miltä sinusta tuntui 26-vuotiaana?

[vanhus]

miten mulla on nyt sellainen olo että alan olla ikäloppu enkä todellakaan enää ehdi kokea kaikkea mitä haluaisin

en ole koskaan päässyt matkustelemaan edes täällä suomessa.. olen kokenut tosi vähän lapsiakaan ei ole vielä siunaantunut..

 

[Kimalle84]

En mä tiiä, kun olen vasta 25

 

[hansukas]

pöh....

 

[feger]

Vanhalta ja kriisiseltä.

 

[g]

Samalta kuin 23-vuotiaana. Hölmöt hankkii ihan ipanoina ikäkriisiä.

 

[BridgetJones]

En mä tiiä, kun olen vasta 25

Sama vika... :snotty:

 

[vm83]

tämmönen tylsä vanha pieru,mitään en oikeestaan saannu aikaseks muuta ku 2 lasta...

 

[sannulii]

jaa. a katsotaan sitä sitten 3 vuoden päästä

 

[4n äiti]

olin 26-vuotiaana kahden lapsen äiti, en tuntenut tosiaankaan itseäni vanhaksi (en tunne nytkään!). olin kotiäitinä ja tein satunnaisia myyntihommia ja mietin mille alan. lähdinkin opiskelemaan 27-vuotiaana. ei ollut siinä iässä mulla vielä mitään fyysisiä vaivojakaan.

 

[-]

Höpö höpö.. koko elämä edessä. Ite nyt nelikymppinen ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten 26v.

 

[TULKINNANVARAINEN]

siitä on niin kauan aikaa ...ei se tutunut yhtään sen kummemmalta kuin nytkään . mä en ole koskaan tuntenut poltetta matkusteluun jne. lapsia mulla oli jo silloin ja elin perhe-elämää. enkä kyllä tuntenut itseäni ikälopuksi kuten en nytkään.

 

[anni*]

heh, en edes muista kun olen ollut noin nuori, mutt sen tiedän että monenlaista olen vasta sen jälkeen kokenut, tehnyt ja tiäs missä käynyt. tosta kun elät seuraavat 14.v niin kysyn sitten että ehditkö!
ja 3 lastakin on siunaantunut vaikka aloitin vasta vähän alle 30.v

 

[...]

En mä tiiä, kun olen vasta 25

Sama vika... :snotty:

samma här! :wave:

 

[Aksukkainen]

Itse tuossa iässä olin juuri saanut meidän esikoisen, joka oli täysi yllätys. Se pisti liikkeelle ison muutoksen omassa elämässä ja myös pienimuotoisen kriisin. Mutta kun siitä selvisin, on nämä seuranneet kolme vuotta olleet melko seesteisiä henkisesti, vaikka paljon on ehtinyt tapahtumaan. Ensi vuonna sitten 30 kriisi :saint:

 

[vieras]

olen 27v ja tunnen olevani jo ikäloppu. tuntuu että tässä tää nyt oli, mun elämä. on lapset, on työ, on avioliitto. että tässä nyt mennään päivä toisensa jälkeen, kaikki päivät toistaa itseään. silti olen onnellinen.

 

[nedra]

Mulla on sellainen olo,että elän elämäni parasta aikaa. =)

 

[onnellista aikaa oli]

Mä olin tiiviisti kotiäitinä silloin.

Sain esikoisen 23-vuotiaana ja olin tosi nuori, suorastaan teiniäiti kaikkien silmissä. Lopetin kotiäitiputkeni 6 vuotta myöhemmin koin olevani varsin ikäloppu mm. työmarkkinoilla.

Nyt kuitenkin oikein tyytyväinen elämääni ja hei, mun lapset muuttaa pois himasta kun mä oon 40 v! Sitten voinkin neljävitosena työnnellä lapsenlasta vaunuissa kaduilla ja tavata jonkun vanhan koulukaverin omien vaunujensa kanssa joka kehuu että kiva kun joku muukin on hankkinut lapsia vielä kypsällä iällä.

 

[pia]

Mä olin 4 lapsen äiti ja tunnen ehtiväni kokea ja tehdä paljon vielä nyt oon 27v ja onhan tässä vuosia vielä aikaa ( toivottovasti) tehdä mitä mieleen juolahtaa vanha on sit kun on 100v

 

[kn]

Kun täytin 26v, niin esikoiseni oli 3kk vanha ja koliikki oli ollut. Hiukan olin väsynyt kanniskelusta ja valvomisesta, mutta silti niin ylpeä ja onnellinen yh-äippä.
Ajatukset pyörivät vauvassa ja meidän elämässä.

 

[papukaijan ruokottomat puheet]

En ole ikinä tuntenut olevani yhtä vanha kuin 26-vuotiaana! 30-vuotiaana olin paljon nuorempi ja nykyään vielä siihenkin verrattuna ihan pentu!

 

[Aksukkainen]

En ole ikinä tuntenut olevani yhtä vanha kuin 26-vuotiaana! 30-vuotiaana olin paljon nuorempi ja nykyään vielä siihenkin verrattuna ihan pentu!

Vähän tällainen tunne mulla on ollut... siis että se 26 oli aika raskas ikä mulle ja sen jälkeen on helpottanu vaan vuosi vuodelta. Toivottavasti meno jatkuis näin vielä piiiiitkään

 

[Non compos mentis]

Mulla on sellainen olo,että elän elämäni parasta aikaa. =)

Sama! Oli todella huippuvuosi silloin, vaikkeivat kaikki haaveet toteutuneetkaan. Kesä oli lyhyt ja kaunis, tuomien kukinnankin ehdin kuitenkin huomaamaan. Täytän parin kk päästä 30 vuotta, enkä tunne itseäni erityisen vanhaksi vieläkään. Henkisesti eläkeikäinen, kylläkin.

 

[Minerva McGarmiwa]

Siitä on liian kauan, ei pysty muistamaan enää niin kauas :xmas:
Ihan jees, samaa kiirettä ku nytkin joten eipä kovin isoo eroo ole elämään tullut vuodessa

 

[päätön]

26 vuotiaana olin niin nuori etten enää edes muista

 

[mirabel]

Olin juuri valmistunut, en haaveillut lapsista enkä perheestä vaan urasta. Ajattelin, että olisi kivaa olla 40v, jotta olisi jo urallaan johonkin päässyt, eikä olisi se "nuorin ja tyhmin".
Nyt olisi ihan kiva palata siihen 26v ikään, olla nuori ja tyhmä... Vaikka en koe itseäni nyt sen vanhemmaksi nytkään kuin silloin, enkä toivottavasti vanhene vielä vuosiin.
Mutta toivottavasti on vieläkin vuosikymmeniä edessä. Pitäisi pyrkiä aktiiviseen elämään ja pysyä virkeänä seuraavat 50 vuotta!