Minä se en usko suomalaisen ja ulkomaalaisen avioliittoihin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "juu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Lukekaa uudelleen. Juu, liitot voivat kestää ja olla osapuolten mielestä oikein hyviä, mutta eivät koskaan yllä sille tasolle, jolle kommunikaatiota arvostavien ja sitä arvostavien kahden samankielisen ihmisen suhde. Ja se on inun tavoitteeni. Vähempään en tyytyisi. Haluan kaiken kommunikaation lisäksi sielunkumppani, rakkautta, seksiä, arvostusta. Toki kaikilla ei ole tällaista tavoitetta, eikätarvitse ollakaan. Jäävät vaan aika paljosta paitsi. Mutta elämähän on kompromissia, toisille enemmän, toisille vähemmän.

Minua risoo kuitenkin ihmisten tiedostamattomuus äidinkielen syvällisen merkityksen myöntämisestä. Mutta ihan vapaasti jokainen eläköön omalla tavallaan.
 
Lukekaa uudelleen. Juu, liitot voivat kestää ja olla osapuolten mielestä oikein hyviä, mutta eivät koskaan yllä sille tasolle, jolle kommunikaatiota arvostavien ja sitä arvostavien kahden samankielisen ihmisen suhde. Ja se on inun tavoitteeni. Vähempään en tyytyisi. Haluan kaiken kommunikaation lisäksi sielunkumppani, rakkautta, seksiä, arvostusta. Toki kaikilla ei ole tällaista tavoitetta, eikätarvitse ollakaan. Jäävät vaan aika paljosta paitsi. Mutta elämähän on kompromissia, toisille enemmän, toisille vähemmän.

Minua risoo kuitenkin ihmisten tiedostamattomuus äidinkielen syvällisen merkityksen myöntämisestä. Mutta ihan vapaasti jokainen eläköön omalla tavallaan.

Mulla on ainakin ollut todella pahoja kommunikointivaikeuksia ihan suomalaisen miehen kanssa. Lopulta en jaksanut enää sitä korviaan lukitsevaa itsekeskeistä ääliötä joka teki täysin oman mielen mukaan.
 
kommunikaatiota arvostavien ja sitä arvostavien kahden samankielisen ihmisen suhde. Ja se on inun tavoitteeni. Vähempään en tyytyisi. Haluan kaiken kommunikaation lisäksi sielunkumppani, rakkautta, seksiä, arvostusta.

Et vieläkään selventänyt, että millaista tällaisen täydellisen pariskunnan elämä on? Asiat vatvotaan juurta jaksaen ja se sitten on sitä sielunkumppanuutta vai mitä se on? Ei koskaan olla hiljaa, koska "arvostetaan kommunikaatiota"? Oikeasti minua kiinnostaisi tarkempi kuvailu, koska itsekin koen arvostavani ja pyrkiväni juuri noihin tavoitteisiin mitä luettelit, mutta minulla tosiaan on se ulkomaalainen mies, jonka kanssa en lähellekään pääse tuota hurmiota...
 
Minä en osaa ilmaista itseäni syvällisesti äidinkielelläni eli suomeksi. Toisaalta, mitä olen tätä palstaa lukenut, olen käsittänyt, että keskustelu useimpien kotona on enempi sitä, että kuka vie lapset hoitoon tai tekstaria siitä, että hae töistä tullessa maitoa. Mä en ole oikein koskaan ymmärtänyt suomalaisia, vaikka itsekin sellainen olen.
 
entäs kun ystäväni mies on kuuro ja ystävä opetteli viittomakielen miehen vuoksi. mutta eihän se edelleenkään täydellisesti suju. pitäskö se nyt sit jättää kuuro mies ettei tule väärin käsityksiä :o

uskomaton logiikka
 
Mä en puhu mitään kieltä täydellisesti. Siksi mun avioliitto ei perustukaan kommunikointiin. Täytyy vaan olla samat arvot, niin ei tule mitään konflikteja. Yhteiselämä on helppoa, kun mistään ei tarvitse keskustella, eikä mitään selvitellä. Onpahan ainakin ikään kuin pakko valita oikeanlainen kumppani.
 
Juupa, todistaa tämäkin ketju sen, etteivät suomalaiset ymmärrä toisiaan ja akat vielä vähemmän. Luetun ymmärtäminen on muuten tutkitusti heikkoa suomalaisilla vaikka tekninen lukutaito onkin hukassa. Tämmöiset eivät kuulu ihanneihmissuhteisiini...

Mun perusteluni ovat aloitukseni runoissa ja määritelmissä.
 
Juupa, todistaa tämäkin ketju sen, etteivät suomalaiset ymmärrä toisiaan ja akat vielä vähemmän. Luetun ymmärtäminen on muuten tutkitusti heikkoa suomalaisilla vaikka tekninen lukutaito onkin hukassa. Tämmöiset eivät kuulu ihanneihmissuhteisiini...

Mun perusteluni ovat aloitukseni runoissa ja määritelmissä.

tarkotit varmaan, että suomalaisilla se tekninen lukutaito on hallussa, ei hukassa... ;)
 
Juupa, todistaa tämäkin ketju sen, etteivät suomalaiset ymmärrä toisiaan ja akat vielä vähemmän. Luetun ymmärtäminen on muuten tutkitusti heikkoa suomalaisilla vaikka tekninen lukutaito onkin hukassa. Tämmöiset eivät kuulu ihanneihmissuhteisiini...

Mun perusteluni ovat aloitukseni runoissa ja määritelmissä.

Et näytä säkään ymmärtävän lukemaasi ja teet naurettavia olettamuksi. Etkä vastaa sulle esitettyihin kysymyksiin.
 
