Mulla on tullut nuoruuden rakkaudesta pakkomielle

[Minä vaan]

Aikaa on kulunut varmaan parikymmentä vuotta. Olen törmännyt tähän mieheen muutaman kerran ja huomannut, että hänkin ilahtuu tosi paljon näkemisestämme ja kun vaihdamme kuulumisia. Aikaisemmin oli lähettänyt terveisiä minulle yhteisen ystävämme kautta. Mulle on tullut tästä ihmisestä nyt pakkomielle. Oma avioliittoni on onneton ja tuntuu vetelevän viimeisiään. Nyt haaveilen tästä miehestä kuin pahainen teini-ikäinen ja mietin vain millaista meidän elämämme olisi ollut. Jotenkin vain tuntuu kuin meidät olisi tarkoitettu yhteen. Tai sitten se asia on vain muotoutunut semmoiseksi mielessäni. Tuntuu, että jos saisin yhden suudelman hänen kanssaan vaihtaa, niin saisin lopullisen selvyyden tunteilleni ja ehkä toivottavasti sielunrauhan. Näen unia hänestä ja toivon koko ajan näkeväni hänet uudestaan ja mahdollisimman usein. Siis miten saisin itseni rauhoittumaan???

 

[Gloria]

Ääh, menee ohi. Tuttu tunne kylläkin, mäkin nään unia vaikka ´kenestä ja mietin mutta ei se silti mitään meinaa.

 

[Kippuravarvas]

Etkä!! Mun miehen entinen tyttöystävä 13 vuoden takaa haikailee vieläkin mun miestä. On kuulemma sanonut et mun ja mieheni suhde ei toimi ja heidän toimi...sillon 16-veenä.
Aika säälittävää!

 

[Minä vaan]

Etkä!! Mun miehen entinen tyttöystävä 13 vuoden takaa haikailee vieläkin mun miestä. On kuulemma sanonut et mun ja mieheni suhde ei toimi ja heidän toimi...sillon 16-veenä.
Aika säälittävää!

Mä en kyseenalaista hänen ehkä mahdollisen nykysuhteen toimimista Toimii varmaan tai sitten ei, mutta ei mulla siihen ole osaa tai arpaa. En onneksi niin seko vielä ole kai...
Mun tunteet vaan on nyt nämä mitkä on ja aika raastavaa se on tämäkin

 

[Vierasnainen]

En osaa kyllä neuvoa, kun itselläni vähän samantapainen tilanne.
Mulla on kyllä ihan hieno suhde mieheni kans, mutta silti haikailen nuoruuden rakkauden perään, meillä jäi "juttu" aikanaan kesken. Olen haikaillut sitä kaikki nämä parikymmentä vuotta....

Nyt ollaan sähköpostiyhteydessä ja haluisin kovasti myös tavata "salarakkaani". Asutaan eri puolilla Suomea (onneksi?). Ja toisaalta pelkään, että jos tapaisin sen, niin ikäväni olisi ylittämätön...

 

[Huh]

Nuorten jutut oli nuorten juttuja. Mutta ihmiset muuttuvat ja aika muuttuu, ei entiseen ole paluuta. Tietysti sitä 16-vuotiaana koettua aina lämmöllä muistelee, mutta enpä kyllä rupeaisi soittelemaan perään ikään kuin vuosikymmeniä ei välissä olisi. Kyllä ne on, ja silloin tod.näk. paljon muutakin.

 

[vierastus]

Nuorten jutut oli nuorten juttuja. Mutta ihmiset muuttuvat ja aika muuttuu, ei entiseen ole paluuta. Tietysti sitä 16-vuotiaana koettua aina lämmöllä muistelee, mutta enpä kyllä rupeaisi soittelemaan perään ikään kuin vuosikymmeniä ei välissä olisi. Kyllä ne on, ja silloin tod.näk. paljon muutakin.

No jaa mä olen edelleenkin naimisissa monien vuosienkin jälkeen, vaikka 15-vuotiaana aloin seurustella aviomieheni kanssa

 

[Minä vaan]

Mutta mitä se terveisten lähettäminen tarkoittaa? Voiko se olla ihan vaan kaveripohjalta? Tai siis voihan se tietysti olla, kun nyt itsekin luen tuon kirjoittamani, niin aika tyhmältähän tuo ihmettely kuullostaa Mutta kun ei mulle kukaan mies ole koskaan terveisiä lähetellyt, niin heti varmaan ajattelen, että siinä takana jotain suurtakin tunteiden paloa olis. Mä taidan olla aika säälittävä tapaus

 

[Huh]

No enhän minä tuota tarkoittanutkaan, vaan tilannetta, jossa teiniaikojen ihastusta ei ole nähty vuosikymmeniin, ja sitten aletaan haikailla perään... Mullakin on kaksi kaveria, jotka alkoivat seurustelun 16-vuotiaina, ja ovat olleet naimisissa lähemmäs 20 vuotta