Minkä taakseen jättää sen eestään löytää.. Että minua suututtaa ja harmittaa!!

["vieras"]

Kyllä sillä ointotuella pärjää moni muukin, miksei siis ap. Mikä on se erityinen tilanne, joka ap:llä on muihin perheellisiin opiskelijoihin verrattuna?

Aikuiskoulutustukeen vaaditaan 8-10-vuotta työkokemusta ja vakkaripaikka, josta saa opintovapaata ja joka on valmiina kun palaa opiskelemasta. Että ei taida ikävä kyllä tässä tilanteessa auttaa.

Ei se kyllä ihan noin mene. Otappa paremmin selvää ennen kuin alat latelemaan "sääntöjä".

 

[SeInka]

Jospa nykyisessä työpaikassa ottaisivat sinut osa-aikaiseksi ja muun ajan opiskelisit? Millaista tutkintoa ajattelit?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25687032]Huom elämää on edessä vielä vaikka kuinka ja paljon, kyl se kannattaa käyttää mielekkääseen tekemiseen eikä kiertää kehää, surra menneitä, voivotella ettei voi tehdä mitään. Kaikki on mahdollista kun niin päätät ja teet.[/QUOTE]

Kun tietäis vaan että mistä ja miten.

 

[SeInka]

[QUOTE="vieras";25687145]Ei se kyllä ihan noin mene. Otappa paremmin selvää ennen kuin alat latelemaan "sääntöjä".[/QUOTE]

No noin luin Hesarista maanantaina, lisäksi yksi tuttu on aikuiskoulutustuella. Laita sitten sitä oikeaa tietoa jos tuo on väärä.

 

["vieras"]

Eihän opintotuen suuruuteen vaikuta puolison tulot!!!!

Päivähoitomaksuihinkin on mahdollsita saada opiskeluihin vedoten alennusta- niin tein ja alennuksen myös sain.

Kyllä vaikuttaa

 

["buu"]

mä olen yhden lapsen yh ja 2010 aloitin yliopisto-opinnot. helvetin tiukkaa kyllä on, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, mutta sinnikkyys palkitaan sain tulevaksi kesäksi oman alan duunia, toki huonommalla palkalla, mutta kuitenkin. sosiaalityötä opiskelen.

 

[Joxu]

Miks et hae opiskelemaan. Mä oon 25v ja oon suorittamassa opintoja loppuun, olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla, niin jouduin laittaa opinnot hetkeks jäihin. Keväällä valmistun ja puhkun intoa. Jätin koulut kesken teininä, ala jota opiskelin ei ollu mun juttu. Muutin vieraaseen kaupunkiin miehen takia ja asuttiin 4v yhessä ja se oli suurin virhe mitä olen eläissäni tehny. Ennen tota muuttoa oli mulla terveyden kanssa ongelmia. Exän kanssa asuessa alko alkoholi hallitsemaan kaikkea liikaa. Exä oli väkivaltanen, käytti paljon alkoa ja huumeita, lähinnä sillon kun oli siihen seuraa, käytti myös hormoneita ja jotain äitinsä mielenterveyslääkkeitä salaa. Tohon aikaan kävin töissä ja työt pystyin kyllä hoitaa, vaikka alkoa paljon käytinkin. Sitten tein varmaan elämäni parhaimman päätöksen ja lähin opiskelee. Sen jälkeen pikku hiljaa rupesin saamaan itteeni ja elämääni kuntoon. Nykysen miehen tullessa kuvioihin, sain miehen tuella loputkin asiat kuntoon. Nykysin elän elämäni onnellisinta aikaa ja nautin kyllä kaikesta täysin rinnoin . Alkoa en käytä ollenkaan, en halua sotkea mun elämää enää uudestaan. Tytär on saanu aikaan sen että, arvostan mun omaa hyvinvointia ja elämääni paljon, pääasia on että, oon tehny paljon työtä selvitäkseni vaikeista asioista yli ja oon nyt hyvällä tiellä elämässäni. Kyllä muakin toisinaan näin jälkeenpäin harmittaa, että en sillon aikanaan käyny koulua loppuun ja hyppäsin suinpäin suhteeseen joka oli vähällä tuhota mut kokonaan. Mutta, oon jo niin, lähellä mun tavoitteita ja oon niitten eteen tehny kovasti työtä, että, en halua tuhlata elämääni murehtimiseen. Meille kuuluu jotkin tietyt virheet, ei ehkä muuten oltais niitä ihmisiä mitä nyt ollaan ja ei ehkä arvostettais elämää samalla tavalla.

