaan tai vanhempiensa puhelinnumeroita. Osasin kuitenkin luottaa lapseeni siinä, että tuonne lammelle ei mene ja että vieraiden ihmisten matkaan ei lähde. Kun junnu "katosi", arvelin olevan jossain alueellla, mutta mulle tuntemattomassa paikassa. Niinkuin sitten olikin. "Rangaistukseksi" sai sitten kännykän

Just joo...

 

[vieras]

Aivan samoin toimisin kuin ap, jos ei vartissa tai noin suunnillee ja kotikulmat koluamalla löytyis niin häkee soittainin minäki

 

[hermoheikko]

Tosiaan muksut häipy pihalta kun oltiin ulkoilun jälkeen lähdössä kotiin ja iltapuuhiin, kello oli siis yli seitsemän illalla. Kummallakaan ei mitään kavereita minne olisivat menneet. Näin jälkikäteen sitten selvisi että olivat hortoilleet pitkin poikin, käyneet sorsalammella sekä ylitelleet useita autoteitä. Onneksi tähän vuoden aikaan kuitenkin valoisuutta riittää pitkälle iltaan, mutta kun kumpikin muksuista vielä sellaisia, jotka eivät todellakaan kykene huolehtimaan itsestään saati toisesta.

No pääasia ettei ihan suotta virkavaltaa vaivattu.

 

[Keittiönoita]

Tosiaan muksut häipy pihalta kun oltiin ulkoilun jälkeen lähdössä kotiin ja iltapuuhiin, kello oli siis yli seitsemän illalla. Kummallakaan ei mitään kavereita minne olisivat menneet. Näin jälkikäteen sitten selvisi että olivat hortoilleet pitkin poikin, käyneet sorsalammella sekä ylitelleet useita autoteitä. Onneksi tähän vuoden aikaan kuitenkin valoisuutta riittää pitkälle iltaan, mutta kun kumpikin muksuista vielä sellaisia, jotka eivät todellakaan kykene huolehtimaan itsestään saati toisesta.

No pääasia ettei ihan suotta virkavaltaa vaivattu.

Kuten sanoin, minusta paljon riippuu lapsesta. Jos lapsi ei ole tottunut liikkumaan läjiympäristössään yksin, niin toki silloin herkemmin soitetaan apua. Mutta jos on tottunut liikkuja, niin ei ihan heti tarvitse pelätä pahinta.

 

[vieras]

Tosiaan muksut häipy pihalta kun oltiin ulkoilun jälkeen lähdössä kotiin ja iltapuuhiin, kello oli siis yli seitsemän illalla. Kummallakaan ei mitään kavereita minne olisivat menneet. Näin jälkikäteen sitten selvisi että olivat hortoilleet pitkin poikin, käyneet sorsalammella sekä ylitelleet useita autoteitä. Onneksi tähän vuoden aikaan kuitenkin valoisuutta riittää pitkälle iltaan, mutta kun kumpikin muksuista vielä sellaisia, jotka eivät todellakaan kykene huolehtimaan itsestään saati toisesta.

No pääasia ettei ihan suotta virkavaltaa vaivattu.

Kuten sanoin, minusta paljon riippuu lapsesta. Jos lapsi ei ole tottunut liikkumaan läjiympäristössään yksin, niin toki silloin herkemmin soitetaan apua. Mutta jos on tottunut liikkuja, niin ei ihan heti tarvitse pelätä pahinta.

Nykypäivänä melko harvan normaali perheen (siis normaalisti lapsistaan huolehtivien) lapset ovat "tottuneita" lähiympäristössä liikkujia. On pikkasen eri vuosikymmenet keittiksellä. Olitko 50-luvulla syntyny vai muistanko väärin?

 

[Keittiönoita]

Nykypäivänä melko harvan normaali perheen (siis normaalisti lapsistaan huolehtivien) lapset ovat "tottuneita" lähiympäristössä liikkujia. On pikkasen eri vuosikymmenet keittiksellä. Olitko 50-luvulla syntyny vai muistanko väärin?

Mun kuopukseni on syntynyt viime vuosikymmenellä, joten ei tässä nyt mitään suurta sukupolvien välistä kynnystä voi olla olemassa. Minusta on aina ollut tärkeää, että lapset tuntevat alueen, jossa asuvat. Olipa lapsi sitten syntynyt 50-luvulla, 60-luvulla, 70-luvulla, 80-luvulla, 90-luvulla tai 00-luvulla.

 

[vieras]

Nykypäivänä melko harvan normaali perheen (siis normaalisti lapsistaan huolehtivien) lapset ovat "tottuneita" lähiympäristössä liikkujia. On pikkasen eri vuosikymmenet keittiksellä. Olitko 50-luvulla syntyny vai muistanko väärin?

Mun kuopukseni on syntynyt viime vuosikymmenellä, joten ei tässä nyt mitään suurta sukupolvien välistä kynnystä voi olla olemassa. Minusta on aina ollut tärkeää, että lapset tuntevat alueen, jossa asuvat. Olipa lapsi sitten syntynyt 50-luvulla, 60-luvulla, 70-luvulla, 80-luvulla, 90-luvulla tai 00-luvulla.

Niin siis sulla on hiukka samantyylinen ajatusmaailma kuin mun äidillä joka on 50-luvulla syntyny. Aika suotta kimpaannut. Ja melko suuri kynnys näyttää ajatustasolla olevan kun nykyään ei todellakaan kuin jonkun moniongelma perheiden lapset juokse 6-vuotiaina pitkin kyliä valvomatta, on tuo elämän meno muuttunu sen verran paljon.

