?
:(
Vieras
Valmistuin pari vuotta sitten ammattiopistosta ammattiin, ihan tällaista perusduunia, sisätyötä. Viimeisen harjoitteluni suoritin tässä yhdessä työpaikassa jossa olen nyt kesätöissä ja olin viime kesänäkin. Muun ajan vuodesta opiskelen korkeakoulussa, ja se tuntuu risovan työkavereitani ja pomoani. Joka aamu kahvipöydässä he ikään kuin valittavat minulle, että eikö minun pitäisi jo alkaa tehdä ihan päätoimisesti töitä, eikä vain opiskella. Minua se harmittaa, koska minulla ei ole muuta koulutusta kuin tuo ammattikoulu ja haluan opiskella pidemmälle, sillä en halua jäädä tuohon perustyöhön seuraavaksi 30 vuodeksi. Se, mitä nyt opiskelen, ei suoranaisesti ole vastaavaa alaa, eli työkaverini pitävät minua ilmeisesti myös "petturina" kun olen lähtenyt vaihtamaan alaa.
Nyt sitten kun kerroin hakeneeni yliopistoon ja kerroin vielä, että koe meni hyvin, niin se tuntui myrkyttävän työilmapiiriä. Työkaverit kuitenkin itse kysyivät sitä minulta, koska minun oli pakko pyytää pääsykoetta varten vapaapäivä, enkä oikein voinut valehdellakaan.
En tajua työkavereiden asennetta, sillä olen tuolla työpaikassa vain "kesähessuna" joten en tajua, miten se olisi heiltä pois, että kouluttaudun pidemmälle. Ikävää kun ei voi puhua itselle tärkeistä asioista, kun muut tuntuvat olevan siitä katkeria. Kaikki nämä työpisteeni työkaverit, pomo mukaanlukien, ovat siis myös ihan vain peruskoulutuksen saaneita. Välillä kun menee kahville saman työpaikan yliopiston käyneiden kanssa, niin heillä asenne on aivan päinvastainen, jaksavat tsempata minua opinnoissani ja pitävät kouluttautumista hyvänä asiana.
Omat työkaverini vain ovat sitä mieltä, että yksi ammatti pitäisi riittää. Onko tässä nyt sellainen ilmiö, että heille tulee mieleen että mikseivät hekin lähteneet yliopistoon aikanaan, tosin ei kaikilla välttämättä ole ollut mahdollisuutta, jos on ollut perhettä yms. Itse olen 25-vuotias perheetön, nämä "valittajat" ovat 50-60-vuotiaita.
Omat vanhempani ovat matalasti koulutettuja, mutta hekin ymmärtävät sen, että korkeasti kouluttautuminen kannattaa ja hekin tsemppaavat minua jatkamaan opintojani.
Nyt sitten kun kerroin hakeneeni yliopistoon ja kerroin vielä, että koe meni hyvin, niin se tuntui myrkyttävän työilmapiiriä. Työkaverit kuitenkin itse kysyivät sitä minulta, koska minun oli pakko pyytää pääsykoetta varten vapaapäivä, enkä oikein voinut valehdellakaan.
En tajua työkavereiden asennetta, sillä olen tuolla työpaikassa vain "kesähessuna" joten en tajua, miten se olisi heiltä pois, että kouluttaudun pidemmälle. Ikävää kun ei voi puhua itselle tärkeistä asioista, kun muut tuntuvat olevan siitä katkeria. Kaikki nämä työpisteeni työkaverit, pomo mukaanlukien, ovat siis myös ihan vain peruskoulutuksen saaneita. Välillä kun menee kahville saman työpaikan yliopiston käyneiden kanssa, niin heillä asenne on aivan päinvastainen, jaksavat tsempata minua opinnoissani ja pitävät kouluttautumista hyvänä asiana.
Omat työkaverini vain ovat sitä mieltä, että yksi ammatti pitäisi riittää. Onko tässä nyt sellainen ilmiö, että heille tulee mieleen että mikseivät hekin lähteneet yliopistoon aikanaan, tosin ei kaikilla välttämättä ole ollut mahdollisuutta, jos on ollut perhettä yms. Itse olen 25-vuotias perheetön, nämä "valittajat" ovat 50-60-vuotiaita.
Omat vanhempani ovat matalasti koulutettuja, mutta hekin ymmärtävät sen, että korkeasti kouluttautuminen kannattaa ja hekin tsemppaavat minua jatkamaan opintojani.
