X
"xxx"
Vieras
Olen kyllä ollut vittuuntunut ja suuuttunut, loukkaantunut ja käärmeissäni ja ties mitä muuta.
Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen näin pettynyt. Ja mie tiedän ylireakoivani. Mutta ei sen väliä.
Mun tekisi mieli heittää ukko ulos ja toivottaa se alimpaan helvettiin vaikka sinänsä tämä ei ole iso juttu.
Mua ärsyttää myös omat tunteeni sillä tähän voisi suhtautua paljon paljon asiallisemminkin.
Lyhyesti siis, meillä ollut rankka ja kiireinen syksy, läheisen kuolema, sairasteluja ja ihan vain kiireitä.
Nyt piti olla viikko yhteistä lomaa, oli suunnitelmia ja aikaa.
Mutta niin vain ukko lähti aamulla töihin. Ja mie olen siihen niin pettynyt, se oikeasti valitsi mielummin työt kuin yhteisen ajan meidän kanssa.
Vituttaa jo valmiiksi sen selitykset kunhan kotiutuu, kun ei hän tahtoisi ja mielummin olisi meidän kanssa mutta oli pakko.
Ja paskat, se firma ei mene konkkaan eikä maailmasta lopu vesi vaikka ukko olisi muutaman päivän lomalla. Ja kun tämä ei ole eka kerta kun kesken loman tulee hirvittävän pakollisia työkeikkoja
Tätä lomaa oli odotettu ja suunniteltu, tai ainakin minä ja lapset oltiin.
Omaa oloa ei paranna se että 4v kysyy aamulla miksi isi meni töihin vaikka lupasi olla meidän kanssa? 6v kysyy nuotiolla makkaraa grillatessa miksi isi halunnut tulla mukaan?
Mitäpä siihen sanomaan.
Ei toi äijä ollut ennen tuollainen, ennen se perhe tuli ykkösenä.
Ja mie en tiedä mitä tekisin, mie olen vain helvetin pettynyt nyt siihen.
Lasten kanssa ollaan kyllä nautittu tästäkin päivästä ja huomisellekkin on suunnitelmia vaikka ei ole aavistustakaan mitä se rakas isi aikoo tehdä. Eikä kiinostakkaan.
Anteeksi sekava ja pitkä selostus. Tää pettynyt tunne on vain jotenkin niin, noh sekava.
Kunhan sai purkaa.
Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni olen näin pettynyt. Ja mie tiedän ylireakoivani. Mutta ei sen väliä.
Mun tekisi mieli heittää ukko ulos ja toivottaa se alimpaan helvettiin vaikka sinänsä tämä ei ole iso juttu.
Mua ärsyttää myös omat tunteeni sillä tähän voisi suhtautua paljon paljon asiallisemminkin.
Lyhyesti siis, meillä ollut rankka ja kiireinen syksy, läheisen kuolema, sairasteluja ja ihan vain kiireitä.
Nyt piti olla viikko yhteistä lomaa, oli suunnitelmia ja aikaa.
Mutta niin vain ukko lähti aamulla töihin. Ja mie olen siihen niin pettynyt, se oikeasti valitsi mielummin työt kuin yhteisen ajan meidän kanssa.
Vituttaa jo valmiiksi sen selitykset kunhan kotiutuu, kun ei hän tahtoisi ja mielummin olisi meidän kanssa mutta oli pakko.
Ja paskat, se firma ei mene konkkaan eikä maailmasta lopu vesi vaikka ukko olisi muutaman päivän lomalla. Ja kun tämä ei ole eka kerta kun kesken loman tulee hirvittävän pakollisia työkeikkoja
Tätä lomaa oli odotettu ja suunniteltu, tai ainakin minä ja lapset oltiin.
Omaa oloa ei paranna se että 4v kysyy aamulla miksi isi meni töihin vaikka lupasi olla meidän kanssa? 6v kysyy nuotiolla makkaraa grillatessa miksi isi halunnut tulla mukaan?
Mitäpä siihen sanomaan.
Ei toi äijä ollut ennen tuollainen, ennen se perhe tuli ykkösenä.
Ja mie en tiedä mitä tekisin, mie olen vain helvetin pettynyt nyt siihen.
Lasten kanssa ollaan kyllä nautittu tästäkin päivästä ja huomisellekkin on suunnitelmia vaikka ei ole aavistustakaan mitä se rakas isi aikoo tehdä. Eikä kiinostakkaan.
Anteeksi sekava ja pitkä selostus. Tää pettynyt tunne on vain jotenkin niin, noh sekava.
Kunhan sai purkaa.