Miltä tuntuu pettämisen jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mirja-marja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mirja-marja

Vieras
Minulla on nyt sellainen tilanne, että olen toivottomasti ihastunut harrastuksessa tapaamaani mieheen, ja luulen että tunteet ovat hänen osaltaan samat. Molemmat olemme naimisissa, minulla lapsia, miehellä ei.
Ikinä en ole omaa miestäni pettänyt, yhdessä olemme olleet pian 15v ja periaatteessa suhteessa kaikki on ok:hieno koti, lapset, työt, mies paras mitä mistään voisin ikinä löytää. Mutta silti tämä ihastus on vienyt minut aivan täysin mukanaan.
Toisen miehen kanssa ei vielä ole tapahtunut mitään, paljon olemme puhuneet keskenämme ja vaihtaaneet merkitseviä katseita.
Mietinkin nyt, miltä se tuntuu, kun oikeasti on kumppaniaan pettänyt? Pystyykö sen tunteen kanssa elämään?
Itse olen hyvin tunteellinen ihminen, ja pelkään että hulluksihan siitä pettämisestä tulisin. Mutta minkäs niille tunteilleen voi... vai voiko?
 
Suutelut ja hyväilyt ovat niin ihania, että ne tuntuvat täysin oikeilta. Aluksi vähän arastelee, mutta sitten se lähtee menemään. Ensimmäisen seksikerran on vähän huono omatunto, mutta kun perustelee itselleen, että olet tämän ansainnnut ja että ihminen elää vain kerran, ei tunnu niin pahalta koska ihminen on loppupeleissä vastuussa vain itselleen.
Toisen kerran jälkeen olo ei ole enää ollenkaan huono. Ja sitten seuraavia kertoja alkaakin jo kaivata. Voimahali ja tsemppiä sinullekin uudessa (sala)suhteessasi.
Moralisteille voit viitata kintaalla! "Koirat haukkuu, mutta karavaani kulkee."
 
Se tuntuu ihanalta, olo on upea, kuin vastarakastuneella, vatsassa on perhosia, tunnet itsesi kauniiksi ja haluttavaksi. Näin siis jos kokemus on ollut hyvä ja onnistunut kaikin puolin. Muistele ihastumistasi mieheesi joskus silloin 15 vuotta sitten...

Mutta, sen jälkeen et voi katsoa miestäsi silmiin ilman että ajattelet omaa petollisuuttasi. Mietipä miehesi katsetta jos hän saisi kuulla syrjähypystäsi, tai sitä tuskaa minkä se hänelle aiheuttaisi! Kannattaa punnita tekoaan, kun ei ole vielä myöhäistä! Kyllä tunteita voi järjellä loppujen lopuksi hillitä, ymmärrät varmaan mitä tunteita pettämisen jälkeen itselläsi ja kumppanillasi on. Uskon että itse voit elää pettämisen jälkeen, mutta entä jos asia syystä tai toisesta paljastuu kumppanillesi? tai toisen miehen kumppanille? miten lapsesi reagoisivat?
 
Alkuperäinen kirjoittaja yhdenlainen vastaus tässä...:
...Mietipä miehesi katsetta jos hän saisi kuulla syrjähypystäsi... miten lapsesi reagoisivat?

Jos ja jos! Jos jos-sanaa ei olisi, lehmätkin lentäisivät. Ei elämää pidä perustaa jossittelulle! Jossittelulla on kautta aikojen tuhottu monta hedelmällistä aietta ja yritystä.

Ja ihminen on parisuhteessa kumppaninsa kanssa - ei lasten kanssa! Minusta on aivan turhaa vedota lasten tunteisiin parisuhdeongelmissa. Vaikka solmisi salasuhteen, ei siinä lapsiaan petä, vaan korkeintaan kumppaniaan. Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia.

Salasuhdekin saattaa jopa piristää kuihtunutta parisuhdetta. Kun nainen on tyytyväinen omaan elämäänsä ja näyttää sen ulospäinkin, muillakin perheenjäsenillä on hyvä olla.

Sitäpaitsi elämä ei ole mustavalkoista vaan siinä on, ja pitääkin olla sävyjä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja diane:
Ja ihminen on parisuhteessa kumppaninsa kanssa - ei lasten kanssa! Minusta on aivan turhaa vedota lasten tunteisiin parisuhdeongelmissa. Vaikka solmisi salasuhteen, ei siinä lapsiaan petä, vaan korkeintaan kumppaniaan. Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia...

... elämä ei ole mustavalkoista vaan siinä on, ja pitääkin olla sävyjä!

