Minä pilaan avioliittoni, tiedän vikani ja virheeni, mutta en osaa muuttua. APUA!

[apua]

Meillä on juuri nyt vaikeeta kaikin puolin, se ei helpota tilannetta. Mies on fyysisesti "epäkunnossa" ja minä henkisesti. Lapsia yksi ja toinen tulossa.

Raskaus on minulle vaikeaa aikaa henkisesti eikä hormoonimyräkkä yhtään auta asiaa. Vakava masennus vasta parantumassa ja nyt huomaan olevani taas aika pohjalla. Mikään ei kiinnosta, mitään en jaksa, mitään en saa aikaiseksi.

Miehelle raivoan ja äyskin, puran pahaa oloani. Syttelen häntä kaikesta, merkityksettömistäkin asioista.

Olen taustani vuoksi varsin läiheisyys kammoinen. En osaa halata, en pussata. En IKINÄ ole lausunut miehelleni ääneen rakastavani häntä, vaikka hän sanoo sen minulle usein. Tänään sain ensimmäistä kertaa sanottua miehelleni, että hän on mielestäni komea. Se oli todella vaikeaa. Välillä haluaisin halata tai pussata. En pysty. Ja sitten alkaa ärsyttämään enkä osaa olla omassa nahassani.

Ammattiauttajalla käyn, mutta nyt heillä on nyt kesäloma. Ja parisuhdeasioihin ei vielä edes ola päästy, niin paljon muuta purettavana...

Mitä ihmettä minä itselleni teen?!

 

[ap]

Niin ja mikään jälkiviisastelu missään aiheessa ei auta, joten sellaisia viestejä en sitten noteeraa.

Neuvoja tulevaisuuteen ottaisin mieluusti.

 

[Cassyput]

Näytä sille tuo kirjoituksesi. Pystytkö?

 

[hmm]

no enpä nyt mitään sen kumempia neuvoja osaa antaa, hyvä, että olet hakenut ja saanut apua.

itselläni se tilanne, että oma käytökseni myös häiritsee minua, ja on mielestäni vahingollista ihmissuhteilleni yleensä. yritän sitä kovasti muuttaa, mutta vaikeaahan se on.

voimia!

 

[ap]

Näytä sille tuo kirjoituksesi. Pystytkö?

Ei edes tullut mieleeni. Nyt hän on töissä, mutta ehkä huomenna yritän...

 

[vieras]

Kirjoita. Vaikka muutama lause, jotka kertoo olennaisen.

 

[Ei oo helppoo]

Menkää avioliittoleirille, mulla ainakin on hyviä kokemuksia, oon ollut kaksi kertaa viikon ja kerran sellaisessa viikonloppuhommassa esim. hnmky tai Mennään eteenpäin.

 

[Onnellinen Villasukka]

:hug:
anna itsellesi aikaa, ole itsellesi (ja miehellesi) Armollinen.
terapeutin kesäloma on pian ohi, nauti sellaisista asioista mistä pystyt.

kokemusta on mistä kirjoitat.

 

[ap]

Menkää avioliittoleirille, mulla ainakin on hyviä kokemuksia, oon ollut kaksi kertaa viikon ja kerran sellaisessa viikonloppuhommassa esim. hnmky tai Mennään eteenpäin.

En usko sen soveltuvan meille. Olen henkilökuntana sellaista sivusta seurannut. Kiitos vinkistä silti.

 

[Cassyput]

Kirjoita. Vaikka muutama lause, jotka kertoo olennaisen.

Kyllä minusta tosiaan kannattaa. Sähän kuvailit ap tosi hyvin tuntojasi tuossa ekassa viestissä.

 

[Siiri]

Joillakin on toiminut "kirjeenvaihto" oman miehen kanssa. Molemmilla on oma vihko ja siihen kirjoitetaan ja sitten annetaan toisen lukea. Sen jälkeen voi keskustella vielä lukemastaan, jos tahtoo. Esim. yksi kirjoituskerta päivässä/viikossa, miten vain itselle parhaiten sopii.

