minä en kohta enään tiä mitä tehdä, ahdistaa

[en pysty rekkautuu]

kerronpa teille tämän, jos se helpottaa edes jotenkin oloani... ?

minulla on 3 pientä lasta, joista 5 vuotiaalla adhd... mies joka joi...hoidossa on...

eräänä aamuna nousin sängystä tavallista aikasempaan n. klo 6. ihmettelin miten mies on töihin lähtenyt näin aikaisin... lapset nukkuivat vielä silloin... katselin hetken ympärilleni, miestä ei näkynyt. soitin töihin, ei ollut sinne mennyt.
epäilin miehen ratkenneen alkoholiin, mutta kun tiesin ettei hänellä ole rahaa ja minun rahat oli ennallaan lompakossani, niin ei hän juomaan lähtenyt.
yritin soittaa hänelle, puhelin oli kiinni lyötynä. lapsine kaa touhusin, kulutin aikaa miettien. autoa ei pihassa ollut. yrtitin soittaa ja soittaa, kävin toisel autola ajelee jos sattuis silmiin oma auto/mies ( monesti ennen lähti ryyppyreissulle kaupunkiin päin nimittäin) aloin jo huolestua ja joku minussa sanoi että kaikki ei ole hyvin...KUNNES sain mieheni kiinni puhelimitse. hän oli yrittänyt tappaa itsensä(valvoi edellisen yön,oli tosi omituinen muutenkin edellisenä päivänä, kävi autolla vähän väliä) mies oli autoon mennyt, ajanut syrjään, laittanut pakoputkeen tiiviisti letkun, letkun auton sisään ja alkanut kaasuttaa(häkämyrkytys)... onneksi paikalle soittettiin poliisi/ampulanssi ja selvisi sairaalaan, ja hoitoon ( tällä hetkellä on vapaaehtoisesti hoidossa, VAIKEA MASENNUKSEN TAKIA.... tämä oli kova järkytys, enkä osaa vieläkään oikeen ottaa asiaa "tosissaan". kävin miehen luona tänään, oli tosi omituinen, väsynyt ja itkuinen... on hoidossa nyt ainakin viikon ja ajtkoa katsotaan... lapsille koitin vain sanoa että isillä paha mieli, tulee kun parempi mieli on. meillä on nää lapset todella villejä ja en ihan oikeesti kohta enään jaksa. suku auttaa minkä töiltään voi. minun pitäisi TAAS olla se vahva härkä, joka ei anna lapsilleen surua jne näytä, vaan on se äiti joka oivaa ja hoivaa. siihen vielä pystynkin... mutta koko tulevaisuus pelottaa ja se miten me tulemme jaksamaan jatkossa, kuinka tässä käy.. mitäs jos miehelle tulee uudestaa nitsetuhoisia ajatuksia, en minä voi vahtia häntä 24/7...
tässäpä tämä noin karkeesti sanottuna... toivon kaiken kääntyvän parhaaseen päin elämässä (joka on ollut tavalla ja toisella n. puolivuotta tai vuoden todella vaikeaa)
lapset jaksan hoitaa, koska ajatelen että minun täytyy pysyä "järjisssäni" ja ajtakaaarkea kuten ennenkin, seon lapsille parasta. eniten tässä pelkäänkin tulevaa. masennusta on ollut minullakin, muttei noin pahaa vaan ohimenevää!

 

[Keittiönoita]

:hug: :hug: :hug: Et ole miehesi vartija, joten älä etukäteen tunne syyllisyyttä siitä, että miehesi saattaisi yrittää samaa uudestaan. Hän on aikuinen ihminen ja tekee ratkaisunsa ihan itse. Voit olla tukena hänen elämässään, mutta et voi elää hänen elämäänsä hänen puolestaan etkä ole vastuussa hänestä. Miehesi varmaan tarvitsee ammattiapua sairaalasta pääsyn jälkeenkin, toivottavasti teidän kunnastanne löytyy avohuollon palveluita.

Sulla on oma työsarkasi nyt lasten kanssa, mutta koita myös käydä miestäsi katsomassa, jos ja kun sulla on siihen mahdollisuus. Ja kun hänen vointinsa paranee, voit ottaa lapsetkin mukaan. Mun mielestä lapsille voi ihan hyvin sanoa, että isi on sairas ja on sairaalassa. Ei niiden psyyken sairauksien pitäisi olla yhtään sen ihmeempiä kuin fyysisten sairauksienkaan.

