Minulla ei ole yhtäkään ystävää. Haluatko kysyä jotakin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Lonely"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Lonely";26045276]Mulla on myös aika huono itseluottamus, joka kaipaisi skarppaamista. Olet kyllä oikeassa, että luovutan helposti. Tulee sellainen tunne, ettei se nyt kuitenkaan mun kanssa halua olla.
Pistinkin heti viestiä menemään tälle opiskelututulle:)[/QUOTE]

Näinhän se menee, että jos näyttää jo etukäteen siltä ettei ole kovinkaan kiinnostunut, niin ei se kohdetta viehätä. Voit ajatella, miltä tuntuisi mennä treffeille ihmisen kanssa, joka kattelisi kelloaan ja seiniä ja haukottelisi, ei kuuntelisi ei kyselisi mitään. Eikä edes juuri juttelisi eikä ainakaan sanoisi mitään.

Sama jossain määrin pätee ystävystymiseen. Pitää kiinnostaa toiset ihmiset, ja sä olet nyt moneen kertaan jo osoittanut, että sua ei oikeastaan kiinnosta, kun tarvetta toiselle olisi lähinnä seuraksi vaatekauppaan. Vai annatko väärän todistuksen itsestäsi? Eli onko tämä kettu ja pihlajanmarjat -tyyppinen evvk-tilanne?

Ymmärrän että jos on tullut hyväksikäytetyksi, niin on varautunut. Mutta toisaalta, jos et mitään anna, niin on ihan sama mennä ongelle ilman matoa. Voihan joku vahingossa uida siihen koukkuun, jos sattuu haukottelemaan niin että on silmät kiinni, mutta sitä tuskin tapahtuu edes joka vuosi.

Jotenkin on kauhean itsekeskeinen haave tuo, että toisten pitäisi olla minusta kiinnostunut, vaikka minä en ole ensin heistä. Kaikissa meissä piilee ehkä kaunis sisus vaikka olisi paljon roskaakin sieluun kertynyt. Mutta miksi toisten pitäisi nähdä se esiinkaivamisen vaiva?
 
Ymmärrän kyllä pointtisi:)

No mä opiskelen ja käyn töissä. Lapsi tietenkin tuo niin paljon iloa elämään. Viihdytän itseäni shoppailemalla yksin ja lenkkeilemällä mp3:set korvilla. Onhan mulla lapsi ja mies..
 
Näinhän se menee, että jos näyttää jo etukäteen siltä ettei ole kovinkaan kiinnostunut, niin ei se kohdetta viehätä. Voit ajatella, miltä tuntuisi mennä treffeille ihmisen kanssa, joka kattelisi kelloaan ja seiniä ja haukottelisi, ei kuuntelisi ei kyselisi mitään. Eikä edes juuri juttelisi eikä ainakaan sanoisi mitään.

Sama jossain määrin pätee ystävystymiseen. Pitää kiinnostaa toiset ihmiset, ja sä olet nyt moneen kertaan jo osoittanut, että sua ei oikeastaan kiinnosta, kun tarvetta toiselle olisi lähinnä seuraksi vaatekauppaan. Vai annatko väärän todistuksen itsestäsi? Eli onko tämä kettu ja pihlajanmarjat -tyyppinen evvk-tilanne?

Ymmärrän että jos on tullut hyväksikäytetyksi, niin on varautunut. Mutta toisaalta, jos et mitään anna, niin on ihan sama mennä ongelle ilman matoa. Voihan joku vahingossa uida siihen koukkuun, jos sattuu haukottelemaan niin että on silmät kiinni, mutta sitä tuskin tapahtuu edes joka vuosi.

Jotenkin on kauhean itsekeskeinen haave tuo, että toisten pitäisi olla minusta kiinnostunut, vaikka minä en ole ensin heistä. Kaikissa meissä piilee ehkä kaunis sisus vaikka olisi paljon roskaakin sieluun kertynyt. Mutta miksi toisten pitäisi nähdä se esiinkaivamisen vaiva?

Omalla tavalla olet oikeassa. Viestisi herätti ajatuksia mussa. Kiitos siitä!
Mä totta puhuen kyllä oletan aina, etten minä ketään kiinnosta ja jos joku mun kanssa johonkin lähtee, niin hän lähtee vain siksi, ettei kehtaa taas sanoa ei. Mä tuomitsen itseni ja seurani jo valmiiksi. Varmasti se näkyy ulospäin. Mä en siis useinkaan pysty uskomaan, että ihmiset olisivat oikeasti musta kiinnostuneita. Joskus harvoin jos joku kutsuu meidät johonkin, niin ajattelen sen johtuvan siitä, että veljeni kutsuttiin ja olisi epäkohteliasta jättää minut kutsumatta.