Pitäiskö nyt perua ens kesänä suunnitteilla olevat häät??
No jos me nyt kuitenkin pysymme yhdessä, kun rakkauttakin on yllin kyllin.

Vaikka omasta mielestäni jaammekin sisimpämme aidoimmillaan, niin siltikin 8 vuoden yhdessä olon jälkeen, erittäin tyypillinen riidanaihe on väärinkäsityksestä lähtöisin. Toki on ne normit kasvatus- ja kotityöriidat, mutta sitäkin sattuu usein, että ollaan vähän napit vastakkain ja sitten jompikumpi sanoo jonkun jutun joka laukaisee riidan. Ja usein on käynyt niin, että se laukaiseva tekijä on johtunut kielellisestä väärinkäsiytksestä.
 
[QUOTE="Hopping";22010840]Mä taas olen aina ymmärtänyt sielunkumppanuuden sellaisena asiana, että toinen ymmärtää jo ennenkuin ehtii avata suutansa. Mua saattaisi enemmänkin väsyttää sellainen suhde, jossa kaikki pitäisi juurta jaksaen jauhaa... Olen onnellinen, että mieheni ymmärtää mua jo melkein päänliikkeeistä. ;)[/QUOTE]

Peesi. Meillä kans tiedetään ennen kuin toinen on suutaan edes aukaissut
 
Mulle ongelma ulkomaalaisen kanssa olisi se että jompikumpi joutuisi asumaan vieraassa maassa.

Itse en puhu äidinkieltäni miehen kanssa, mutta koska olen kaksikielinen niin kommunikointi sujuu hyvin :D
 
Jos taydellista kommunikaatio -taitoa pidetaan jonkinmoisen onnellisen avioliiton mittana ja perusteena - mina olen sita mielta etta siina tapauksessa miehet ja naiset eivat voi olla onnellisessa liitossa. Miesten ja naisten kommunikoiminen on niin erilaista ja kuin eriplaneetalta, etta tama oletus kuihtuu alkuunsa. Eli - miehet miesten kanssa ja naiset naisten kanssa!
 
Olen ap:n kanssa samaa mieltä.

Itse en voisi tästä syystä kuvitella olevani yhdessä ulkomaalaisen kanssa (olipa hän kuinka upea tahansa). En pysytyisi ilmaisemaan itseäni hänelle niin hyvin kuin haluaisin ja päin vastoin.

Minulla on ystäviä, joiden kanssa puhun (ja kirjoitan) englantia,monen mielestä hyvin sujuvasti. Mutta silti sanomasta uupuu ne pienet vivahteet, jotka äidinkieleen kuuluu. En tiedä, oppisiko sitä vuosien varrella yhteisen kielen ja nuo pienet vivahteetkin...mahdollista, mutta epäilenn kyllä.

Ei näistä tartte hiiltyä. Keskustelupalstalla kun kirjoitellaan, saahan sitä olla montaa mieltä asioista, eikös juu? Tämä on minun mielipiteeni, enkä tarkoita sitä, että teidän monikulttuuristen pariskuntien pitäisi heti rynnätä eroamaan.
 
[QUOTE="Hiu";22012137]
Ei näistä tartte hiiltyä. Keskustelupalstalla kun kirjoitellaan, saahan sitä olla montaa mieltä asioista, eikös juu? Tämä on minun mielipiteeni, enkä tarkoita sitä, että teidän monikulttuuristen pariskuntien pitäisi heti rynnätä eroamaan.[/QUOTE]

Mielipiteitä on monia ja eri mieltä saa olla, mutta eikö silti ole aika rumaa mennä sanomaan, että sun suhde ei voi toimia, koska teillä ei voi olla sitä todellista sielujen sympatiaa ja kommunikaation syvyyttä? Ihan vain sen perusteella, että siinä suhteessa on ulkomaalainen ihminen osallisena? On minusta hiukkasen eri asia sanoa, että "MINÄ en koskaan voisi elää monikulttuurisessa suhteessa, koska uskon että..." sen sijaan, että sanoisi kuten ap sanoo, ettei vain voi olla kenelläkään muullakaan ja piste. Esimerkiksi tässä toisella sivulla ap luettelee mitä tavoitteita hänellä on suhteessaan ja kuinka muiden liitot eivät koskaan yllä sille tasolla, huolimatta siitä mitä nämä liiton osapuolet itse ovat asiasta mieltä.
 
Profe puhuu ulkomaalaisen puolisonsa äidinkieltä lähes täydellisesti eikä ole yli 10 vuoden avioliiton aikana kokenut jäävänsä mistään kommunikaatiosta paitsi, homma toimii. Eiköhän ne liitot ole riskialttiimpia, joissa yhteen on vetänyt navanalinen voima yhdistettynä liiton mukana tuomiin sekundaarihyötyihin.
Aika lahjakkaasti kyllä nykyisin eroilevat ihan suomalaisarjalaisetkin parisuhteet, vilkaisu kerran kuussa tälle palstalle riittää todisteeksi.
 
Tässäkin ihmset ovat erilaisia. Mä luulen et joskus nuorempana sellasta 'sukulaissieluisuutta' piti jonkinlaisena ihanteena..mutta ei mulla näin vanhemmiten ole enää sen kummempaa paloa tietää miehen joka ikistä mielenliikettä.
Ei minullakaan, eikä liioin jakaa jokaista mielenliikahdustani. Sisimpäni on melko sisäänpäinkääntynyt.
Enkä usko, että jakaisin sitä sen enempää, vaikka mieheni suomenkielinen olisikin.

Ajoittaiset kommunikaatio-ongelmamme eivät johdu kielestä. Siiis siitä, että äidinkielemme eivät ole samat, vaan siitä, että tapamme ymmärtää kieltä ja tulkita sitä on erilainen.
 

Yhteistyössä