Jaksamisia sinulle :hug: :hug:

 

[ap]

siis mies pääsi sairaalasta ja on tällähetkellä avohuollon hoito"kodissa" lepäilemässä ja ammattiapua saamassa

 

[Äiskä]

Kerro rehellisesti sairaalassa huolistasi ja koita vaatia ettei miehesi pääse kotiin ennenkuin on selkeästi paremmassa kunnossa. Vapaaehtoinen hoito voidaan hetkessä muuttaa tarvittaessa pakkohoidoksi. Vaadi ettei miestäsi päästetä kotiin ilman jatko suunnitelmaa joka alkaa toimimaan HETI kun mies kotiutuu. Kerro rehellisesti että myös sinä tarvitset apua. Perhetyöntekijöistä apua koko perheelle, kotipalvelusta lastenhoitoapua jotta voit käydä esim.A-klinikalla omaistentukiryhmissä jne.
Suomssa on se ongelma, että jos on sekä päihde, että psyykeongelma (niinkuin yleensä on) on vaikea saada apua oikein mistään. Psykiatrianpoliklinikalta passitetaan a-klinikalle päihdeongelman takia ja siellä taas sanotaan ettei voida auttaa tämän sinun psyykeongelman kanssa.
Joten olkaa vaativaisia! Ehdottomasti miehesi tarvitsee kumpaakin apua!
Stemppiä sinulle!
Edessäsi on pitkä ja kivinen tie. Muista pohtia rooliasi miehesi juomisen mahdollistajan (sitä vaimo kaikessa rakkaudssaan monesti on) ja muista että olet suuressa vaarassa sairastua itsekkin. Ei ole raukkamaista jossain vaiheessa pelastaa itseään ja lapsiaan uppoavasta laivasta. Monesti toinen voi oppia uimaan vasta kun toinen päästää irti....

 

[äiskä]

siis mies pääsi sairaalasta ja on tällähetkellä avohuollon hoito"kodissa" lepäilemässä ja ammattiapua saamassa

Ok. Vaadi sitten hoitokodissa. Sielläkin on lääkärit ja hoitovastuu.

 

[ap]

hoitosuunnitelma tehdään, kun on tarpeeksi ollut siellä hoidossa ( avohoito sinäänsä että mies sais lähtee milloin vain pois, mutta onneksi hän tajuaa että siellä on parempi ja että hän saa apua sieltä) miten parhaiten tuen mistäni. kuuntelisin(mutta hän ei edelleenkään pysty puhumaan minulle asioista, josta masennus tuli/tulee) käyn häntä katsomassa. mitä muuta voisin tehdä? miten "piristää"

 

[Keittiönoita]

Ei sun tarvitse mitenkään piristää, olet vain läsnä. Pidä vaikka kädestä kiinni, jotta hän tietää, että et häntä näissäkään vastoinkäymisissä hylkää.

 

[äiskä]

Miehesi täytyisi alkaa jossain vaiheessa rakentaa pikkuhiljaa uutta identiteettiä johon ei sisälly alkoholi. Sen aika ei varmasti ole vielä, mutta siinä vaiheessa voit olla avuksi. Voit tukea kaikkea joka ei liity juomiseen. Voit antaa huomiota ja kehuja kaikkeen mitä miehesi tekee ilman alkoholia. Suunnitella hänen kanssaan harrastuksen aloittamista ja tukea toteuttamista jne..
Mutta älä ylläty jos joudut jonkun kerran pettymään..En halua masentaa sinua, mutta raitistuminen on pitkä tie ja jos miehesi on ensimmäisessä hoidossa voi olla että hän luo päätään vielä monesti seinään ja oppii monta asiaa vasta kantapään kautta. Keskimäärin raitistuminen vie yleensä n.10 vuotta kokonaisuudessaan. Esim.järvenpään sosiaalisairaalan sivujen kautta pitäisi saada hyvää tietoa sen eri vaiheista.
Itse olisin niin tyly, että ehdollistaisin raittiuden ja kotona asumisen. Eli kotiin ei tulemista jos ongelma ei ole suht varmasti hallinnassa (siis varsinkin jos motivaatio nyt hoidossa alkaa laskea).
Rohkaise vain miestä ottamaan apu ja tieto vastaan mitä tarjotaan. Monesti tieto on paras apu, myös läheisille.

 

[ap]

juominen ja masennus ei tosiaankaan ole hyvä vaihtoehto. olen jo sanonut monta kertaa, että juominen tai muualle muutaminen. nyt vain on niin paljon miehellä huolia ja hän on kantanut liikaa asioista sisällään sekä kokenut kovia jo pienenä.. joten nyt hänellä sitten pää poksahti.
varmasti sekä masennus ja alkoholista eroon pääseminen vie aikaa sen tiedän ,enkä oleta, että hän on taas "terve" kun palaa kotio joskus kun aika siltä näyttää. jotenkin vaan en oikeen osaa sisäistää asiaa, onhan se kyllä vielä tuore ja koko auto, jossa mies yritti tappaa ittensä tuottaa vaikeuksia nähdä, saatika ajaa sillä...

 

[Äiskä]

Muista että sinäkin tarvitset apua!
Muuten teidän lapsilla on kohta kaksi sairasta vanhempaa!
Soita ainakin A-klinikalle ja sosiaalitoimistoon minkälaisia apuja sinulle ja lapsille olisi tarjolla. Älä anna itsesi jäädä ilman tukea.