 

[Keittiönoita]

Niin siis sulla on hiukka samantyylinen ajatusmaailma kuin mun äidillä joka on 50-luvulla syntyny. Aika suotta kimpaannut. Ja melko suuri kynnys näyttää ajatustasolla olevan kun nykyään ei todellakaan kuin jonkun moniongelma perheiden lapset juokse 6-vuotiaina pitkin kyliä valvomatta, on tuo elämän meno muuttunu sen verran paljon.

Olet ihan oikeassa kyllä Olen ihan lähipiirissänikin huomannut, miten vielä 14 v viedään aamulla autolla kouluun, kun lapsi ei osaa ostaa bussissa bussilippua voidakseen kulkea koulumatkojaan itsenäisesti. Enkä mä muuten kimpaantunut, kunhan vastasin vain siihen, mitä kysyttiin

Mä pidän aika hyvänä sitä, että meidän huushollissa ei ole autoa koskaan ollutkaan. Lasten on siis ollut suorastaan pakko oppia tuntemaan lähiympäristönsä, kun joka paikkaan olen heidän kanssaan kävellen mennyt. Ja arvaa mitä? En pidä sitä lähiympäristön tuntemista lainkaan pahana asiana. Pyysipä aikoinaan siskoni mun kuopustani esikoiselleen oppaaksi, kun ei tää junnua 7 vuotta vanhempi kaveri tiennyt, missä täällä lähiössä kyseinen paikka oli ja systerillä ei ollut mahdollisuus lähteä autolla kuskaamaan.

Tää lähiö, missä asun, ei juurikaan ole 10 vuodessa muuttunut. Korkeintaan tullut rauhallisemmaksi. Joten en näe mitään syytä, miksi lasta ei saisi opettaa tuntemaan omaa asuinaluettaan.

 

[vieras]

Kyllähän sen huomaa että 50-luvulla syntyneillä on aivan eri käsitys hyvin monesta asiasta mm. siitä mitkä on lapselle turvallista ja mikä ei. Toki 7-vuotias jo laajentaa elinpiiriä, mutta 5 ja 6 vuotiaalla se ei sopivaa, toivottavaa eikä turvallista. Jos sinun lapsesi on ollut heitteillä niin ok hyvä kun on hengissä

 

[Aksu81]

Oon tästä jo kertonutkin, mutta kävin varaamassa pyykkituvan ja poika (5v.) halusi jäädä katsomaan piirrettyjä. Oli sitten unohtanut missä olen ja tosiaan olin poissa noin 5min. Naapuri oli nähnyt pojan lähtevän kaupalle päin itkien, mutta ei ehtinyt perään. Juoksin kaupalle ja takas huudellen ja olin just soittamassa poliisille, kun joku ystävällinen mies toi sen pihaan autollaan. Poika oli juossut jo kilometrin päässä kehäIII:n ylittävällä sillalla ilman kenkiä. Onneksi sattui tuollainen rehellinen ihminen ottamaan kyytiin ja poika osasi neuvoa tien kotiin. Eli kannattaa vaan heti soittaa jos ei lähiympäristöstä löydy.

 

[Aksu81]

Oon tästä jo kertonutkin, mutta kävin varaamassa pyykkituvan ja poika (5v.) halusi jäädä katsomaan piirrettyjä. Oli sitten unohtanut missä olen ja tosiaan olin poissa noin 5min. Naapuri oli nähnyt pojan lähtevän kaupalle päin itkien, mutta ei ehtinyt perään. Juoksin kaupalle ja takas huudellen ja olin just soittamassa poliisille, kun joku ystävällinen mies toi sen pihaan autollaan. Poika oli juossut jo kilometrin päässä kehäIII:n ylittävällä sillalla ilman kenkiä. Onneksi sattui tuollainen rehellinen ihminen ottamaan kyytiin ja poika osasi neuvoa tien kotiin. Eli kannattaa vaan heti soittaa jos ei lähiympäristöstä löydy.

 

[näin]

Kyllähän sen huomaa että 50-luvulla syntyneillä on aivan eri käsitys hyvin monesta asiasta mm. siitä mitkä on lapselle turvallista ja mikä ei. Toki 7-vuotias jo laajentaa elinpiiriä, mutta 5 ja 6 vuotiaalla se ei sopivaa, toivottavaa eikä turvallista. Jos sinun lapsesi on ollut heitteillä niin ok hyvä kun on hengissä

Eskariin saa meillä ainakin vanhempien luvalla mennä itsenäisesti, kunhan päiväkoti arvioi matkan turvalliseksi (meiltä täältä ei pääse koska pitää ylittää asuinalueen kokoojakatu mikä on vilkkaampi kuin muut tiet täältä). Ja loppuvuodesta syntynyt lapsi aloittaa 5-vuotiaana eskarin ja 6-vuotiaana koulun minne nyt viimeistään on itse mentävä, myös tuon tien yli.

Ja aluetuntemusta harjoitellaan nimenomaan vanhemman kanssa. Kyllä meillä 3-vuotiaskin tietää jo kaikkialle reitin itse, mutta ei tietenkään saa poistua kotipihalta.

 

[Keittiönoita]

Jos sinun lapsesi on ollut heitteillä niin ok hyvä kun on hengissä

Mun lapseni oli 6 veenä ekalla luokalla koulussa. Varmaan siis heitteillä

 

[Keittiönoita]

Ja aluetuntemusta harjoitellaan nimenomaan vanhemman kanssa. Kyllä meillä 3-vuotiaskin tietää jo kaikkialle reitin itse, mutta ei tietenkään saa poistua kotipihalta.

Nimenomaan näin