Olen likipitäen samassa tilanteessa ap:n kanssa. Olen ihastunut työkaveriini joka myöskin on naimisissa, mutta täysin kuolleessa liitossa jossa ei ole seksiä eikä läheisyyttä. Vain lapset, asunto ja yhteiset velat pitävät liittoa koossa, Haluaisin auttaa häntä jotenkin henkisessä ja fyysisessä yksinäisyydessään. Komea, seksikäs mies jota vaimo ei enää halua. Vaimo juo iltaisin siideriä, syö snackseja ja katsoo televisiosta sarjoja. Haluaisin miehen kanssa vaikka lenkille ja virikkeisempään elämään. Haluaisin näyttää miltä oikea elämä tuntuu. Mies kuitenkin empii lastensa takia. Kiitos nim. diane! Hoksasin, että eihän mies koskaan voisi pettää lapsiaan vaikka alkaisikin uuden suhteen.
 
Huh! Huomasin, että täällä taas misukat harkitsevat miehensä pettämistä. Ja toiset vosut vielä yllyttävät toista siihen.

Kaipaan taas sen yhden hupaisan petetyn miehen kommenttia asiaan, joka antoi huoraavalle vaimolleen ensin kolme suullista ja sen jälkeen kolme kirjallista varoitusta parisuhteen mahdollisesta loppumisesta, ja sen jälkeen kun nekään eivät tepsineet, heitti suhdekkinsa oikein "ulkoruokintaan" ilman lapsia ja omaisuutta.

Luulenpa, että tuon mainitun suhteen molemmat osapuolet ovat nykyisin onnellisempia liitoissaan / suhteissaan. Sikäli kun tuon suullis-kirjallisen hemmon lääkitys on toiminut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kommentteja kehiin!:
...Kaipaan taas sen yhden hupaisan petetyn miehen kommenttia asiaan, joka antoi huoraavalle vaimolleen ensin kolme suullista ja sen jälkeen kolme kirjallista varoitusta parisuhteen mahdollisesta loppumisesta, ja sen jälkeen kun nekään eivät tepsineet, heitti suhdekkinsa oikein "ulkoruokintaan" ilman lapsia ja omaisuutta....

Ai niin, se tyyppi joka kirjasi kaikki silloisen vaimonsa autollaan ajamat kilometrit ja sekunnit pieneen siniseen ruutuvihkoon ja vertasi niitä kodin, kaupan ja työpaikan välisiin etäisyyksiin ja siirtymisaikoihin. Heitti sitten tämän kiistattoman todistuskappaleen vaimon naamalle ja vaati selitystä "jossain salatapaamisessa" vietetystä minuuteista ja kilometreistä.

Äijä kommentoi silloin kiivaasti jokaista keskustelua, joka koski naisen sivusuhdetta. Oli vissiin kipeä asia hälle silloin. Minäkin luulen, että yhteiskunnallinen terveydenhuolto on lääkinnyt kaverin munattomaksi hissukaksi. Onneksi tämä on tapahtunut hänelle itselleen ja ympäristölleen, mutta tappioksi meille - ellien parisuhteiden sosiaalipornon innokkaille seuraajille.
 
Ei yhtään moralisoiden vaan mahdollisena tosiasiana.

Tuntuu miltä tuntuu, mutta mietipä sitä, miltä sinusta mahtaa tuntua, kun ja jos miehesi tulee sinun sänkyysi oltuaan toisen naisen kanssa vaikkapa ruokatunnin aikana. Se on teknisesti ihan mahdollista. Satut vielä tuntemaan vieraan hajuveden ja jonkin muun hajun, joka on ehkä jäänyt edellisestä kohtaamisesta.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vastapainoksi:
Ei yhtään moralisoiden vaan mahdollisena tosiasiana.

Tuntuu miltä tuntuu, mutta mietipä sitä, miltä sinusta mahtaa tuntua, kun ja jos miehesi tulee sinun sänkyysi oltuaan toisen naisen kanssa vaikkapa ruokatunnin aikana. Se on teknisesti ihan mahdollista. Satut vielä tuntemaan vieraan hajuveden ja jonkin muun hajun, joka on ehkä jäänyt edellisestä kohtaamisesta.

Tuon mahdollisuuden huomioonottaen tunnen yhä vähemmän syyllisyyttä omista tekemisistäni ;))
 
Siitä on aikaa jo muutama vuosi. Silti omatunto painaa edelleen. Koskaan en soisi että mieheni saisi tietää. Itse tämä taakka on kannettava lopun elämän ajan.

Olisin ehkä onnellisempi, jos olisin jättänyt sen tekemättä, sillä tahtoisin olla "puhdas" ja rehellinen tässä asioliitossani. Minulla on hyvä mies.
 
