Minkä ikäisenä lapsia?

["nennuska"]

Olen parikymppinen ja ajatellut että haluan lapsia vasta aikaisintaan viidentoista vuoden päästä. Nyt olen alkanut miettimään että olisin jo lähellä kuuttakymmentä kun lapset sitten olisivat aikuisia ja muuttaisivat kotoa pois. Olisiko sittenkin parempi hankkia lapsia nyt? Molemmilla on vakituiset työpaikat ja ei taloudellisesti olisi mitään estettä. Aina olen vaan ajatellut että haluan viettää kunnolla nyt omaa elämää ennen lapsia, mutta toisaalta ei me nyt niin paljon juhlita ja rellestetä muutenkaan että se iso muutos olisi. Mitkä ovat hyviä ja huonoja puolia hankkia lapsia parikymppisenä tai lähempänä nelikymppisenä? Minkä ikäisenä itse saitte esikoisen ja miksi juuri se ikä tuntui sopivalta?

 

[:))]

mulla ikää 22 oon vaan aina halunnu lapsia, ja olla äiti. esikoisen sain keväällä, ja nyt toinen tulossa ja olen ikionnellinen <3

 

[meah]

Ensimmäinen syntyi mun 20v. synttäreitä seuraavan päivänä.
Neljännen ja näillä näkymin viimeisen sain 27-vuotiaana.

Aloitin sen kaikenmaailman rellestämisen aika nuorena, joten kyllä ne juottolat ja sen sellaiset oli siihen mennessä nähty.
Matkustaa kerkesin sen mitä kerkesin, eikä sekään varsinaisesti ole mun laji.
Eikä toisaalta lapset mun mielestä mitenkään liity siihen, ettenkö satunnaiseen vieläkin voisi käydä tuulettumassa tavalla tai toisella silloin, kun siltä tuntuu. Lasten kanssa voisi halutessaan matkustaakin.

En myöskään ole sellainen ihminen, jolle sopii vuosikausien teoriapohjainen perse-penkissä-tyyppinen opiskelu. Vakityössä olin lapsen syntyessä, sittemmin olen ehtinyt vaihtaa alaa, opiskella, perustaa yrityksen, kaiken ihan tässä lasten ohessa ja välissä.

Mä en tarvinnut enempää "huolettomia vuosia ja omaa aikaa". Mun mielestä olisin tuhlannut vuosia hukkaan, jos olisin lykännyt lastentekoa siksi, että sitä jotenkin kuuluu elää sitä "nuoruutta itselleen" tjtn.

Olen edelleen tyytyväinen valintoihini. Neljättä odottaessa tuntui jo, että alan olla liian vanha lyllertämään sen pallomahan kanssa ja valvomaan öitä.

Joku muu taas järjestää elämänsä ihan erilailla, ja mikäs siinä sitten. Toivottavasti jokainen löytää sen itselleen parhaan tavan ja järjestyksen.

 

[Khimaira]

20-v on hyvä ikä :saint:
Olen nyt 32-v ja lapset 12-v, 10-v ja 6-v

 

[toista odottava]

Itse sain parikympisenä ensinmäisen ja nyt toista odotellaa. Totta kai ei oo mitään yleistä ikää saada lapsia, se on itsestä ja kumppanista kiinni milloin on valmis ottamaan vastuun ja ajatteleen aina ensin lasta.
Hyvinä puolina itse koen:
Jaksaamisen lasten kanssa, kun esim. lyhyet yöt ei niin haittaa nuorta.
Ja riskittömämmän raskauden sekä lapselle että äidille.

 

[juuh]

Itse olin 25 kun aloimme yritämään ja esikoinen syntyi kun olin 28. Nyt lähestyy täysi-ikää ja itse olen vielä alle 45v. Suosittelen että aloitatte ajoissa, nuorina vanhempina jaksatte paremmin sitä kaikkea tohinaa mitä muksuihin liittyy.

 

[..]

no mitä se teidän 'oma elämä' on nyt? tuntuuko se hyvältä ja oikealta, vai tuntuuko että jotain puuttuu?
onhan sitä elämää sittenkin kun lapset on muuttaneet pois kotoa.. ja ois ehkä mukava olla vielä kunnossa että jaksaa iloita lapsenlapsist ja auttaa heidän hoidosssaan?
35vuotiaaksi en odottelisi kun yli kolmekymppisenä voi kuitenkin jo tulla herkemmin ongelmia hedelmällisyyden kanssa.

 

[Littledeath]

Ite oon 24v ja mun esikoinen täyttää kohta vuoden. Musta on kiva ajatella että oon vasta kolmenkymmenen kun lapsi menee kouluun. Ei lapsi oo "rellestämistä" estänyt, ei vaan niin usein tuu käytyä "ulkona". Ystävyyssuhteetkaan ei oo niin kauheasti muuttuneet. Paitsi että oon saanut toisista äideistä ystäviä. Ite en jaksas mitään vaipparalleja enää nelikymppisenä. Musta sitten vanhempana on parempi keskittyä siihen työntekoon ym. kun lapsi/lapset jo isompia. Itellänikin on vakituinen työpaikka.