Hae opiskelemaan ja näytä itelles että, susta on siihen. Mitä väliä minkä ikänen olet. Nyt unoha toi katkeruus ja laita asiat rullamaan eteenpäin, ei ne järjesty jos, jäät vaan kotiin murehtimaan. Pää pystyyn ja jätä menneisyys taakse. Susta on siihen jos mustakin on . Mitä sitten, mitä olet mennesyydessäs ollu, elä tätä päivää ja nauti siitä, mitä nyt olet ja tuut vielä olemaan. Asiat järjestyy kyllä, kun ne laittaa järjestymään . Tsemppiä sulle ja toivon kovasti että, kaikki järjestyy .

Mä opiskelen tällä hetkellä teinien keskellä, mut se ei haittaa, koska keskityn vaan ja ainoastaan opintojen suorittamiseen. Alan hakea töitä samantien kun valmistun ja muutama paikka on jo valmiiks tiedossa mistä kyselen heti samantien paikkaa .

 

["aloittaja"]

Jospa nykyisessä työpaikassa ottaisivat sinut osa-aikaiseksi ja muun ajan opiskelisit? Millaista tutkintoa ajattelit?

Tätäkin olen miettinyt,mutta jos noin tekisin jäisikö minulla opintotuki saamatta?
Ja koska lastenkin tulisi mennä hoitoon niin hoitomaksut tulisi menoihin lisää.
Osa-aikaisen palkalla ei paljoa makseta. Että olisiko siinä aika plus miinus nolla tilanne sitten.
Tälläkin hetkellä olemme nyt vajaa pari vuotta lyhentäneen lainaa lähinnä korkoja, vähän enemmän ehkä. Elikkä siis normi lyhennykselle pitäs jo siirtyä.
Toista lainaa ollaan maksettu koko ajan täydet.

 

[SeInka]

[QUOTE="vieras";25687162]Kyllä vaikuttaa[/QUOTE]

Ei vaikuta, kyllä opintoraha on kaikille ihan sama. Asumislisäänkään ei puolison tuet vaikuta, mutta sitä ei saa jos on lapsia. Asumistuen suuruuteen kyllä sitten jo vaikuttaa.

 

[SeInka]

[QUOTE="aloittaja";25687196]Tätäkin olen miettinyt,mutta jos noin tekisin jäisikö minulla opintotuki saamatta?
Ja koska lastenkin tulisi mennä hoitoon niin hoitomaksut tulisi menoihin lisää.
Osa-aikaisen palkalla ei paljoa makseta. Että olisiko siinä aika plus miinus nolla tilanne sitten.
Tälläkin hetkellä olemme nyt vajaa pari vuotta lyhentäneen lainaa lähinnä korkoja, vähän enemmän ehkä. Elikkä siis normi lyhennykselle pitäs jo siirtyä.
Toista lainaa ollaan maksettu koko ajan täydet.[/QUOTE]

Opintotukea saa kyllä vaikka olisi töissäkin, toki tulorajat on asetettu. Mutta kyllä siinä muutamia satasia saa tienata kuussa, että kyllä se kannattaa jos oikein on rahasta tiukkaa. Eikö lapset nyt sitten ole hoidossa jos kerran olet töissä?
Ja oletko siis ajatellut opiskelevasi korkeakoulututkinnon vai jonkun alemman tason, sillä on siksi väliä, että pari vuotta nyt seisoo vaikka päällään mtta viisi vuotta voi vaatia jo sen, että myytte sen talon ja muutatte vuokralle vaikka opiskelija-asuntoon.

 

["aloittaja"]

Opintotukea saa kyllä vaikka olisi töissäkin, toki tulorajat on asetettu. Mutta kyllä siinä muutamia satasia saa tienata kuussa, että kyllä se kannattaa jos oikein on rahasta tiukkaa. Eikö lapset nyt sitten ole hoidossa jos kerran olet töissä?
Ja oletko siis ajatellut opiskelevasi korkeakoulututkinnon vai jonkun alemman tason, sillä on siksi väliä, että pari vuotta nyt seisoo vaikka päällään mtta viisi vuotta voi vaatia jo sen, että myytte sen talon ja muutatte vuokralle vaikka opiskelija-asuntoon.

Olen vielä hoitovapaalla. Kenties kohta aloitan viikonlopputyöt.
Ja syksyllä loppus hoitovapaa.
Kyllähän sitä toki sitten pärjäisi jos saisi osa-aikaisen työn lisäksi edes opintotuen.. Mutta onko koulu mahdollista käydä niin että sa painottuisi vaikkapa iltaan? Vai pitääkö minun mennä sinne lasten sekaan istumaan?
Ja ihan toisen asteen tutkinto on kyseessä.

