V
"vieras"
Vieras
Vaikea edes aloittaa koko tekstiä... tosissaan tämä on ensimmäinen kerta kun oikeasti kirjoitan asiasta, myönnän sen itselleni ja uskallan kohdata sen. Olen 19-vuotias nuori nainen. Olen käynyt läpi useita psykiatrian käyntejä, pari lääkitystä ja muutaman paniikista johtuvan päivystysreissun ambulanssilla.Koskaan en ole onnistunut oikeasti myöntämään oikeaa syytä miksi olen niin ahdistunut. Minulla on pakonomainen tarve valehdella melkein jatkuvasti kaikesta. taas olen lopettamassa kirjotusta tähän mutta....
Olen perheeni keskimmäinen lapsi, minulla on isoveli ja pikkusisko, ja olen jäänyt aina vähemmälle huomiolle, jota olisin kaivannut. Valehtelen kaikesta mahdollisesta. Että minulla menisi hyvin, olisin parempi kuin olisin. Mutta myös että minulla olisi pahempi olo kun olisi tai että asiani olisi huonommin kuin olisi. Yliliioittelen todella paljon asioita, päivittäin. Jos näen jonkun kaatuvan vaikka pyörällä, selitän asian paljon pahempana ja keksin siihen lisäyksiä, vain jotta saisin huomiota ja ihmisissä aikaan "Oikeesti, kamalaa!" -reaktioita,
Ongelmana on myös se että alan jo uskomaan omia valheitani. Totuus alkaa sekoittumaan keksimääni elämään ja se alkaa olla sietämätöntä. Olen narsistinen ja sen voin myöntää vaikka sitä häpeänkin. Manipuloin ihmisiä valheideni avulla. Valheeni ovat joskus myöskin erittäin suuria, ja paljon elämääni vaikuttavia. Muunmuassa joskus 16 vuotiaana sain päähäni valehdella poikaystävälle riidan seurauksena olleeni raskaana ja saaneeni keskenmenon. Tämä johti siihen että levitin tätä valhetta myös perheelleni ja ystävilleni, ja he luulevat nykyäänkin että olen joskus saanut keskenmenon. Nykyään uskon tähän jopa itsekin, vaikka tiedän ettei se ole totta, sairasta!
Anteeksi ettei tämä teksi ole kovin järkevää. Haluan vaan kerrankin sanoa jotain. Olen ahdistunut, en kestä enää omia valheitani. Tuntuu että olen keksinyt kaiken mitä kuvittelen elämässäni olleen. Ja elämäni on pelkkää valheiden koristetta. Tiedän, että kun todellisuus kunnolla iskee vasten kasvojani, en kestä sitä.
Ja kaikki ne rakkaimmat ihmiset joille olen valehdellut niin paljon.. Olen niin pahoillani.
Olen perheeni keskimmäinen lapsi, minulla on isoveli ja pikkusisko, ja olen jäänyt aina vähemmälle huomiolle, jota olisin kaivannut. Valehtelen kaikesta mahdollisesta. Että minulla menisi hyvin, olisin parempi kuin olisin. Mutta myös että minulla olisi pahempi olo kun olisi tai että asiani olisi huonommin kuin olisi. Yliliioittelen todella paljon asioita, päivittäin. Jos näen jonkun kaatuvan vaikka pyörällä, selitän asian paljon pahempana ja keksin siihen lisäyksiä, vain jotta saisin huomiota ja ihmisissä aikaan "Oikeesti, kamalaa!" -reaktioita,
Ongelmana on myös se että alan jo uskomaan omia valheitani. Totuus alkaa sekoittumaan keksimääni elämään ja se alkaa olla sietämätöntä. Olen narsistinen ja sen voin myöntää vaikka sitä häpeänkin. Manipuloin ihmisiä valheideni avulla. Valheeni ovat joskus myöskin erittäin suuria, ja paljon elämääni vaikuttavia. Muunmuassa joskus 16 vuotiaana sain päähäni valehdella poikaystävälle riidan seurauksena olleeni raskaana ja saaneeni keskenmenon. Tämä johti siihen että levitin tätä valhetta myös perheelleni ja ystävilleni, ja he luulevat nykyäänkin että olen joskus saanut keskenmenon. Nykyään uskon tähän jopa itsekin, vaikka tiedän ettei se ole totta, sairasta!
Anteeksi ettei tämä teksi ole kovin järkevää. Haluan vaan kerrankin sanoa jotain. Olen ahdistunut, en kestä enää omia valheitani. Tuntuu että olen keksinyt kaiken mitä kuvittelen elämässäni olleen. Ja elämäni on pelkkää valheiden koristetta. Tiedän, että kun todellisuus kunnolla iskee vasten kasvojani, en kestä sitä.
Ja kaikki ne rakkaimmat ihmiset joille olen valehdellut niin paljon.. Olen niin pahoillani.
,
. se on siitä miten saa vähennettyä?
