Täällä kanssa yksi lyhyt (pinnainenkin).
Ja vaikka olen erittäin huumorintajuinen, minusta ketään ei saa sanoa liian lyhyeksi/pitkäksi/laihaksi tai lihavaksi. Se osoittaa minusta järjenköyhyyttä. Enkä minä halua nauraa itselleni enkä muillekaan minkään ulkoisen seikan takia.Pahin oli eräs mahtimamma

joka oli tokaissut, että "on naurettavan näköistä, kun näinkin lyhyt on äiti"

:headwall: Ihan sikamaista.... Itseäni ei lyhyyteni häiritse (yleensä), mutta aika usein se häiritsee muita. Muitakaan se ei oikeastaan häirinnyt aiemmin, mutta alkoi häiritä, kun tulin äidiksi... Pitääkö äidin olla tietyn mittainen muka? Haluaisin kernaasti niitä vastauksia tähän, kiitos. Eikö sitä vain saa rauhassa olla ihan pirun lyhyt?