minä olen tainnut kasvattaa tuon esikoisen vinoon, vieläkö ehtii korjaamaan tilanteen ja miten?

[pulikka]

meillä on kaksi lasta reilun vuoden ikäerolla. Silloin kun esikoinen syntyi, pyrin huomioimaan tottakai esikoisen myös ja pistämään hänet myöskin etusijalle, mutta en vauvan kustannuksella.

No kuopuksesta tuli erityislapsi, joka vaatii huomiota enemmän nyt isompanakin (5-vuotiaana). Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että myös esikoinen saa huomiota. Pikkuhiljaa olen huomannut esikoisessa "ongelman" eli hän ei oikein kestä, jos kuopuksen kanssa tehdään jotain kahdestaan tai kuopus saa jotain ensin. Jos teen kuopuksen kanssa jotain tehtäviä, esikoisen on pakko päästä mukaan tai hän sotkee touhut. Jos sanon, että sitten kuopuksen jälkeen hän saa ne tehdä, se ei käy koska esikoinen haluaa sen nyt ja heti.

Tuntuu nyt siltä, että esikoinen ei kestä yhtään sitä, että olisin hetken vain kuopuksen kanssa. Hänen on saatava se huomio tavalla tai toisella. Esikoinen vie myös tavaroita kuopuksen käsistä, koska haluaa leikkiä sillä esineellä just nyt eikä kuopuksen jälkeen.

Olenko minä nyt antanut huomiota esikoiselle liikaa vai liian vähän? miten voisin korjata tilannetta? Tottakai minä puutun aina jos esikoinen toimii väärin (esim. tuo kädestä vieminen), mutta vie huomion taas häneen eikä kuopukseen.

 

["mä"]

Saako lapset tasapuolisesti aikaa?
Pitääkö esikoisen aina odottaa ja olla se vika?
Esikoiselle kannattaa antaa aikaa jolloin kuopus ei ole ollenkaan paikalla ja esikoinen saa täyden huomion.
Meillä on melkein sama tilanne . Kuopus tarvitsi pitkään erikoishuomiota kun oli keskonen.
Olen järjestänyt että 1-3 kertaa viikossa vietä aikaa esikoisen kanssa 1-4h ihan kaksistaan ei mitään häiriötekijöitä. . Kuopus on mummolla tai isän kanssa kotona. Uinti, kirjastossa käynti , luistelua jne. jne.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="mä";25437371]Saako lapset tasapuolisesti aikaa?
Pitääkö esikoisen aina odottaa ja olla se vika?
Esikoiselle kannattaa antaa aikaa jolloin kuopus ei ole ollenkaan paikalla ja esikoinen saa täyden huomion.
Meillä on melkein sama tilanne . Kuopus tarvitsi pitkään erikoishuomiota kun oli keskonen.
Olen järjestänyt että 1-3 kertaa viikossa vietä aikaa esikoisen kanssa 1-4h ihan kaksistaan ei mitään häiriötekijöitä. . Kuopus on mummolla tai isän kanssa kotona. Uinti, kirjastossa käynti , luistelua jne. jne.[/QUOTE]

Esikoinen saa enemmän aikaa kuin kuopus. Kuopus viihtyy hyvin myös itsekseen, joten esikoisen kanssa on helppo touhuta silloin, nykyään esikoinen saa huomiota välillä jopa kuopuksen kustannuksella :ashamed: Esikoinen saa monesti olla ensimmäinen, koska kuopus yleensä jaksaa odottaa. Meillä on siinä mielessä hankala tilanne, että en saa kuopusta kovinkaan helposti mihinkään hoitoon nyt kun mies rakentaa kaiken vapaa-ajan.

 

[alkuperäinen]

nosto...

 

[rtr]

Minkä ikäinen ? oletko puhunut lapselle tuosta käytöksestä? että hän ei vaan aina voi olla ensimmäinen. Ja toimin johdonmukaisesti, joka toinen kerta toinen on eka, joka toinen kerta se toinen. Esikkosi varmaan nostaa tästä alkuun mölyn, anna nostaa. Kun rauhoittuu selitä uudestaan tilanne.

 

[alkuperäinen]

Minkä ikäinen ? oletko puhunut lapselle tuosta käytöksestä? että hän ei vaan aina voi olla ensimmäinen. Ja toimin johdonmukaisesti, joka toinen kerta toinen on eka, joka toinen kerta se toinen. Esikkosi varmaan nostaa tästä alkuun mölyn, anna nostaa. Kun rauhoittuu selitä uudestaan tilanne.

