minkäverran pidätte isovanhempiin itse yhteyttä ja muuten kuin avunpyynnöissä

äiti 40plusplus

Aktiivinen jäsen
28.05.2005
10 811
0
36
Heräsi ajatus kun joku kirjoitti että mummolla on uusi miesystävä ja nyt ei aikaa lapsenlapsille. No.... kai mummollakin se oma elämä.
Mutta minkäverran te kukin itse pidätte lasten isovanhempiin yhteyttä? siis menette koko perheellä kylään (ilman ajatusta ilmaisesta ateriasta yms), viette mummolle jotakin kivaa (ilman että odotatte vastalahjaksi lapsille jotakin), soitatte mummolle vain kysyäksenne mitä kuuluu tai lapset soittaa jne jne.
 
Meillä asuvat kaukana, osa ulkomaillakin, joten yhteydenpito on lähinnä puhelimella, kyläilyjä vuosittain yhdestä kahteen, vain äitini luona olemme olleet pitempiä aikoja (useita päiviä ) . Isovanhemmilla on omat elämänsä, mutta me kuulumme kyllä siihen heidän elämäänsä. Jos apua tarvitsemme, niin he sitä antavat, jos vain voivat ja sama toimii toisin päin myös. =) Lapset pitävät jo ominpäin myös yhteyttä isovahempiin, skypellä ja viesteillä lähinnä.
 
Joka päivä olen äidin kanssa puhelinyhteydessä. Ihan puolin ja toisin. Anoppikin kanssa hyvin vähän, mutta mies soittaa hänelle kerran kuussa. Appiukon kanssa kerran viikossa. Minusta ihan ok. Me ei pyydetä koskaan hoitamaan, koska asuvat 500km päässä koko kööri.
 
Meilla soitetaan pari kertaa viikossa puolin ja toisin. Eilen ukki ja mummi soittivat lapsille ja kysyivat kuinka loman jalkeen koulu alkoi. Ukki laskee taas paivia kun Suomeen tullaan, eilen siis 4 kk 1 pv.

Suomen lomalla nahdaan varmasti monta kertaa viikossa, asutaan aika lahekkain. Samoin mokilla nahdaan.
 
Eipä juuri pidetä.Meidän asiat ei kiinnosta heitä niin heidänkään asiat ei kiinnosta meitä.Ei pyydetä apuja mutta eipä niitä saataiskaan vaikka pyydettäis.
Mun vanhempien luona yritettiin kyläillä joskus muttei siitä mitään tullut pienten lasten kanssa kun piti istua asennossa sohvannurkassa liikkumatta.
Aikani kutsuin meille käymään mutta lopetin sen vuosien jälkeen tuloksettomana.
 
Aika usein. Appea nähdään n. 3-5kertaa viikossa, joko hän tulee kahville meille tai me käydään kahvilla siellä. Mun vanhempia nähdään harvemmin, mutta soitellaan viikottain. Anoppia mies kuskaa kaupoille n. 2kertaa/kk ja soittelee 3-7kertaa viikko, usein ei häntä muuten nähdä (alkoholisti ).

Meillä on hiukan niin päin että appi esim. käy syömässä MEILLÄ, me ei sielä. Se myös hakee meiltä paljon esim. puutavaraa... Mun vanhemmilla ja meillä on suunnilleen sellanen systeemi että kun he tulevat tänne, teen ruokaa ja kun me mennään sinne on sielä ruokaa. Eli ei me nähdä ketään vain siksi että siitä saisimme muuta kun seuraa/hyvän mielen ja lapset näkee isovanhempiaan:)
 
Äidin kans soitellaan päivittäin ja vähintään kerran viikossa käyvät kyläilemässä meillä ja me siellä parin viikon välein,välimatkaa onneksi vaan vajaa 60 km.Ja hoitoapua on tarvittu aika vähän eli aika paljon ollan muuten yhteydessä.
 
No mä soittelen oman äidin kanss melkein päivittäin , joskun useita kertoja päivässä. Miehen vanhempia nään kerran pari viikossa, kun poikkean heidän työpaikallaan, muuten käyn kylässä heillä n. 2 kertaa kk. Todella harvoin pyydetään hoitoapua, mutta joskus lapset haluavat mummulaan ja silloin soitamme, voivatko lapset tulla hetkeksi. Toimii meillä.
 
Me skypetellään tosi useasti minun vanhempieni, onneksi on se mahdollisuus! =)
Meillä siis välimatkaa runsaat 700 km. joten vierailut kovin usein ovat käytännössä mahdottomia.
Miehen vanhemmat asuvat samassa suunnassa, mutta hyvä kun he osaavat käyttää edes tavallista puhelinta... Mies soittelee kotiinsa siis vain kerran viikossa.
 
Oman äitini kanssa välillä monesti viikossa soitellaan, välillä menee 2 viikkoa. Asutaan 3h ajomatkan päässä joten nähdään ehkä kerran kuussa eikä välimatkasta johtuen hoitoapua paljo voi pyytää.

Anoppi asuu saman matkan päässä joten hoitoavun kans sama homma.. Hänellä+appiukolla käydään yhtä usein ku mun vanhemmilla, asuvat samalla paikkakunnalla. Anopin kanssa olen myös yhteydessä säännöllisesti, esim nyt odotusaikana hän haluaa että soittelen neuvoloitten jälkeen ja sit tietenki pojan kuulumisia vaihdetaan, esim nyt poika kuumeessa joten anoppi laittaa tekstaria monet kerrat päivässä.

Ja aina ku mennään kylään niin ollaan koko viikonloppu joten siinä sitä tulee syötyä samassa pöydässä yms. Mutta tokikaan me ei sinne mennä sen aterian perässä vaan siksi että lapsi saisi tutustua isovanhempiinsa kunnolla. Se tutustuminen ku jäis aika pieneksi ilman näitä viikonloppuvisiittejä. Mutta me myös kutsutaan isovanhempia aina meille viikonlopuksi, että sillon toki me tarjotaan ruuat..
 
No me ei pyydetä paljoakaan apua vanhemmilta, päinvastoin autetaan heitä kaikessa missä voidaan (ovat kuitenkin jo iäkkäämpiä ). Meillä on enempi sellainen ajatus että lapsenlapset ilahduttaa isovanhempia, eikä ole mikään sellainen velvoite/rasite.
 
Äitini on kuollut, ja lasten mummoille en soita juuri koskaan. Oikeastaan ikinä en pyydä apua. Eikös se ole ihan palstan hengen mukaista? Pitää pärjätä omillaan eikä vaivata sukulaisia?
 
Lähes päivittäin ollaan yhteyksissä. Apua ollaan pyydetty ehkä kymmenen tai viisitoista kertaa niiden viiden vuoden aikana jona ollaan täällä Suomessa asuttu...Lastenhoitoapua tästä on noin puolet. Soitellaan ja tekstaillaan muuten vaan, käydään mun äidin kanssa shoppailemassa, jne.
 

Yhteistyössä