 

[d]

onneks olkoo vaa sullekki

 

[Saraldo]

Mäkin ehdottaisin, että antaisit miehesi lukea tuon tekstin. Mä käytän useinkin kirjettä apuna, varsinkin jos pitäisi saada sanotuksi jotain sellaista, missä muuten alan itkemään.

Miehesi varmaan tietää taustasi? Minusta se on jo paljon, jos olet kyennyt sanomaan häntä komeaksi! Ja se saattoi olla jotain sellaista, mitä miehesi ei olisi koskaan edes uskaltanut odottaa sinulta. Etene pienin askelin, hiljaa hyvää tulee. Masennus on vakava juttu, tiedän kokemuksesta. Kirjoita miehellesi kirje ja kerro hänelle, että toivot hänen jaksavan sinua. Ja usko vaan, kyllä hän varmasti jaksaakin, jos ja kun tietää tilanteesi. :hug:

 

[ap]

Mäkin ehdottaisin, että antaisit miehesi lukea tuon tekstin. Mä käytän useinkin kirjettä apuna, varsinkin jos pitäisi saada sanotuksi jotain sellaista, missä muuten alan itkemään.

Miehesi varmaan tietää taustasi? Minusta se on jo paljon, jos olet kyennyt sanomaan häntä komeaksi! Ja se saattoi olla jotain sellaista, mitä miehesi ei olisi koskaan edes uskaltanut odottaa sinulta. Etene pienin askelin, hiljaa hyvää tulee. Masennus on vakava juttu, tiedän kokemuksesta. Kirjoita miehellesi kirje ja kerro hänelle, että toivot hänen jaksavan sinua. Ja usko vaan, kyllä hän varmasti jaksaakin, jos ja kun tietää tilanteesi. :hug:

:hug: Sinulle myös. Kiitos tuesta teille kaikille!

 

[Smeagol]

Meillä on juuri nyt vaikeeta kaikin puolin, se ei helpota tilannetta. Mies on fyysisesti "epäkunnossa" ja minä henkisesti. Lapsia yksi ja toinen tulossa.

Raskaus on minulle vaikeaa aikaa henkisesti eikä hormoonimyräkkä yhtään auta asiaa. Vakava masennus vasta parantumassa ja nyt huomaan olevani taas aika pohjalla. Mikään ei kiinnosta, mitään en jaksa, mitään en saa aikaiseksi.

Miehelle raivoan ja äyskin, puran pahaa oloani. Syttelen häntä kaikesta, merkityksettömistäkin asioista.

Olen taustani vuoksi varsin läiheisyys kammoinen. En osaa halata, en pussata. En IKINÄ ole lausunut miehelleni ääneen rakastavani häntä, vaikka hän sanoo sen minulle usein. Tänään sain ensimmäistä kertaa sanottua miehelleni, että hän on mielestäni komea. Se oli todella vaikeaa. Välillä haluaisin halata tai pussata. En pysty. Ja sitten alkaa ärsyttämään enkä osaa olla omassa nahassani.

Ammattiauttajalla käyn, mutta nyt heillä on nyt kesäloma. Ja parisuhdeasioihin ei vielä edes ola päästy, niin paljon muuta purettavana...

Mitä ihmettä minä itselleni teen?!

ei saa olettaa ja antaa vaipua itseään masennukseen. raskaus on hormoonimylläkkää ja tiedän kun itse olen parantumassa masennuksesta ja olen nyt raskaana niin usein tässä väsymyksessä taas ajattelee että taidan olla taas masentunut. juu ja ärtynyt myös, ettei välttämättä miehen läheisyys kiinnosta.
älä ole liian ankara itsellesi ja muista myös se että raskaus saa mielen ja kehon päälaelleen, sitä ei vaan ajattele ilman masennusta niin tarkasti kuin masennuksen kokeneena.

 

[vieras]

Kirjoita lapulle jos et saa sanottua, katkaise kierre.