Jos mitenkään voit, lopeta koko harrastuksesi ja juokse toiseen suuntaan. Ihastus, rakastuminen ja huumaava suhde kestää sen pari vuotta ja sitten on arki edessä. Et voi hyvin kaksoiselämässä ja olkoon suhde kuinka tahansa kahden ihmisen välinen niin lopulta lapset kuitenkin kärsivät eniten, jos ja kun asia tulee ilmi.

Ja kun oma mies on hyvä niin ei se toinen ole sen parempi huuman haihduttua. Itse ehdin aloittaa, mutta onneksi älysin aika pian asian oikean laidan ja lopetin. Yksin kannan omantunnon vaivat, eikä kyse ole uskonnollisesta tuntemisesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja diane:
...
Ja ihminen on parisuhteessa kumppaninsa kanssa - ei lasten kanssa! Minusta on aivan turhaa vedota lasten tunteisiin parisuhdeongelmissa. Vaikka solmisi salasuhteen, ei siinä lapsiaan petä, vaan korkeintaan kumppaniaan. Parisuhde on kahden ihmisen välinen asia.

Salasuhdekin saattaa jopa piristää kuihtunutta parisuhdetta. Kun nainen on tyytyväinen omaan elämäänsä ja näyttää sen ulospäinkin, muillakin perheenjäsenillä on hyvä olla.
...

Onpa ihmeellistä kommenttia. Taitaa ihmiset täällä olla melko itsekkäitä/itsekeskeisiä.

Tottakai tällaisella on vaikutusta lapsiin. He jos kuka, huomaavat, että parisuhteessa on jotain salailua tai muuten epäilyttävää. Näkyyhän se aikuisen naamasta ja siitä miten kommunikoi puolisonsa kanssa tms. Eivät lapset tyhmiä ole.

Toiseksi, kun alat salasuhteeseen, otat tietoisen riskin siitä että koko perheesi hajoaa kun asia tulee ilmi. Ja kuka siinä kärsii eniten? Lapset!

Yritätte vain puolustella pettämisiänne ja vähätellä niistä tulevia seurauksia.
 
Pettämisen jälkeen tuntuu siltä, että ei ole enää ihminen ollenkaan. Toki aluksi on upea fiilis ja ihastus täyttää mielen ja sydämen, muttakun se menee niin nopeasti ohi, ja sen jälkeen tulee syyllisyys ja pahoinvointi. Ikinä et pääse siitä eroon.

En todellakaan suosittele kenellekään. Eroa ensin ja sekoile sitten mielesi mukaan, mutta älä petä toisen luottamusta.
 
En hyväksy pettämistä, mutta voisin ymmärtää sen, jos se aviomies olisi totaalinen kusipää. Täällä naiset kuitenkin kertovat, kuinka heillä on ihan hyvä mies, mutta silti pettävät. Uskomatonta! Ei naisiin voi luottaa, ainakaan suomalaisiin. 50% suomalaisista naisista pettää ja sekin taitaa olla alakanttiin.

Kannattaa miettiä, miltä itsestäsi tuntuisi, jos se aviomies ja lapsiesi isä pettäisi. Diane, luuletko tosiaan, että se ei vaikuta lapsiin, jos vanhemmat eroavat? Lapset yleensä syyttävät siitä itseään.
 
Ennen pettämistä haaveilet jostakin ihanasta, jota ei välttämättä koskaan tapahdu. Jos päädyt pettämiseen, niin kokemus voi olla likainen, törkyinen, nopea ja sellainen, että et koe fyysistä etkä henkistä nautintoa, vaan koet itsesi likaiseksi ja hyväksikäytetyksi. Jos taas kokemus on aivan mahtava, niin se saa sinut pettämään uudestaan ja uudestaan. Pahimmillaan jäät koukkuun, jossa sinun "huumettasi" on intohimon metsästäminen vaihtamalla suhdetta aina kerta toisensa jälkeen. Jossakin vaiheessa ehkä havahdut, että tätäkö tämä vain on, eikö elämän tarkoitus ollutkaan saada jalkovälin kutinaa raaputettua.

Nykyisissä parisuhteissa on iso ongelma se, että ei puhuta siitä, että tunteet ja intohimo laantuvat pitkissä suhteissa. Siinä tilanteessa on riski kummallakin osapuolella pettää. Varsinkin, jos ei saa henkiselläkään tasolla kehuja, rakkautta ja hyväksyntää, niin naisetkin saattavat testauttaa naisellisuuttaan, että kelpaako vielä vapailla markkinoilla.

