Mieluusti joskus kokisin sen tyhjyyden. Tunnen vahvasti ja voimakkaasti, vaikken varsinaisesti herkkä olekaan. Kunpa sen voisi joskus pysäyttää, olla vaan normaalisti.
sitä voi aikuisena valita, ettei anna lapsuuden määritellä omaa elämäänsä. käsittele alkoholistin kanssa eletty lapsuus eka ja sitten päätät, että se ei sinuun enää vaikuta. näin voi elää hyvää elämää. nimimerkillä kokemusta on.
Itse en edes muistanut lapsuudestani paljoakaan, se suorastaan räjähti silmille kolmekymppisenä. Siitä alkoi uusi elämä ja selviytyminen. Se oli raskasta ja tukea ja apua tarvitsin paljon. Isä kuoli viinaan, äiti joi muuten vaan. En tiedä oikein onko minulla ollut yhtäkään läsnäolevaa aikuista koko lapsuusiässä. Jotkut reaktiot asioihin ja tilanteisiin näin aikuisena tulevat jostain kaukaa ja ne menee aika tavalla yli. Yhäkin tulee kuvottavia muistikuvia lapsuudesta, joskus oksettaa. En ymmärrä kuinka pystyisin täysin elämään niin, ettei lapsuus enää vaikuttaisi. Haluaisin kyllä. Ja kirjoja aiheesta olen lukenut ja käynyt terapiassa.
