Minkä ikäinen lapsi voi mielestäsi olla yksinään kotona aikuisen työpäivän ajan eli sen 8h?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Paljon on tällä palstalla kysytty että minkä ikäisen voi jättää yksinään hetkeksi kotiin, mutta kysytäänpäs nyt näin eli minkä ikäinen voi mielestäsi olla yksin esim sen 8 tuntia kotona kun vanhemmat töissä?
Itsellä nyt 9 ja 10 vuotiaat lapset ja ovat olleet jo keskenään kotona kun itse olen ollut töissä.
 
No mun tyttö ja poika ovat kumpikin olleet juuri ensimmäisen luokan jälkeen kesällä tuon 8-9h yksin kotona. Eli toinen oli jo 8 ja toinen täytti heinäkuussa 8.
 
Riippuu lapsestakin, mutta mielestäni ainakin kolmasluokkalainen tulisi olla. Kakkosluokkalainenkin vielä usein koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhossa eli ei yksin muutamaa tuntiakaan, saati sitten kokonaista työpäivää. Itselläni onnellinen tilanne, kun on ollut isovanhemmat käytettävissä esim. lasten kesälomien aikaan silloin, kun ei meillä vanhemmilla vielä / enää lomaa.
 
Meillä alkoivat siis olemaan keskenään koulupäivän jälkeen viime syksynä kun nuorempi aloitti kakkosluokan ja vanhempi kolmosen. Joskus viikonloppuisin joutuvat olemaan tuon 8 tuntiakin keskenään kun olen töissä. Joskus vaan tuntuu kun tätä palstaa lukee että vielä 15 vuotiastakaan ei ole soveliasta jättää yksin edes hetkeksi.
 
Ei ekaluokallainenkaan ole kotona 8 tuntia, vai millaset työajat sulla oikein on?

Kovin on ikävää lapsen ekaluokkalaisen tai tokaluokkalaisen olla kotonaan yksin vailla seuraa. Kyllä mä näkisin niin, että mitään tiettyä ikää siihen ei ole, milloin on valmis selviytymään yksin kotona noinkin pitkän ajan. Itse ainakin tykkäsin leikkiä kaverini kanssa silloin, kun äiti oli töissä eli en aina ollut yksin...
 
[QUOTE="vieras";26369590]Ei ekaluokallainenkaan ole kotona 8 tuntia, vai millaset työajat sulla oikein on?

Kovin on ikävää lapsen ekaluokkalaisen tai tokaluokkalaisen olla kotonaan yksin vailla seuraa. Kyllä mä näkisin niin, että mitään tiettyä ikää siihen ei ole, milloin on valmis selviytymään yksin kotona noinkin pitkän ajan. Itse ainakin tykkäsin leikkiä kaverini kanssa silloin, kun äiti oli töissä eli en aina ollut yksin...[/QUOTE]

Kaikilla ei, katsos, ole mahdollisuutta lomailla koko kesää.
 
Mä olin koton jo 7-vuotiaana kesälomilla koko päivän yksin. Hyvin meni:) Leikin sisällä ja pihalla ja olin kavereiden kanssa. Äiti oli aina tehnyt edellisenä päivänä mulle ruokaa valmiiksi, jonka lämmitin.
 
Tää on hyvin lapsikohtaista. Jotenkin minusta tuntuu, ettei tuon ikäistenkään vielä jatkuvasti ja säännöllisesti olisi hyvä olla ihan noin pitkää päivää. Miten esim. ruoka? Osaavatko jo itse laittaa jotain vai lämmittävätkö mikrossa? Tuossa on se hyvä puoli kun ovat kahdestaan, että heillä on toisistaan seuraa. Toimii niin kauan kuin molemmat ovat kotona. Mitä jos toiselle tulisi jotain menoa kesken päivän, osaako esim. pienempi olla silloin yksin?
Reippaat lapset varmaan pärjäävätkin. Enpä itsekään tainnut olla missään hoidossa koulupäivän jälkeen. Nyt vaan kun omaa ekaluokkalaista ajattelee, niin ei tuosta olisi yksinään olemaan. On sanonutkin, ettei halua jäädä yksin kotiin, ei edes puoleksi tunniksi. Ja tällä hetkellä on menossa joku sellainen kausi, että varmistelee ihan kaiken aikaa kaikkia asioita aikuisilta ennen kuin tekee mitään.
 
