Kyllähän ihminen tekee päätelmiä toisesta ja arvottaa itseään eri asteikkojen mukaan, ei vain musiikista, vaan kaikesta. Asuinalueesta, ammatista, koulutuksesta, musiikkimausta, ulkonäöstä, puhetavasta, taidemausta, kodin sisustuksesta, persoonallisuudesta, olemuksesta, elokuvista, kulutetusta kirjallisuudesta, etnisestä taustasta, harrastuksista, vanhemmuudesta... Tarkoitan siis, ettei tämä ilmiö ole loppujen lopuksi sen kummallisempi kuin muukaan arvottaminen tai arvostelu. Kaikki arvostelu voi löytää kakofoniansa, kun asiasta aletaan keskustella. Toiset arvostelunkohteet ovat vain arempia räjähtämään käsiin, toisia on hiukkasen turvallisempi sorkkia, kuten minusta tämä musiikki.
Ei se arvottaminen ole aina tällaista läpinäkyvää tai edes tiedostettua, tai edes tarkoituksella toista alentavaa. Kunhan nyt vain pistämme tiettyyn asemaan suhteessa toiseen joskus sen kummemmin tietämättämmekin ja sen kummemmin miettimättä.