Mutta kun menen jonkun kanssa nyt esim. kahville niin kyllä mä katson silmiin, juttelen ja olen aidosti kiinnostunut ihmisistä. Puhun ja kuuntelen ja lopuksi sanon, että oli kivaa ja mennään toistekin. Eli ei se vika ihan täysin mun asenteessa ole. Mussa vaan on varmasti jotakin, minkä ihmiset ymmärtää väärin tms..
 
Tulen samaan ketjuun ruikuttamaan, vaikken halua mitään kysyäkään. Tiedän ihan jokaisella solullani mitä yksinäisyys on.
Viimeksi viikonlioppuna tuli itku, kun paikkakunnalla oli hyvä bändi ja olisin halunnut mennä katsomaan. Lapsille olisi ollut hoitaja ja rahaakin oli, mutta ei ollut ketään kenen kanssa mennä, kelle viestittää :(. Niinpä menin lasten viereen nukkumaan :(. Iloitsen terveistä lapsistani ja miehestäni. Minulla on näennäisesti kaikki hyvin, mutta ystäviä minulla ei ole.

Aina sitä odottaa viikonloppuisin, että voikun JOKU pyytäisi baariin, mutta ei.
 
[QUOTE="vieras";26045485]Tulen samaan ketjuun ruikuttamaan, vaikken halua mitään kysyäkään. Tiedän ihan jokaisella solullani mitä yksinäisyys on.
Viimeksi viikonlioppuna tuli itku, kun paikkakunnalla oli hyvä bändi ja olisin halunnut mennä katsomaan. Lapsille olisi ollut hoitaja ja rahaakin oli, mutta ei ollut ketään kenen kanssa mennä, kelle viestittää :(. Niinpä menin lasten viereen nukkumaan :(. Iloitsen terveistä lapsistani ja miehestäni. Minulla on näennäisesti kaikki hyvin, mutta ystäviä minulla ei ole.

Aina sitä odottaa viikonloppuisin, että voikun JOKU pyytäisi baariin, mutta ei.[/QUOTE]

Missä sä asut?
 
Yksi ei niin läheinen tuttu joku kerta pyysi hänen ystävänsä luo etkoille. Menin puoliväkisin, kun eihän kutsun antaja ollut tämä tuttuni. Vaikka tunnemme hänenkin kanssaan hyvänpäiväntuttuna.
Näemme töissä, vaan eipä ole kuulunut uutta kutsua koskaan, taisin olla tarpeeksi haukotuttavaa seuraa sillä ekalla kerralla. En tohdi itse mankua mukaan, pidän sitä väkisin tunkemisena. Ajattelen, että kai joku pyytäisi minua lasilliselle jos todella haluaisi...
 
[QUOTE="vieras";26045485]Tulen samaan ketjuun ruikuttamaan, vaikken halua mitään kysyäkään. Tiedän ihan jokaisella solullani mitä yksinäisyys on.
Viimeksi viikonlioppuna tuli itku, kun paikkakunnalla oli hyvä bändi ja olisin halunnut mennä katsomaan. Lapsille olisi ollut hoitaja ja rahaakin oli, mutta ei ollut ketään kenen kanssa mennä, kelle viestittää :(. Niinpä menin lasten viereen nukkumaan :(. Iloitsen terveistä lapsistani ja miehestäni. Minulla on näennäisesti kaikki hyvin, mutta ystäviä minulla ei ole.

Aina sitä odottaa viikonloppuisin, että voikun JOKU pyytäisi baariin, mutta ei.[/QUOTE]

Ulos voi mennä joskus yksinkin. Ja vaikka paikan päällä tutustua muihin ihmisiin.
 
oletko ollut masentunut? asutteko maalla vai kaupungissa?

mulla toi sama ongelma, että oon pitkään tosi sulkeutunut ja menee aikaa, että uskaltaa avautua. ja sittenhän sen toisen mielenkiinto meni jo :P
 
[QUOTE="vieras";26045617]Ulos voi mennä joskus yksinkin. Ja vaikka paikan päällä tutustua muihin ihmisiin.[/QUOTE]
Juuri näin. Siellä voi olla muitakin, joilla ei ole kaveria mukana. Ei kukaan osaa tulla ovikelloakaan soittamaan ja kysymään, haluaisitko lähteä sen ja sen bändin keikalle.
 

Yhteistyössä