E
Ei jaksa
Vieras
Erosta on jo yli 7 vuotta aikaa, kahteen vuoteen en ole enää eksästä mitään kuullut. Ja silti säännöllisin väliajoin painajaiset palaavat.
Viimeöinen oli pahin tähän astisista. Mä huomasin olevani parisuhteessa sen kanssa taas, ja se palasi kotiin kaula syötynä. Kysyin asiasta, ja sillä oli se sama mairea ja vähän vino hymy kun se alentuvasti selitti mulle ettei se ole mitään. Ettei hän voinut sille yhtään mitään eikä sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Ei suostunut puhumaan asiasta, hymyili vain ja sanoi että olen mieleltäni sairas. Sanoin, että erotaan, ei suostunut siihenkään. Se sama hymy jähmettyi sen kasvoille, ne silmät oli täysin ilmeettömät ja se pahuus jonka tunsin, todella jäätävää.
Ja sitten se taas alkoi. Se uhkasi viedä mun lapset, se uhkasi tappaa ne. Se vei multa unessa auton ja polkupyörän ja kaikki, joten olin taas vangittu kotiini. Itkin ja anelin apua muilta, kukaan ei uskonut mua vaan eksäni versiota eivätkä suostuneet auttamaan. Hetken jopa pohdin sitäkin, että jätän sille lapset ja pakenen yksin, mutta sitten tajusin ettei eksä huolehtisi lapsista yhtään. Unessa eksä jatkoi kiusantekoa kaikin mahdollisin tavoin, ja mä olin taas siinä samassa tunnetilassa: täynnä epätoivoa ja epäuskoa siitä, millainen se oli ja mitä se teki. Se kauhu ja pelko oli taas läsnä, samoin eksän pahuus. Se hymy oli taas siinä, ja se oli ehkä kaikkein pahinta. Mä olin taas vankina, enkä löytänyt ulospääsyä.
Mua melkein itkettää, ahdistaa niin paljon. Mä haluan eroon siitä ihmisestä, mä en halua enää ikinä muistaa hetkeäkään että olen koskaan elänyt sellaisen kanssa. Mä haluan eroon näistä painajaisista, mä en tahdo enää antaa sen pilata mun elämääni. Miten näistä pääsee eroon?!!
Viimeöinen oli pahin tähän astisista. Mä huomasin olevani parisuhteessa sen kanssa taas, ja se palasi kotiin kaula syötynä. Kysyin asiasta, ja sillä oli se sama mairea ja vähän vino hymy kun se alentuvasti selitti mulle ettei se ole mitään. Ettei hän voinut sille yhtään mitään eikä sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Ei suostunut puhumaan asiasta, hymyili vain ja sanoi että olen mieleltäni sairas. Sanoin, että erotaan, ei suostunut siihenkään. Se sama hymy jähmettyi sen kasvoille, ne silmät oli täysin ilmeettömät ja se pahuus jonka tunsin, todella jäätävää.
Ja sitten se taas alkoi. Se uhkasi viedä mun lapset, se uhkasi tappaa ne. Se vei multa unessa auton ja polkupyörän ja kaikki, joten olin taas vangittu kotiini. Itkin ja anelin apua muilta, kukaan ei uskonut mua vaan eksäni versiota eivätkä suostuneet auttamaan. Hetken jopa pohdin sitäkin, että jätän sille lapset ja pakenen yksin, mutta sitten tajusin ettei eksä huolehtisi lapsista yhtään. Unessa eksä jatkoi kiusantekoa kaikin mahdollisin tavoin, ja mä olin taas siinä samassa tunnetilassa: täynnä epätoivoa ja epäuskoa siitä, millainen se oli ja mitä se teki. Se kauhu ja pelko oli taas läsnä, samoin eksän pahuus. Se hymy oli taas siinä, ja se oli ehkä kaikkein pahinta. Mä olin taas vankina, enkä löytänyt ulospääsyä.
Mua melkein itkettää, ahdistaa niin paljon. Mä haluan eroon siitä ihmisestä, mä en halua enää ikinä muistaa hetkeäkään että olen koskaan elänyt sellaisen kanssa. Mä haluan eroon näistä painajaisista, mä en tahdo enää antaa sen pilata mun elämääni. Miten näistä pääsee eroon?!!