 

[SeInka]

Ota selvää aikuiskouluksesta, niitä on tarjolla paljon ja opinnot iltapainotteisia niin voit olla myös töissä.
Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa opiskella ja kyllä niillä tuilla pärjää jos niin päättää. Jos miehelläsi on kovin pienet tulot niin hoitomaksuistakin saa alennusta (ja jos ei ole niin sittenhän ei ole mitään hätää).

 

[SeInka]

Koulutusnetti - Etusivu tuli pikaisesti googlettamalla heti. Tutustupa tuohon vaikka.

 

["aloittaja"]

Ota selvää aikuiskouluksesta, niitä on tarjolla paljon ja opinnot iltapainotteisia niin voit olla myös töissä.
Kyllä mä edelleen olen sitä mieltä, että kannattaa opiskella ja kyllä niillä tuilla pärjää jos niin päättää. Jos miehelläsi on kovin pienet tulot niin hoitomaksuistakin saa alennusta (ja jos ei ole niin sittenhän ei ole mitään hätää).

Kai meidät luokitellaan listojen mukaan keskituloisiksi.. tai joidenkin mittapuulla pienituloisiksi. Mene ja tiedä
Mutta ollaan pärjätty. Ja yksi iso useamman tonnin hankintakin ollaan tässä saatu tehtyä.

 

["Sanna"]

Jos lapset ovat vielä pieniä, niin voithan siirtää unelmiesi toteuttamista muutamalla vuodella. Ehdit säästämään ja sitten onnistuu paremmin opiskelu työn ohessa.

Mikään ei ole vielä myöhäistä.

 

[1]

Mikä tahansa opiskelu missä tahansa iässä ja elämänvaiheessa vaatii taloudellisia uhrauksia, toivomusten lykkäämistä ja siirtämistä, työntekoa ja sitoutumista ja jaksamista. Itse olen opiskellut pitkän kaavan mukaan, sekä nuorena että aikuisena lasten äitinä. Itsekuri ja motivaatio ovat tärkeitä asioita, suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus niinikään. Eiväthän ne tutkinnot taskuun tipahda itsestään missään elämänvaiheessa?

 

["aloittaja"]

Mikä tahansa opiskelu missä tahansa iässä ja elämänvaiheessa vaatii taloudellisia uhrauksia, toivomusten lykkäämistä ja siirtämistä, työntekoa ja sitoutumista ja jaksamista. Itse olen opiskellut pitkän kaavan mukaan, sekä nuorena että aikuisena lasten äitinä. Itsekuri ja motivaatio ovat tärkeitä asioita, suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus niinikään. Eiväthän ne tutkinnot taskuun tipahda itsestään missään elämänvaiheessa?

En minä niin ole missään vaiheessa ajatellutkaan.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Sanna";25687361]Jos lapset ovat vielä pieniä, niin voithan siirtää unelmiesi toteuttamista muutamalla vuodella. Ehdit säästämään ja sitten onnistuu paremmin opiskelu työn ohessa.

Mikään ei ole vielä myöhäistä.[/QUOTE]

Sitä suuremmalla todennäköisyydellä asia vaan jää ja jää ja jää ja sitten huomaa että onkin jo vanha ja yhä vaan siinä työssä mitä ei halunnutkaan loppu elämän työkseen..

 

["Iiris"]

Voin lohduttaa sua ap sillä, että itselläni oli rankka ja epänormaali lapsuus, mistä johtuen tein virhe ratkaisuja ja niiden seurauksena jouduin 33-vuotiaana sairaseläkkeelle. Et voi uskoo, että joskus harmittaa ja PALJON.

 

[Keittiönoita]

On varaa opiskella, jos oikeasti haluaa. Yhtä köyhästi sitä pitää opiskella oli lapsia tai ei.

Tähän sen verran, että jos elää parisuhteessa, niin kyllä sen toisenkin mielipidettä täytyy kuunnella. Yh:na voi venyttää penniä haluamallaan tavalla, muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon, luopua ehkä autosta ja alkaa kulkemaan polkupyörällä jne. Parisuhteessa pitää selvittää, suostuuko se toinen osapuoli elintason laskuun ja jos ei suostu, niin mitä sitten tehdään: erotaan vai luovutaan opiskeluhaaveista.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Iiris";25687545]Voin lohduttaa sua ap sillä, että itselläni oli rankka ja epänormaali lapsuus, mistä johtuen tein virhe ratkaisuja ja niiden seurauksena jouduin 33-vuotiaana sairaseläkkeelle. Et voi uskoo, että joskus harmittaa ja PALJON. [/QUOTE]



Oma pelastukseni sieltä syövereistä oli nuo lapset tai oikeastaan esikoinen. Siitä lähti elämä nousukiitoon.

