Minä en tajua noita äitejä, jotka itkee facebookissa poikien armeijaan menoa ja siellä oloa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Lissu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Lissu"

Vieras
Useampi kaverini poika meni nyt tammikuussa armeijaan ja voi tuota itkun ja valituksen määrää. Ne on ollutb siellä vasta kaksi viikkoa ja viime viikonloppuna näkivät kullanmurunsa ja tänä viikonloppuna pääsevät lomille, niin mikä helvetti nyt on niin kamalaa?oma mieheni oli ainakin ensimmäisen kuukauden kiinni siellä v- 99. Mikä näitä äitejä oikein vaivaa? Ja itselläni on todellakin kaksi poikaa ja en itke armeijaan menoa. En todellakaan. Sehän on iloinen ja positiivinen asia.
 
Miten nää äidit pärjää, kun poika muuttaa kokonaan pois ja ei käy kertaakaan kuukaudessa kotona? Miten nää äidit pärjää, kun joku toinen nainen ottaa sen ykkösnaisen paikan pojan elämässä?
 
Se vituttaa se asenne, jota ne sieltä imee. Alkoholin ylistys, puolet alottaa tupakoimaan, kaikki ne panofantasiat ja naisten halventaminen. Kestää aikaa, että ne kasvaa siitä intistä lopulta yli
 
[QUOTE="tii-";27893259]Miten nää äidit pärjää, kun poika muuttaa kokonaan pois ja ei käy kertaakaan kuukaudessa kotona? Miten nää äidit pärjää, kun joku toinen nainen ottaa sen ykkösnaisen paikan pojan elämässä?[/QUOTE]

Ninpä. Tuleeko näistä niitä painajaismaisia anoppeja?
 
[QUOTE="Lissu";27893230]Useampi kaverini poika meni nyt tammikuussa armeijaan ja voi tuota itkun ja valituksen määrää. Ne on ollutb siellä vasta kaksi viikkoa ja viime viikonloppuna näkivät kullanmurunsa ja tänä viikonloppuna pääsevät lomille, niin mikä helvetti nyt on niin kamalaa?oma mieheni oli ainakin ensimmäisen kuukauden kiinni siellä v- 99. Mikä näitä äitejä oikein vaivaa? Ja itselläni on todellakin kaksi poikaa ja en itke armeijaan menoa. En todellakaan. Sehän on iloinen ja positiivinen asia.[/QUOTE]

En kyllä itke facebookissa, kun siellä en ole, mutta kyllähän se nyt äitiä jännittää, lähinnä sillein, että miten saa alkuun nukuttua, saako kavereita, lähinnä sitä ettei vaan jäis jotenkin ulkopuoliseksi ym. , mutta ei sitä nyt tartte sentäs itkeä, vähän vaan ittekseen murehtia ja huolehtia :)
 
Aita-alueen sisäpuolella ne on ihan hyvissä käsissä.

Veljeni on kouluttajana, virkavuosia rutkaasti ja hän kertoo välillä niin uskomattomia tarinoita niistä pojista siellä, että en ihmettele yhtään, jos mamit itkee ja murehtii kotona pikkupoikansa perään. Onneksi siellä kuitenkin se mies kasvaa ja ne jopa kykenee päättämään asioista jo itsenäisemmin!

Ja kokoajan armeija muuttuu enemmän lastentarhaksi.
 
"ne jopa kykenee päättämään asioista jo itsenäisemmin"

:laugh:

Eli kun ei saa mitään ajatella tai miettiä niin oppii tekemään päätöksiä. Tomiiko tälläinen käänteinen ajattelu muissakin asioissa? Parhaita lentäjiä ovat ne, jotka eivät ole koskaan nähneet lentokonetta?
 
Miten ajattelit selvitä jos poikanne? Menevät armeijaan. Ei varmaan ole nimittäin äidin päätös mitä tekevät silloin.

Samalla tavalla kuin muuten silloin kun lapset tekevät valintoja, joita en itse tekisi, mutta pysytään lain sisäpuolella kuitenkin. Toivon, että lapsesta tulee onnellinen ja mielellään keskustelen aiheesta pitkään ja hartaasti, jotta tiedän lapseni kannan asiaan ja voin lisätä ymmärrystäni.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
En kyllä sanonut noin, mutta kukin lukee tyylillään. Lähinnä tarkoitin äiti-lapsi-suhdetta, jossa äiti tekee päätökset ja kuuliaiset lapset tottelee - tuolla sä oot oman onnes nojassa.
 
Kait ne pojat pärjää siellä armeijassa, kun mun tyttökin pärjäs. Ja jäi vielä sinne töihinkin. Aikuisia ihmisiähän siellä on, mammanpojat lähetetään maitojunalla kotiin.
 
Kyllä mä tiedän että ikävä mulle tulee. En usko että viikko tolkulla pillitän, toivottavasti siihen mennessä ollaan kasvettu jo sen verran erilleen. :D

Mutta vaikka se on iloinen asia, mistä olen ylpeä, niin tiedän että ikävä tulee.

Ihan samalla lailla pillitän jokaisessa lasteni elämän siirtymäriitissä, kuten esim. koulunaloituksessa.
 
[QUOTE="vieras";27893358]No en mäkään mun aikuisen, ison miehen puolesta murehdi, mutta kotona asuva LAPSENI on vähän eri asia. Oma lapsi on oma lapsi vaikka ois 20 vuotta ikää :)[/QUOTE]

Tämä on niin totta! Oman miehen välillä hurjan kuuloiset armeijamuistot naurattavat minua, mutta oman lapsen vastaavat kertomukset hirvittävät. Kyllä minulta pääsi itku, kun näin lapsen jalat 40 kilometrin marssin jälkeen. Lapsi itse tuumi, että onhan ne kipeät, mutta kyllä ne paranee. Samoin minua on hirvittänyt esikoisen loppusota Rovajärvellä, silloin oli pakkasta oli pahimmillaan -35 astetta.

Lasten ollessa kyseessä ajankulua ei aina osaa päivittää lasten ikään. Kolme vuotta on ihan eri asia nuorelle mitä vanhemmalle. 15-vuotias on erilainen mitä 18-vuotias, 40-vuotias on aikalailla samanlainen kuin 43-vuotias.

Meillä esikoinen asuu jo omillaan avopuolisonsa kanssa. Vaikka minua hänen armeija-aikansa huoletti, en kuitenkaan puutu hänen tai avopuolison elämään, en välttämättä edes soittele viikottain. Luotan siihen, että he pärjäävät ja osaavat pyyttä apua, jos siltä tuntuu.

Sen olen kyllä huomannut, että hyvin näistä lapsosista armeijassa huolehditaan.
 
Meidän saapumiserässä oli eräs tyttö joka makasi 5 eri jätkän kanssa. Lopulta yleni kersantiksi kun makasi skappareiden kanssa. Nykyään on siis kessuna Kajaanissa. Muille naisille oli täysi kusipää ja häneltä meinattiin viedä natsatkin sen takia. Onnea vaan niille joiden lapset hänen koulutettavakseen päätyy.
 
Kyllä mä tiedän että ikävä mulle tulee. En usko että viikko tolkulla pillitän, toivottavasti siihen mennessä ollaan kasvettu jo sen verran erilleen. :D

Mutta vaikka se on iloinen asia, mistä olen ylpeä, niin tiedän että ikävä tulee.

Ihan samalla lailla pillitän jokaisessa lasteni elämän siirtymäriitissä, kuten esim. koulunaloituksessa.

En tajua mistä mulla oli mielikuva, että sulla olis kolme tyttöä! :D
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä