V
vierailija
Vieras
Meillä on nyt 2 kuukauden ikäinen vauva. Vauva-arki on lähtenyt meillä muuten loistavasti käyntiin, imetys sujuu ja kaikki on muutenkin mallillaan paitsi...
Miehen sukulaiset, anopit ja sisarukset soittelevat jatkuvasti mitä vauva tekee, saako sen jo hoitoon, joko imetys loppuu. Mies haluaisi antaa mieluusti vauvan hoitoon, jotta saataisiin omaa aikaa, mutta minä taas en.
Miehen sukulaiset ovat sitä sorttia, että tarpeeksi kun jankataan niin saadaan tahto läpi. Juuri eilen mies puhui siskonsa kanssa puhelimessa ja sisko jo totesi, että tulee hakemaan vauvan tiistaina ja päätti jo ajat ja kaikki. Totesin miehelle että ei käy, meillä on silloin menoja ja toisekseen siskosi ei päätä, milloin hakee vauvan ja ottaa hoitoon. Mies vähän näytti loukkaantuneelta, mutta ilmoitti siskolleen että ei käy. Kuulin sitten puhelimessa miten tämä sisko alkoi huutamaan, ettei koskaan saada hoitaa vauvaa ja olen sitä ja tätä ja tuota.
Olen ylpeä siitä että en ole antanut asiassa periksi vaan pitänyt pääni ja sanonut suoraan että ei käy, mutta alkaa pikku hiljaa rassaamaan tämä ainainen moukuminen. Pitäisikö vauva antaa sitten hoitoon kun muut vaativat vai kuuntelenko tätä valitusta siihen asti että vauva on tarpeeksi iso sanomaan itse kun haluaa hoitoon?
Miehen sukulaiset, anopit ja sisarukset soittelevat jatkuvasti mitä vauva tekee, saako sen jo hoitoon, joko imetys loppuu. Mies haluaisi antaa mieluusti vauvan hoitoon, jotta saataisiin omaa aikaa, mutta minä taas en.
Miehen sukulaiset ovat sitä sorttia, että tarpeeksi kun jankataan niin saadaan tahto läpi. Juuri eilen mies puhui siskonsa kanssa puhelimessa ja sisko jo totesi, että tulee hakemaan vauvan tiistaina ja päätti jo ajat ja kaikki. Totesin miehelle että ei käy, meillä on silloin menoja ja toisekseen siskosi ei päätä, milloin hakee vauvan ja ottaa hoitoon. Mies vähän näytti loukkaantuneelta, mutta ilmoitti siskolleen että ei käy. Kuulin sitten puhelimessa miten tämä sisko alkoi huutamaan, ettei koskaan saada hoitaa vauvaa ja olen sitä ja tätä ja tuota.
Olen ylpeä siitä että en ole antanut asiassa periksi vaan pitänyt pääni ja sanonut suoraan että ei käy, mutta alkaa pikku hiljaa rassaamaan tämä ainainen moukuminen. Pitäisikö vauva antaa sitten hoitoon kun muut vaativat vai kuuntelenko tätä valitusta siihen asti että vauva on tarpeeksi iso sanomaan itse kun haluaa hoitoon?
Itselleni on vain tärkeää, että lapsi tuntee olonsa aina turvalliseksi. Isompana taaperot osaavat jo vähän hahmottaa minne mennään ja kenen kanssa ollaan.