Milloin omakuva itsestään palautuu synnytyksen jälkeen??

[oire]

Mulla ei ole kokemuksia tuollasista tuntemuksista, mutta kuitenkin kehottaisin juttelemaan miehesi kanssa, neuvolassa tai vaikka jossain vertaistukiryhmässä, esim. esikköryhmä (jos vaan paikkakunnalla on?).
Itse valmistauduin jo ennen raskautta siihen, että vartaloni ei tule olemaan koskaan samanlainen kuin ennen raskautta. Nyt raskauden jälkeen tunnen oloni entistä itsevarmemmaksi vaikka arpia tulikin, mahaan jäi makkarat ja rinnat roikkuu...ne kaikki kuuluu vaan elämään..
Voin olla vain ylpeä kun selvisin synnytyksestä ja nyt meillä on ihana poika.

Kannattaa ottaa puheeksi.

 

["Kolmen äiti"]

Mulle oli myös ihan järkyttävä shokki se miten kroppa muuttui ekan raskauden/synnytyksen/imetyksen jälkeen! Olin varma ettei musta saa kaunista enää mitenkään. Mulle tuli reilusti arpia vatsaan ja vähän reisiin ja rintoihin. Olen suht pieni kokoinen ja vauva oli iso, 4,5kg. Mulla repes myös alapää aika pahasti ja ommeltiin paljon. Sitten tulin melko pian uudelleen raskaaksi. Se toinen kerta ei juurikaan pahentanut tilannetta, olin suht saman näköinen toisen vauvan synnytettyäni. Joka hänkin oli iso 4,7kg ja taas ommeltiin paikkoja... Kun tämä nuorempi sitten oli 2v, silloin lopetin imetyksen ja lähdin salille ja jumppiin. Sain muutamassa kuukaudessa "kroppani takaisin" ja eihän se enää entisensä ollut, melkeinpä parempi! Vatsa ei ole kaunis, se on myönnettävä, mutta kokonaisuus on paljon parempi kuin ennen lapsia!
Nyt sain juuri muutama viikko sitten kolmannen lapseni. Tämä kolmas raskaus muutti kroppaani nyt jotenkin eri tavalla. Arpia ei tullut lisää ja alapääkin selvisi vähemmillä tikeillä. Mutta raskausaikana takapuoli löystyi, samoin reidet. Niitä täytyykin sitten seuraavaksi alkaa treenaamaan
TÄRKEINTÄ ON AP, ETTÄ HYVÄKSYT NE MUUTOKSET! VAIN SILLÄ TAVOIN PÄÄSET ETEENPÄIN TOSTA MIELENTILASTA! JA AIVAN VARMASTI OLET TAAS KAUNIS JONAIN PÄIVÄNÄ MYÖS ITSESI MIELESTÄ, JOPA KAUNIIMPI KUIN ENNEN!

 

[En halua masentaa]

Kirjoituksesi oli kuin minun suustani paitsi että vauvani on jo 10kk. En tiedä miten saisin itsestäni taas kokonaisen ihmisen.

 

[mietitty on]

Kuulostaa kamalalta. Itse pelkäsin esikoista odottaessani että alan vihata kroppaani synnytyksen jälkeen, mutta jotenkin pystyin olemaan itselleni niin armollinen, etten edes tarkastellut sitä noin kriittisesti (minulla on vieläpä syömishäiriötaustaa).
Nyt taas toista lasta odottaessa pelkään samaa, koska tämä raskaus on ollut vaikeampi ja painoa on tullut enemmän, mutta aion murehtimisen sijaan alkaa treenata niin pian kuin mahdollista että pääsen liikakiloista ja löysästä nahkasta eroon.

 

[hr]

ei mulla ekan lapsen jälkeen ollut oikeastaan ongelmia.. haavat parani hyvin, arpia ei juuri jäänyt, mitä nyt painoa oli enempi ja näytin uhkealta.. se oli ihan positiivista..

mutta toisen lapsen syntymän jälkeen ekaa kertaa saunassa katsoin itseäni ja olin ihan tosi poikki ja kipeä synnytyksestä ja kaikesta ja ääneen itkeä vollotin kun olen niin karsea. Mutta mies on ollut ihana ja tsempannut sanoillaan ja halullaan minua kohtaan antaa ymmärtää että olen ihana vieläkin, vaikka arpia ja kiloja olis muille jakaa.

 

[Naisen raivo]

No mun täytyy tunnustaa että en mäkään ole enää lapsen saannin jälkeen ihan sinut itseni kanssa. Ennen lasta olin sellainen "rehevä", en toki mikään lihava mutta lihaisampi, jos joku ymmärtää. Oli isot, kauniit rinnat, kapea vyötärö ja söpö kiva Jennifer Lopez tyylinen peffa, nykyään oon kuin kuivan kesän orava, rinnat on kaksi ajokoiran korvaa, peffa on pieni roikkuva säkki, kasvot on kutistunu ihan olemattomiin ja siksi tuntuu et ryppyjäkin on enemmän, tukka tippuu päästä ja vyötärö on kadonnut kun lantio on kutistunut. Ei nättiä mut kai tän kanssa on vaan elettävä :x.