On mies ja lapsi.
Ei ole ketään, ketä pyytää kahville. Yksi lukioaikainen tuttu olisi, jonka kanssa joskus hengailin, mutta hän asuu tällä hetkellä ulkomailla.
No on ollut ja ei ole ollut. Mä olin peruskoulussa ja lukiossa niin kiltti, että lähinnä hyväksikäytettiin. Mulla oli aina rahaa, niin siksi mun kanssa kannatti lähteä johonkin ja ne tiesi, etten uskalla sanoa ei. Minä sain lukiossa oman auton ja mun kanssa kannatti kavereerata, koska musta sai hyvän kuskin.
Iän myötä sitten kyllä opin laittamaan stoppia tuollaisele. Sitten kun aloin sanomaan, että mun autoa ei käytetä, tai sen on sitten 2e/naama, niin yhtäkkiä kukaan ei enään ollutkaan kaveria.
Olen kyllä mielestäni kiltti, luotettava ja mukava ihminen. Olen vaan kai aika pidättyväinen ja mussa on ilmeisesti jotain, miksi ihmiset eivät halua lähestyä mua tai välttelevät mun seuraa. Olen sellainen välistäputoaja, jota kukaan ei muista edes kysyä mihinkään. En oikeen tiedä tarkkaa syytä sille, miksei minun kanssa haluta ystävystyä.
Toisaalta olen kyllä jo pienenä ollut paljon ilman kavereita, joten tähän olen tottunut.