J
"juu"
Vieras
Minusta kaksi ihmistä ei voi jakaa täysin sisintään, jos he puhuvat eri kieliä. Vieraalla kielellä sanotaan se, mitä osataan, omalla se, mitä halutaan.
Tarkennana provosoivaa otsikkoani: minä en usko, että kaksi erikielistä voi elää sellaista ihmissuhdetta, jossa verbaalinen kommunikaatio on tärkeää. He voivat kyllä elää yhdessä ja olla avioliitossa, jossa ei aivan täysin jaeta sisintä oikeimmillaan ja aidoimmillaan.
Tosin moni suomenkielinen mies vastaa kieletöntä möllisköä, joten suomalaisuus itsessään ei tee avioliitosta onnistunutta. Mutta kaksi herkkää, kommunikaatioviisasta, keskustelevaa suomalaista saavat aidomman suhteen kuin samanmoiset suomalainen ja ulkomaalainen. Tietysti eri asia on, jos on oikeasti kaksikielinen tai jo hyvin pienenä omaksunut suomen äidinkielekseen. Murrosiän jälkeen on mahdotonta oppia suomen kieli, siis oikeasti omaksua kaikki sävyt ja vivahteet, kulttuurista nyt puhumattakaan. Teknisesti kielen voi joku fiksu toki hallita.
Toki suomalaisen ja ulkomaalaisen suhde voi olla hyvä muilta osin, kunnioitus ja ystävyys voi toimia, ja seksi ei tarvitse kieliä. Kuka mitäkin arvottaa. Minä en ikinä voisi ottaa ulkomaalaista sieluni jakajaksi.
Äidinkieli on se sanallinen maailma, joka meissä on alkuperäisin. Se ei ole vain tietty kieli, vaan myös murre, puhumisen tapa sekä muistojen ja sanontojen maailma. Ihmisen pitäisi saada uskoa, rakastaa, sairastaa ja kuolla omalla äidinkielellään. (Martti Lindqvist)
***
Kieli sitoo yksilön yhteisöön ja kulttuuriin. Se on erottamaton osa persoonallisuutta ja identiteettiä. Se ei ole pelkästään kommunikaatiota, käsitteenmuodostusta ja järkiperäistä suunnittelua vaan yhtä lailla itseilmaisua, mielikuvitusta, leikkiä ja luovuutta. Sen omaksuminen on alkanut varhaislapsuudessa, ja siksi se yhdistää tunteet ja tiedon: sekä ensimmäisiin ikävuosiin saakka yltävät emotionaaliset assosiaatiot että aikuisiän rationaaliset pohdinnat. (Pentti Leino)
***
Suomen kieli
on minulle ikkuna ja talo
minä asun tässä kielessä
Se on minun ihoni. (Pentti Saarikoski)
***
Kieleni on kotini
Omalla kielelläni
vihani on verevä
rakkauteni pehmeä.
Sisimpäni
elää tasapainossa
oman kieleni kanssa.
Sen läheisyys
hyväilee hiuksiani.
Kieleni
on kasvanut kanssani
juurtunut
minuun
Kieleni
voi peittää
mutta sitä ei voi poistaa
repimättä rikki
solujeni rakennetta.
Jos te maalaatte
vieraan kielen ihoni päälle
sisimpäni
ei voi hengittää.
Tunteeni
eivät pysty tunkeutumaan esiin
tukittujen huokosten läpi.
Kuume nousee
Se etsii ulospääsyä
tapaa ilmaista itseään.
-Pirkko Leporanta-Morley-
Tarkennana provosoivaa otsikkoani: minä en usko, että kaksi erikielistä voi elää sellaista ihmissuhdetta, jossa verbaalinen kommunikaatio on tärkeää. He voivat kyllä elää yhdessä ja olla avioliitossa, jossa ei aivan täysin jaeta sisintä oikeimmillaan ja aidoimmillaan.
Tosin moni suomenkielinen mies vastaa kieletöntä möllisköä, joten suomalaisuus itsessään ei tee avioliitosta onnistunutta. Mutta kaksi herkkää, kommunikaatioviisasta, keskustelevaa suomalaista saavat aidomman suhteen kuin samanmoiset suomalainen ja ulkomaalainen. Tietysti eri asia on, jos on oikeasti kaksikielinen tai jo hyvin pienenä omaksunut suomen äidinkielekseen. Murrosiän jälkeen on mahdotonta oppia suomen kieli, siis oikeasti omaksua kaikki sävyt ja vivahteet, kulttuurista nyt puhumattakaan. Teknisesti kielen voi joku fiksu toki hallita.
Toki suomalaisen ja ulkomaalaisen suhde voi olla hyvä muilta osin, kunnioitus ja ystävyys voi toimia, ja seksi ei tarvitse kieliä. Kuka mitäkin arvottaa. Minä en ikinä voisi ottaa ulkomaalaista sieluni jakajaksi.
Äidinkieli on se sanallinen maailma, joka meissä on alkuperäisin. Se ei ole vain tietty kieli, vaan myös murre, puhumisen tapa sekä muistojen ja sanontojen maailma. Ihmisen pitäisi saada uskoa, rakastaa, sairastaa ja kuolla omalla äidinkielellään. (Martti Lindqvist)
***
Kieli sitoo yksilön yhteisöön ja kulttuuriin. Se on erottamaton osa persoonallisuutta ja identiteettiä. Se ei ole pelkästään kommunikaatiota, käsitteenmuodostusta ja järkiperäistä suunnittelua vaan yhtä lailla itseilmaisua, mielikuvitusta, leikkiä ja luovuutta. Sen omaksuminen on alkanut varhaislapsuudessa, ja siksi se yhdistää tunteet ja tiedon: sekä ensimmäisiin ikävuosiin saakka yltävät emotionaaliset assosiaatiot että aikuisiän rationaaliset pohdinnat. (Pentti Leino)
***
Suomen kieli
on minulle ikkuna ja talo
minä asun tässä kielessä
Se on minun ihoni. (Pentti Saarikoski)
***
Kieleni on kotini
Omalla kielelläni
vihani on verevä
rakkauteni pehmeä.
Sisimpäni
elää tasapainossa
oman kieleni kanssa.
Sen läheisyys
hyväilee hiuksiani.
Kieleni
on kasvanut kanssani
juurtunut
minuun
Kieleni
voi peittää
mutta sitä ei voi poistaa
repimättä rikki
solujeni rakennetta.
Jos te maalaatte
vieraan kielen ihoni päälle
sisimpäni
ei voi hengittää.
Tunteeni
eivät pysty tunkeutumaan esiin
tukittujen huokosten läpi.
Kuume nousee
Se etsii ulospääsyä
tapaa ilmaista itseään.
-Pirkko Leporanta-Morley-
Eihän minun ajatukset muutu, vaikka puhuisinkin ne ilmoille toisella kielellä! Ja nämä keskustelut ovat aina hupaisia siinä mielessä, että kuvitellaan kaikkien suomalais-ulkomaalaisliittojen olevan jotain kahden kielipuolen ja lähes aivottoman ihmisen tönks-tönks-liittoja. Älykkyyttä esiintyy myös Suomen rajojen ulkopuolella. Ja mitä tulee vieraan kielen täydelliseen omaksumiseen aikuisiällä, niin tokkopa sitä on runoilijaksi ryhdyttävä tms.? Normaalia, älykästä ja tunteitakin käsittelevää keskustelua pystyy hyvin käymään vaikkei olisi äidinkielen tohtori...