Jos vain kykenet, niin ehdottaisin, että annat ajan kulua, etkä tee vielä yhtään mitään suuntaan jos toiseenkaan. Jos lähdet nyt suinpäin pettämään, niin olet niin himojesi sokaisemana, että uskot, että olet valmis kantamaan seuraukset. Kun sitten posket punaisina, silmät sädehtien tulet kotiin, miehesi huomaa nopeasti sen, miten laihdutat, kiinnität huomiota ulkonäköösi, ostat uusia alusvaatteita ja vietät enemmän aikaasi ylitöissä, kavereiden luona jne. Jäät kiinni muuttuneen käytöksesi vuoksi. Siinä vaiheessa plussakupissa on enää kivat pikku orgasmit. Miinuskuppiin tulee miehesi silmitön viha ja halveksunta, kiimaisen pikkunartun maine ystäväpiirissänne ja sukulaistennne keskuudessa, tilinteko miehellesi, omaisuuden ositus, lasten huoltajuuskiistat (tässä tilanteessa mies on usein vahvoilla, sillä hänellä on niin paljon vihaa sinua kohtaan, että mies ei helpolla luovuta huoltajuutta sinulle), ääretön henkinen stressi kaikesta muutoksesta (heijastuu myös työelämään) yms.

Mitä tahansa tekoa voi perustella itselleen. Voit huijata itseäsi, että elät täällä vain kerran ja että sinulla on oikeus vaivojesi palkaksi palkita itseäsi sivusuhteella. Jos kuitenkin olet rehellinen itsellesi, niin yksikin pettämiskerta on loppuelämäsi häpeä, jota joudut salaamaan mieheltäsi.

Kehoitan siis laittamaan jäitä hattuun ja housuihin. Jos intohimoa kaipaat, ole rehti ja suoraselkäinen, eroa ja sen jälkeen etsi uutta himoa. Silloin on kaikille osapuolille helpompaa, kun et ole tehnyt mitään syntiä etkä mitään, mikä jäisi sinun ja tulevan ex-miehesi välejä painamaan. Myös lapsille on mukavampaa, kun vanhemmat eroavat sovussa eikä niin, että olet heivaamassa lapsia irti isästään ja samantien kiikutat isäpuoliehdokkaita makuuhuoneen kautta olohuoneeseen lapsille näytille.

Olen kokenut tämän kaiken kaaoksen. Siinä ei ole mitään kadehdittavaa.
 
Petin 3 vuotta miestäni ja olin ensin hyvin rakastunut "rikoskumppaniini" (joka myös on naimisissa) ja elämässä oli uusi vaihde, tunsin itseni nuoreksi ja haluttavaksi ja satsasinkin itseeni ja ulkonäkööni paljon. Koko ajan tosin podin huonoa omaatuntoa milloin enemmän, milloin vähemmän.
Mutta pikkuhiljaa suhde alkoi muuttua arkisemmaksi ja tunteeni laimistuivat ja koin ahdistusta tilanteesta ja yritin ottaa etäisyyttä ja muuttaa suhdetta vain kaveruudeksi. Minä en enää halua seksisuhdetta hänen kanssaan, mutta hän ei vielä suostu sitä uskomaan vaan painostaa minua jatkuvasti.
Haluan yrittää kohentaa välejä mieheni kanssa, ne eivät ole parhaat mahdolliset olleet vuosiin ja siksi kai sorruinkin pettämiseen.
Niin monenlaisia tunteita liittyy pettämisjuttuihin, että en suosittele kenellekään aloittamaan tai siten saa valmistautua kohtaamaan myös surua ja ahdistusta.
 
tuo kommentti, että eroa ensin.

On hyvin todennäköistä, että liitto särkyy pettämisen jälkeen. Silloin on edessä omaisuuden ositus, lasten huoltajuuden järjestäminen, toisen vanhemman tapaamisoikeudet, asuntojärjestelyt kahdelle, seksisuhteen päättyminen ja kaiken tämän sisäistäminen terapian avulla ja 100% useamman vuoden masennus. Seitsemän vuotta kestää toipuminen , jos onnistuu lainkaan.

kaikki tämä voi olla hintana yhdestä syrjähypystä, siksi kannattaa tehdä asiat siinä järjestyksessä, että eroaa ensin ja miettii, että onko tämä kaiken arvoista.
 
Hirvean kypsaa ja jarkevaa tekstia. Minua mietityttaa mitka ovat ne syyt jotka saavat naisen joka on hyvassa parishuteessa kunnon miehen kanssa raottamaan ovea muille ja etsimaan jotain muuta. Miksi sina esimerkiksi petit? Mika on pitkan parisuhteen salaisuus ja voima?
 

Yhteistyössä