Kyllä meillä ekaluokkalainen ois pärjännyt hyvinkin koko päivän,
mutta onneksi kavereita löytyy ketkä voi olla täällä tai poika kylässä ettei ihan yksin tarvi olla.

Tylsäähän se on; ei niinkään pärjäämisasia.
 
Kouluikäinen.

Mutta mun mielestä on hyvä, jos lapsen ei vielä 10 v iässäkään tms tarvitse olla yksin 8 h (plus työmatkat) kun vanhempi on poissa. Ei siksi, etteikö muka olisi luotettava tai pärjäisi, vaan siksi että lapsen ei mun mielestä nyt vaan kuulu viettää päivästä toiseen niin paljon aikaa yksin. Vaikka pärjää, niin ei tarvitse pärjätä, toivottavasti. Ja onhan aikuisen läsnäolo lapsen elämässä tärkeä asia.
 
riippuu lapsesta, mutta noin 8-10 vuotiaasta alkaen. Jos lapsella on paljon kavereita ja järkevää tekemistä niin pärjäilee varmasti paremmin kuin lapsi jolla ei yhtään kaveria saatavilla ja on vaikkapa kova pelkäämään. Ihanne olisi jos alle 10v ei tarvitsisi jäädä yksin.
 
Jos on ihan pakko niin ekaluokkalainen. Kännykkä ahkeraan käyttöön ja ruoat valmiiksi. Soitto kun pitää syödä. Mielelläni en kuitenkaan ekaluokkalaista viikkokausiksi tai edes moneksi päiväksi jättäisi yksin, satunnaisesta päivästä näin valoisaan aikaan varmasti selviytyisi, vaikka saattaisi hieman pelottaa.

Kolmasluokkalainen on sen ikäinen, että pärjää jo viikkojakin itsekseen päivät.
 
Kouluikäinen.

Mutta mun mielestä on hyvä, jos lapsen ei vielä 10 v iässäkään tms tarvitse olla yksin 8 h (plus työmatkat) kun vanhempi on poissa. Ei siksi, etteikö muka olisi luotettava tai pärjäisi, vaan siksi että lapsen ei mun mielestä nyt vaan kuulu viettää päivästä toiseen niin paljon aikaa yksin. Vaikka pärjää, niin ei tarvitse pärjätä, toivottavasti. Ja onhan aikuisen läsnäolo lapsen elämässä tärkeä asia.

Aika harvassa tavallisessa duunariperheessä on mahdollista järjestää asiat niin, ettei vielä 10v:kään olisi ikinä vanhempien työpäivän aikaa yksinään kotona. Se on hirmuista sumplintaa kuule, että edes ekaluokkalaisen lomat saa järjestymään.
 
riippuu täysin lapsesta, joku pärjää jo 7v ja joku ei vielä 17v voi olla yksin.
tässä pätee sama kuin lastenyksin ulkoilussa, joku voi olla heti synnyttyään yksin pihalla joku ei....
 
[QUOTE="vieras";26369651]En uskalla jättää omia 8 ja 9vuotiaita poikia keskesä noin pitkäksi aikaa :o ikänä tiedä mitä tapahtuu. Ovat ihan liian kekseliäitä ja oma-alotteisia.[/QUOTE]

Mulla on saman ikäiset pojat, keskenään en uskalla jättää. Jos yksin olisivat niin uskaltaisin. Huomannut että seurassa tyhmyys tiivistyy.
 
Ensi syksystä alkaen poika, joka täyttää syksyllä 7v., tulee olemaan 1-2h yksin, kunnes ennätän töistä kotiin. Koko työpäiväksi en uskaltaisi jättää vielä tuossa iässä. Ehkä joskus vuoden tai parin päästä sitten.
 

Yhteistyössä