 

["aloittaja"]

Tähän sen verran, että jos elää parisuhteessa, niin kyllä sen toisenkin mielipidettä täytyy kuunnella. Yh:na voi venyttää penniä haluamallaan tavalla, muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon, luopua ehkä autosta ja alkaa kulkemaan polkupyörällä jne. Parisuhteessa pitää selvittää, suostuuko se toinen osapuoli elintason laskuun ja jos ei suostu, niin mitä sitten tehdään: erotaan vai luovutaan opiskeluhaaveista.

Näinhän se on.
Meilläkin mies lähinnä odottaa sitä että olisi ne toisenkin ihmisen tulot tähän elämiseen ja että voi "ostella mitä huvittaa", mutta tietää myös kuinka tärkeää minulle on koulutuksen saaminen. Ja oppisopimusasiaan olikin hyvin myönteinen ja innokas, mutta nyt kun tilanne on se että kun sitä paikkaa ei vain meinaa löytyä..

 

[Aamuäree]

Ap marssi vaikkapa työvoimatoimistoon- siellä sulle neuvotaan ihan kädestä pitäen kouluttautumisvaihtoehdot ja eri tukivaihtoehdoista saat tietoa myös.


Joku ketjussa tivas multa euromääriä- en osaa antaa.....
Mutta saan perusopintotukea (opiskelen ihan 'tavallisella' nuorisoasteella vaikkakin aikuisluokassa) ja saan täsmälleen saman määrän mitä saavat 17 vuotiaat luokkatoverini kuin yh äiti tai 4 lapsen äiti jolla mies yhtälailla töissä kuin omanikin.

Osa luokkatovereista opiskelee jollain tökärinkorvauksella, en muista nimeä ja se on jotain 900 euron pintaan kuukaudessa heillä.
Mun opintotukeni on 200 euron luokkaa ja en todellakaan muista tarkkaa summaa 220 ja jotain.
Osa saa matkakuluihin korvausta, yyhoot saa elatustukia sekä tukea asumiseen (mitä saisivat muutenkin, ilman opintojaan)

JA kyllä, sen pitää riittää. Puhun siis meidän tilanteesta. Mies tienaa sen mitä tienaa, tulot ovat epäsäännölliset.
Asenne on se että pärjätään, mutta toisaalta elintaso ei juuri ole päässyt laskemaan opiskelujeni myötä....... eli vaikuttaa kai sekin että kituutamaan olemme tottuneet, emme nyt vallan puutteessa ja kurjuudessa silti elä.
Se vain, että mikä tililleni rapsahtaa, se menee alta aikayksikön. Epätoivoisia tilanteita koen toisinaan, mutta nyt opiskelen ja 99% todennäköisyydellä saan sen kauan kaipaamani ja toivomani palkkatyön ja voin osaltani kantaa korteni kekoon perheeni elatuksen että yhteiskunnan eteen.

Tottakai parisuhteessa pitänee keskustella että voiko toinen tiputtautua opiskelijaksi etenkin jos se kovasti vaikuttaa tuloihin, mutta pelkkään tulotasoon tuijottaen kielto toisen osapuolen opiskelusta mikäli hän on tyytymätön ja onneton työssään on minusta äärimmäisen itsekästä jos itsekästä on opiskelukin.

Mun mielipide on edelleen se, että ken tahtoo tarpeeksi, löytää siihen keinot.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="aloittaja";25687469]Sitä suuremmalla todennäköisyydellä asia vaan jää ja jää ja jää ja sitten huomaa että onkin jo vanha ja yhä vaan siinä työssä mitä ei halunnutkaan loppu elämän työkseen..[/QUOTE]

Minäpä väitän, että kun rohkeasti haaveilee, niin silloin alitajuisesti järjestelee asioitaan niin että eräänä päivänä haave toteutuu
Monta kertaa kokeiltu, ja toimivaksi havaittu. Menisin sinuna sinne töihin, koska sinua selvästi nyt kovasti kalvaa nuo raha-asiat. Mutta alkaisin myös suunnitella elämää eteenpäin, säästää opiskelurahaa ym. Jonain päivänä vaan tulee sellainen fiilis, että nyt se onnistuu!!

 

["vieras"]

työkkäriin mars! Sitä kautta saat mitä luultavammin paremman rahoituksen opiskeluusi kuin opintotuki.