 

[IMN]

Sain itse esikoisen (2,5v) 16-vuotiaana ja odottelen toista saapuvaksi. On vaikea sanoa hyviä ja huonoja puolia, ne kun vaihtelevat niin paljon ihmisen ja elämäntilanteen mukaan. Itse olen valintaani hyvinkin tyytyväinen, eikä elämänlaadussa ole mitään valittamista Tiesin pärjääväni/jaksavani ja oikeassa olin! Kaikki on mennyt mahtavasti eikä elämämme erotu millään tavalla muiden lapsiperheiden elämästä. En toki sinun tilannettasi tiedä, eikä minun tarvitsekaan tietää, tärkeintä vain että itse olet varma

Oma mielipiteeni on se, että oikeaa aikaa tehdä lapsia ei ole olemassakaan, aina varmasti löytää jonkin syyn "miksi ei". Kun se tunne tulee että lapsia haluaa, niin silloin on sen aika Kannattaa luottaa siihen biologiseen kelloon, eikä mennä sen mukaan mitä muut ajattelevat tai ovat sanoneet.

 

["viivi"]

Sain esikoisen 17 vuotiaana ja nyt olen 22 vuotias ja kahden ihanan lapsen äiti, tyttö 5v ja poika 1v.
Nuorena ainaskin on energiaa touhuilla lasten kanssa Teette lapsia kun aika on teille oikea.

 

["mä"]

Niin, jos ottaa huomioon, että hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen nopeasti, niin voi olla että 40 -vuotiaana jäät lapsettomaksi.

 

["Lissu"]

Mä olin 26 ja 29 ja mulle oli hyvä ikä. Sattui tulemaan todella valvottavat lapset, olen iloinen etten yhtään myöhemmälle ikää jättänyt lasten hankkimista... kyllähän jotkut jaksavat hienosti valvoa yönsä nelikymppisenä, mutta mulle se on vuosi vuodelta vaikeampaa ja olen vasta 34. Nyt jos syntyisi yhtä valvottava vauva, niin voi taivas.

 

[IMN]

[QUOTE="mä";25683136]Niin, jos ottaa huomioon, että hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen nopeasti, niin voi olla että 40 -vuotiaana jäät lapsettomaksi.[/QUOTE]

Näin kävi kaverini tädille ja on edelleen kuusikymppisenä vihainen itselleen, kun laittoi uran ja tämän kuuluisan "oman elämän" perheen perustamisen edelle. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu, onhan noita alle kolmikymppisiäkin jotka saavat yrittää vuosia ja käydä kaikki mahdolliset hoidot läpi jotta saisivat sen ensimmäisenkin..

 

["vesimeloni"]

Minä sain esikoisen 18 vuotiaana ja kuopuksen 21 vuotiaana. Suunniteltuja molemmat, enkä ole katunut. Omalla kohdallani olen sitä mieltä, että tuolloin oli oikea aika tehdä lapset. Tosiaan jaksoin ne yövalvomiset ja muut paremmin. Nyt, 36v, en voisi kuvitellakaan valvovani öitäni. Minä olin myös saanut "bilettää" sen, mitä halusin, eli ei ollut sitä ongelmaa, että lapset olisi menemistä haitanneet.
Mutta se on niin tapauskohtaista. Yhdelle on ok aloittaa lasten hankkiminen pari kymppisenä, toinen on siihen valmis vasta 4-kymppisenä. Sanoisin, että tee kuten hyvältä tuntuu. Jos tuntuisi, että lapsi olisi jo tervetullut, niin anna mennä. Kuitenkaan koskaan ei voi tietää tuleeko se lapsi niin helposti, kuin on ajatellut, niin siksi en siirtäisi sitä loputtomiin.

 

[hikhik]

eihän sun ainoat vihtoehdot ole nyt tai 15vuoden päästä, voittehan nyt vaikka nauttia toisistanne kahden vaikka 5v. ja sitten katsoa sitä lapsihommaa ?

 

[ht]

täytän tänä vuonna 40, lapset 17, 15, 9 ja 5 vuotiaat. eiks ne lapsetki oo sitä kuuluisaa omaa elämää, siis osa sitä!

 

[Lentokala]

Itse en halunnut lapsia 2-kymppisenä enkä vielä lähemmäs 3-kymppisenäkään.
Esikoisen syntyessä olin 32v, kuopuksen 35v.

En ole missään vaiheessa katunut päätöstäni.

Erosin 6vuoden suhteesta 27veenä ja jos lapsia olis ollut niin erokin ois ollut kurjempaa.
Sitten löysin nykyisen miehen ja tiesin heti, että tästä tulee perhe.
Oon tyytyväinen että tää meni näin.