Kuusi vuotias. Olen puhunut, päivittäinkin välillä. Esimerkiksi kun tulevat hoidosta... yleensä kyselen ensin esikoisen kuulumiset, sylitellään ja halitellaan ja lapsi menee touhuihinsa. Otan sitten kuopuksen ja reissarin ja aletaan katsoa sitä läpi (kuvien avulla lapsi yrittää kertoa mitä tehnyt hoidossa), niin esikoinen syöksyy paikalle, pitäs päästä syliin ja selittää kuopuksen päälle niistä kuvista. Selitän lapselle, että nyt on kuopuksen vuoro, jos unohtui sanoa jotain, niin saat kertoa ihan kohta kun käydään ensin reissari läpi. lapsi möykkää, hokee äitiä ja puhuu edelleen kunnes hänet on pakko lähettää toisaalle hetkeksi. Joskus onnistuu harhauttaminen mutta joskus on pakko ihan käskeä hetkeksi muualle.

 

["been there"]

Mulla on ihan samanlainen eskarilainen. Pienemmät sisarukset on 3 ja 1,5 vuotiaat. Tuntuu että mustasukkaisuus ei millään ota mennäkseen ohi. Olemme antaneet myös esikoiselle paljon huomiota ja yrittäneen viettää kahdenkeskistä aikaan mutta hänen on vain erittäin vaikea tajuta että pienemmät nyt vain tarvitsevat enemmän apua ihan jokapäiväisissä toiminnoissa. Tätä on selitetty esikoiselle sen sataan kertaan ja toisteltu että yhtä paljon kaikkia rakastetaan mutta pienet vain vaativat vanhemmilta enemmän. Ja kerrottu ja näytetty kuvia kuinka esikoinen sai kaiken huomion siihen asti kun keskimmäinen syntyi.

Nyt ehkä on vähän rauhoittunut eikä enää joka kerta tule varastamaan huomiota itselleen kun pienempien kanssa touhutaan. Mutta siis ymmärrän täysin mistä puhut ja kuinka rasittavaa se voi olla. Auttaa en valitettavasti sen paremmin osaa.

 

["vieras"]

Ei kyllä ikinä tulisi mieleenkään kutsua lasta vinoonkasvaneeksi vielä tuolla perusteella. Selvästi kaipaa huomiotasi ja aikaasi. Mun kokemuksen mukaan tuo on vaihe, joka menee kyllä ohi (ainakin meillä meni). Rakastava ja rajat asettava, ihan maalaisjärjen mukainen kasvatus riittää.

 

["hmm"]

Meillä kuopus on se, joka on mustasukkainen esikoiselle äidin huomiosta.
vaikea se on luonnetta muuttaa. Yritän olla niin tasapuolinen kuin kykenen.

 

["huoh"]

Ihan normaalia sisarusten välistä taistelua huomiosta, en tosiaan vetäisi mitään vinoon kasvamis-johtopäätöksiä.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";25442187]Ei kyllä ikinä tulisi mieleenkään kutsua lasta vinoonkasvaneeksi vielä tuolla perusteella. Selvästi kaipaa huomiotasi ja aikaasi. Mun kokemuksen mukaan tuo on vaihe, joka menee kyllä ohi (ainakin meillä meni). Rakastava ja rajat asettava, ihan maalaisjärjen mukainen kasvatus riittää.[/QUOTE]

Lisää aikaa voin antaa vain kuopuksen kustannuksella. Tämä "vaihe" meillä on kestänyt varmaan noin neljä vuotta, esikoinen on siis kuusi vuotias.

tuolla vinoon kasvattamisella tässä itse tarkoitan sitä, että itse epäilen vähän liikaakin asettaneeni esikoista etualalle, ettei kokisi oloaan syrjäytetyksi. Silloin kun vauva syntyi, esikoinen oli touhuissa mukana ja touhusin hänen kanssaan myös paljon kaksin. Ja kun kuopus viihtyy kohta paremmin yksin, olen hiukan hänen kustannuksellaan touhunnut enemmän esikoisen kanssa juurikin sen vuoksi, kun tuo lapsi ei yksin meinaa viihtyä. kuopuksella taas ongelmia vuorovaikutuksessa (onko osittain minun syytäni... ashamed ), joten hänen kanssaan pitäisi juuri sen takia saada touhuta. mutta kun yritän tätä tehdä, esikoinen vie suurimman huomion.

Minä olen nyt tässä tämän ketjun myötä tullut vähän siihen tulokseen, että en ole opettanut esikoista odottamaan kunnolla omaa vuoroaan kotona. olen opettanut siihen, että hän saa heti huomiota hyvällä tai pahalla, saa olla ensimmäinen ja niin ees päin. En usko enää, että kyse voi olla liian vähästä huomiosta.

 

[onkoonko]

Minä olen nyt tässä tämän ketjun myötä tullut vähän siihen tulokseen, että en ole opettanut esikoista odottamaan kunnolla omaa vuoroaan kotona. olen opettanut siihen, että hän saa heti huomiota hyvällä tai pahalla, saa olla ensimmäinen ja niin ees päin. En usko enää, että kyse voi olla liian vähästä huomiosta.

olin laittamassa, että sen perusteella mitä kerrot, olet huomioinut esikoista liikaa kuopuksen kustannuksella. Hänen pitää myös oppia odottamaan välillä omaa vuoroaan. Lisäksi meillä ainakin oli 6 v ihan järkyttävä uhma....