siis nämä jotka eivät ymmärrä, ja syyllistää äitiä, eivät oikeastaan tiedä mitään siitä jos on hankala lapsi.
miten on olisitteko jaksanut vahtia 6v joka hetki lasta? siis oikeasti kaikilla muilla tämän pihan äideillä on (omasta mielestäni vastuuttomasti,koska kukaan 5v ei oo niin fiksu,mutta ehkä 6vuotiaat voivat jo ulkoilla itsekseen vähän aikaa)5vuotiaasta lähtien lapset ulkoilleet YKSIN, mutta mä en voi päästää kohta 7vuotiastani silmistäni ulkona,en vaan voi.
mun on pakko pitää sitä enemmän silmällä kuin 2,5vuotiasta sisarustaan. lähes jokainen ulkoilu päättyy siihen että lapsi joudutaan viemään sisälle koska ei noudata sääntöjä:eli pysyy omalla pihalla eikä kiusaa/satuta ketään.
koko sen ajan kun hänen kanssaan on muualla kuin kotona joudun olla joka sekuntti varuillani,jotta osaan toimia heti kun hän yrittää jotain mitä ei pitäisi. kotona kahdestaan vaikuttaa ihan normaalilta lapselta(paitsi siirtymät)
jos pikkusisarus on kotona, tätä kohta 7vuotiasta täytyy vahtia joka hetki, tönii,yrittää lyödä,potkia pientä jos suuttuu, ja se tapahtuu 2sekunnin aikana. koko ajan joutuu rajoittamaan menoa tai se on ihan älytöntä. tuo lapsi VAATII JOKA HETKI.
ruokapöydässä ei oo 6v pysynyt paikallaan, levotonta. kauppareissuja on ehkä 2 onnistunutta, nekin siksi että aikuinen on suunnitellut homman ennekoinut asiat ja ostoksia on ollut se 2kpl tyyliin maito ja kerma,sit kassalle(sellaseen aikaan kun ei oo jonoja) lisäksi jatkuvasti piti keskustelulla kiinnittää lapsen huomio minuuna,eikä ympäristöön.
no aina mä yritän toimia niin että olen mahd paljon ennakoinut ja että lapsella on oma juttu mitä hakea yms. silti sen elämässä 2kauppareissua on onnistunut. muilla näyttäis tämän kokoiset kulkevan siinä aikuisen mukana,ja vanhemmat keskittyy ostoksiin.
pukeminen,lähtemiset,paikallaan olot,kaikki siirtymät todella vaivanloisia,haastavia vanhemmille.
ja tähän ei tehoa kuri(ei kiellot,ei jäähyt,ei sanktiot,ei johdonmukaisuus,ei mikään), ei positiivinen huomio,kehuminen palkitseminen,kahden keskinen aika. edes lasten kanssa työskentelevä psykologi ei osaa antaa meille mitään kasvatuksellisesti enempää.
lapsi on tälläinen haastava kaikkien kanssa. se millä kotona tilanteen saa pysyy rauhallisena on se että toinen on pienemmän kanssa ja toinen pelaa,tai lukee isomman kanssa.
välillä lapset leikkii yhdessä mutta usein se menee lopulta siihen että isompi tuhoaa nauraen pienemmnän leikit. tai pieni tekee jotain ja isompi mottaa.
voin siis äkkiseltään sanoa että ystävälläni on melkein yhtä "helppoa" kuin minulla, sillä erotuksella että hänen ei tarvitse kotona ollessa vahtia ketään ja hänellä on 7:män lasta!
ei kellään tuntemallani ole tälläistä. kyllä minä voin sanoa että ymmärrän jos joku sanoo inhoavansa lastaan jos on tälläistä kuukausia,yli vuos, niin kyllä siinä kaikennäköiset tunteet välillä nousee pintaan.
Siis ne joilla ei ole uhmaa on niitä jotka saa tehdä mitä vaan.
