Minulla ei yleensä ole tapana valittaa miehelle kotitöistä.

[hermoromahdusko?]

Mutta eilen minulla napsahti aivan täysin. Olen ollut tosi väsynyt, nukkunut huonosti oman unettomuuden ja lasten sairasteluiden vuoksi. Kotona on kaaos ja pitäisi jaksaa käydä koulutuksessa, ja tehdä sivussa vähän töitä ja hoitaa lapset. Eilen olin mielettömän väsynyt, ja mies lupasi että he siivoavat täällä sillä aikaa kun olen koulussa illalla. Tänään olen koko päivän yksin lasten kanssa siihen asti, että lähden illalla kouluun ja tänne tulee lastenvahti lapsille. Siivota siis pitäisi ja raivata kotia ja laittaa ruoat valmiiksi lapsille iltaa varten.

Tulin kotiin koulusta, ja mitä täällä oli tehty. Eteinen imuroitu, ei mitään muuta Mä olin monta tuntia poissa. ja mitään ei ollut tapahtunut. Sillä hetkellä mulla napsahti päässä niin pahasti, että aloin itkeä, mies vaan vastas että on täällä tehty mitä on ehditty.... lähinnä mitä on viitsitty minun mielestäni.

Mun oli pakko mennä yläkertaan, tukahduttaa itseäni tyynyllä ja kirkua kirkua kirkua. En ole koskaan kirkunut niin paljon ja kovaa, enkä koskaan niin alkukantaisesti. Huusi niin kauan, että tuntui että mun keuhkot ei jaksa enää hengittää ja vaan tärisin. Sen jälkeen istuin 1½ tuntia pimeän ullakkohuoneen nurkassa että sain itseni edes jotenkin kasaan.

Yöllä en taaskaan saanut nukkua kipeiden lasten vuoksi, ja tuntuu että seinät kaatuvat jo tässä vaiheessa päivää päälle.

 

[vieras]

 

[vv]

hyvää tuo teki mutta sun pitää laittaa miehes hoitamaan lapsia että saat levättyä.
hae lapsille tänään illaksi valmisruokaa, ja vähän hetittelet tavaroita järjestykseen,,sitten otatte rennosti :hug:

 

[Huvitutti harmailee]

Taidat olla tosi väsynyt. Kannattaisiko jättää koulu väliin ja yrittää levätä. Tai sitten hörppäät pari kuppia kahvia, etkä istu ennenkuin paikat on kunnossa. Siisti koti piristää kummasti mieltä! Miehesi voisi kyllä panostaa enemmän kodinhoitoon myös. Kyllähän äiditkin siivoavat kotona ollessaan. Minun miehenikin välillä unohtaa, että siivota voi vaikka hoitaisi samalla lapsiaan.

 

[ap]

hae lapsille tänään illaksi valmisruokaa, ja vähän hetittelet tavaroita järjestykseen,,sitten otatte rennosti :hug:

En voi hakea valmisruokaa, kun lapset on niin allergisia

Mä en vaan jaksa, lasten huone ja makkari on täynnä lelua ja tavaraa ja vaatteita.

 

[lyyli]

No olet selvästi vaan liian kuormittunut ja univelkainen. Se on inhimillistä, eikä tuossa tilanteessa mitenkään kummallista. Olet varmaan mennyt vähän äärirajoilla jo pitempään ja miehesi ei ole tajunnut sitä eikä siksi panostanut siivoamiseen ihan täydellä sydämellä. Jos oot yleensä sellainen pärjääjä ja harmaan kiven läpi menijä, niin ukon voi olla vähän vaikea tajuta, että sun voimat on loppu, mutta kyllä se sit auttaa, kun oikeasti tajuaa.

Tarviit huilia, hyvä ihminen! Jos tilanne vaan jatkuu etkä saa huilattua, voi seurauksena olla masennus (kokemusta on). Huilaa, et ole korvaamaton eikä maailma kaadu vaikka joutuisit olemaan kerran tai pari pois koulusta (olisit pois jos olisit kuumeessakin, sama asia) tai jos lapset söisikin kerran vaan ranskalaisia ja nakkeja tai lapsenvahti tulis sotkuiseen kotiin.

 

[ap]

Mulla on jo diagnosoitu keskivaikea masennus, mutta tuntuu että tila on mennyt huonommaksi Lääkitystä en ole aloittanut, kun on tuntunut siltä että pakko on vaan jaksaa ilman sitä.

 

[lyyli]

Joo, tuttua! Oma muksu on ollut myös niin allerginen ettei ees nakit ja ranskalaiset käyny ja todellakin sotkukin ahdisti. Allergian kanssa on raskasta, kun kaikki ruoka leivästä lähtien pitää tehdä ite, tiedän!

Järkihän sanoo et tosiaan anna sotkun olla. Jos mieli on tarpeeks väsynyt, järjen ääni ei auta. Kysy neuvolasta, onko heillä tarjota perhetyöntekijää, joka tulis vähän auttamaan lasten tai ruuanlaiton kanssa. Meidän paikkakunnalla on, mutta valitettavasti ei kyllä siihen pahimpaan kriisiin saatu vaan viiveellä.

 

[vv]

Mulla on jo diagnosoitu keskivaikea masennus, mutta tuntuu että tila on mennyt huonommaksi Lääkitystä en ole aloittanut, kun on tuntunut siltä että pakko on vaan jaksaa ilman sitä.

no aloita nyt se lääkitys!!
ei se tilanne ilman sitäkään tule parantumaan :hug:

 

[lyyli]

Okei, ollaan siis ihan samassa jamassa (tai minä en enää). Aloita ne lääkkeet ja oo iloinen diagnoosista! Saat apua ja hoitoa!

Mäkin pullikoin lääkkeitä vastaan aluks, mut sit ihana lääkäri puhui mun kanssa tunnin ja sai mut vakuuttuneeks et niitä tarvitaan. Auttoivat!!! Varmaan voi viikko pari mennä et vaikutus alkaa, mut ota ne! Ei oo mitään syytä, miks sun pitäis jaksaa ilman niitä, sulla on fysiologinen tarve niille (serotoniinin vajaus tms). Saat nukuttua paremmin ja saat ton väsymyskierteen poikki, jaksat olla äiti ja allergiakokki paremmin. Tsemppiä!

 

[lyyli]

Ja jotta saisit ite levätä ja päästä toipumisen alkuun, niin masennuksen takia voit saada lapsille hoitopaikan esim 10 pv/kk.

 

[satunnainen]

Tuttua huttua.Aloita lääkitys, ne auttaa taatusti.Saattavat pahentaa oireita aluksi mutta siitä sitten lähtee olo kohenemaan! Tsemppiä!!!