Mitään huonoja puolia en osaa sanoa, koska en muusta tiedä.

Oon tyytyväinen että elämä on mennyt tältä osin niinkuin halusinkin, se lienee tärkeintä itsekullekin oli päätös mikä hyvänsä. Että vois elää omien toiveidensa mukaan.

 

[jetsu]

Mielestäni ei ole ikäkysymys, vaan kyse on siitä, mitä haluat elämältä saada? Itse halusin elää hulvattoman nuoruuden ilman vastuita ja kotiin sitoutumista, sekä hoitaa opiskelut, taloudellisen turvan ja oman talon hankkimiset ennen lapsia. Ensimäistä lasta aloin yrittää 32-v ja heti tärppäs. Toista aletaan kohta yrittää, nyt esikoinen 1,5v. En kadu valintojani, enkä sitä, että odotettiin. Hedelmällisyyden laskut ja muut iän mukanaan tuomat miinukset oli tiedossa, mutta eipä mun elämä olis siihen loppunut, vaikkei meille olis lapsia suotukaan.

 

["nennuska"]

no mitä se teidän 'oma elämä' on nyt? tuntuuko se hyvältä ja oikealta, vai tuntuuko että jotain puuttuu?
onhan sitä elämää sittenkin kun lapset on muuttaneet pois kotoa.. ja ois ehkä mukava olla vielä kunnossa että jaksaa iloita lapsenlapsist ja auttaa heidän hoidosssaan?
35vuotiaaksi en odottelisi kun yli kolmekymppisenä voi kuitenkin jo tulla herkemmin ongelmia hedelmällisyyden kanssa.

Oma elämä on sitä että mennään vapaasti ja kukaan ei ole meistä nyt riippuvainen, ei tarvitse miettiä esimerkiksi kaverien luokse lähtöä. Tuntuu hyvältä, mutta välillä tuntuu että haluaisin jo elämäämme lapsen/lapsia. Muutama kaveri on nyt vasta saanut lapsen, joten ehkä nämä ajatukseni tulivat siksi.

 

[Katylina]

Sain esikoisen 19-vuotiaana. Sopiva ikä mulle. Seuraavaa odotellessa..

 

["nennuska"]

Oma mielipiteeni on se, että oikeaa aikaa tehdä lapsia ei ole olemassakaan, aina varmasti löytää jonkin syyn "miksi ei". Kun se tunne tulee että lapsia haluaa, niin silloin on sen aika Kannattaa luottaa siihen biologiseen kelloon, eikä mennä sen mukaan mitä muut ajattelevat tai ovat sanoneet.

Niin, tuota olenkin miettinyt että toisaalta pitäisi vaan uskaltaa. Koska muuten tuskin ikinä hankin lapsia jos mietin liikaa

 

[Känk´ränk´äm]

Sitten kun tuntuu siltä, että on valmis tinkimään omista menoistaan ja kokee olevansa valmis.. Ei kai siihen voi mitään ikää määritellä, toiset on valmiimpia ennen ja toiset myöhemmin.

 

["nennuska"]

Mielestäni ei ole ikäkysymys, vaan kyse on siitä, mitä haluat elämältä saada? Itse halusin elää hulvattoman nuoruuden ilman vastuita ja kotiin sitoutumista, sekä hoitaa opiskelut, taloudellisen turvan ja oman talon hankkimiset ennen lapsia.

Meillä on molemmilla vakituiset työt ja etsimme omaa asuntoa parhaillaan, eli taloudellisesti asiat on hyvin. Mutta tuota ns. hulvatonta nuoruutta mietinkin..

 

[Lentokala]

[QUOTE="nennuska";25683284]Oma elämä on sitä että mennään vapaasti ja kukaan ei ole meistä nyt riippuvainen, ei tarvitse miettiä esimerkiksi kaverien luokse lähtöä. Tuntuu hyvältä, mutta välillä tuntuu että haluaisin jo elämäämme lapsen/lapsia. Muutama kaveri on nyt vasta saanut lapsen, joten ehkä nämä ajatukseni tulivat siksi.[/QUOTE]

Varmasti voi vaikuttaa kun ystäville syntyy lapsia. Mutta ei missään nimessä pidä aatella että "vain" siksi hankkii itsekin, jos ei muuten vielä tunnu siltä.

Mun ystävistä ei kukaan saanut lapsia kovin nuorina; nuorimmat tais olla 26v-27v.
Itse olin silloin keskellä opintoja ja jo hiukan hiipuvassa suhteessa, joten mulle ei ollut vaikutusta muiden lapsista.

 

["vieras"]

20v ja vähän päälle on hyvä ikä, nuorena jaksaa paremmin valvoa öitä vauvan kanssa kun sitten vanhempana, itse sain esikoisen 22-vuotiaana ja nyt olen 30v ja kolmen lapsen äiti.