Minulle ehdotettiin pelkosektiota - mitä mieltä olet?

[Anatolia]

[QUOTE="annika";25640494]
JA sen vaan sanon että ei se mitään 'positiivista kipua' ole, turhan ruusuisia kuvitelmia tuolla maalataan. Yhtä helvettiä se on. Mutta jokaisella supistuksella on alku ja loppu, ja kun keskittyy selviämään siitä yhdestä supistuksesta kerrallaan niin siinähän se menee. ponnistusvaihe voi olla todella kivulias, mutta siitäkin selviää kun ei oo muuta vaihtoehtoa ku selvitä, hampaat yhteen vaan ja ponnistaa, sillä siitä pääsee.[/QUOTE]
Minä, kaksi lasta alateitse synnyttäneenä, en voi yhtyä tuohon. Mun synnytykset eivät ole olleet helvettiä, eikä edes varsinaisesta kivusta voi puhua. Ponnistusvaiheet kivuttomia molemmilla kerroilla. Molemmista synnytyksistä jäi erittäin positiivinen muisto ja odotan innolla seuraavaa synnytystä (rv 23 nyt).

Synnytykset on erittäin erilaisia eri naisilla. Joillain varmaan helvetillisiä, joillain taas ei, ja siksi en ikimaailmassa lähtisi väittämään toisten synnytyskokemuksia ruusuisiksi kuvitelmiksi tai törkeäksi liioitteluksi & omia kokemuksiani absoluuttiseksi totuudeksi...

Ap. Jos haluat alatiesynnytyksen, niin tähtää sitten siihen. Mitä pelkäät siinä? Kipua? Kanssasi voidaan varmaan sopia siitä, että saat epiduraalin jo varhaisessa vaiheessa, ja ponnistusvaihetta ajatellen paikallispuudutuksen alapäähän. Jos taas tuntuu siltä, ettet missään nimessä kykene alateitse synnyttämään, niin tartu tarjoukseen pelkosektiosta.

Ja unohda ihmeessä kaverien kertomukset. Se on sun synnytys, juuri omanlaisensa, ei toisinto kenenkään toisen synnytyksistä. Tuntematon pelottaa, se on luonnollista, mutta päädyit kumpaan synnytystapaan tahansa niin ole positiivinen ja ajattele että kyllä se hyvin menee. Tsemppiä

 

[mamuma]

Muistan joskus kuulleeni, että alatiesynnytys on senkin takia hyvä, kun vauva saa tullessaan äidin luonnollista bakteerikantaa. Se voi suojata esim allergioilta ja vaikuttaa myöhempään sairasteluun eli vastustuskykyyn.
Saahan sitä vastustuskykyä myöhemminkin, ettei se mikään gameover ole, jos ei alatien kautta tule

 

[Phoebsi]

Minusta synnytyskivusta voi nimenomaan puhua positiivisena kipuna. Ja näin sanon minä jonka kuopus syntyi täysin ilman mitään kivunlievitystä. Se sattui, kyllä ja olin jossain ihan toisessa maailmassa pahimpien supistusten aikaan. Mutta ponnistusvaihe ei sattunut ja koko ajan kuitenkin tiesin, miksi sattuu.

Se sattuu sen verran kun se sattuu. Etukäteen sitä ei voi tietää ja onneksi on olemassa kaiken maailman tropit ja keinot kivun lievittämiseen (jos siihen on aikaa vain).

 

["suklaamuru"]

Siis eihän nyt helkkari alatiesynnytys voi ollakaan mitään kivutonta!? Leikkauksessahan sulle annetaan sellaset mömmöt että kivut tulee vasta jälkeen päin. Tottakai alatiesynntys sattuu kun pungerretaan 3kg mötikkää ulos, mutta siitäkin selviää ja kyllähän niitä repeämisiäkin tapahtuu joskus pahempia joskus ei mitään, mutta harvat kuitenkin todella vakavia. Kätilöt ja lääkärit on ammattilaisia jos synnytyssalin henkilökuntaan ei voisi luottaa ni keheen sitten voisi. Kyllä henkilökunta huolehtii jos sektioon tulee joku tarve vauvan tai äidin voinnin vuoksi, eine sillon jää odottelemaan ja miettimään.

 

["vieras"]

Ota ihmeessä se sektio, jos saat! Olen synnyttänyt alateitse ja sektiolla, ja valitsisin ilman muuta sektion. Paljon helpommalla pääsee!

 

[äiti kypsässä iässä]

Sain toisen lapseni hätäsektiolla. Olin nuori äiti, ja muiden mielipiteet ja omat kuvitelmani vaikuttivat valtavasti sektion jälkeiseen aikaan. Todellakin tunsin epäonnistuneeni ja ajattelin jopa, että kuinka voin olla tämän lapsen äiti, kun en ole häntä edes synnyttänyt. Masennuinkin kovasti.

Sitten muistan jonkun sanoneen, että sama lapsihan sieltä tuli, synnytitpä kummalla tavalla tahansa! Tuo yksinkertainen ja itsestäänselvä lause jotenkin muuttui mielessäni täydelliseksi oivallukseksi: tosiaan!

Ja nyt, kun lapseni ovat jo isoja, sillä synnytystavalla ei ole mitään merkitystä. Oikein hymyilyttää, että kuinka minä nyt tuosta noin ison asian tein!

Valitsitpa kuinka vain: se on sinun lapsesi. :heart:

 

[lakaisukone]

Kuule. Sä saat vauvan. Se on sun ja sun miehen geeneistä rakennettu teidän OMA lapsi huolimatta siitä MITÄ KAUTTA tulee. Mun mielestä näissä asioissa otetaan suotta 2 puolta joita sitten nostellaan ja vertaillaan kun sillä ei ole mitään merkitystä. Ap:n lapsi on 100% hyvä ja aito ja samoin ap on lapsen 100% äiti ja oikea siinä hommassa. Synnytys on yks pieru saharassa jolla ei kokonaisuuden kannalta ole väliä.

Ap, älä ole ennakkoluuloinen, teet tasan kuten haluat MISTÄÄN arvostelusta ja suosittelusta huolimatta.

 

[Inhimillinen tekijä]

Mä sain neljännen lapseni "pelkosektiolla" (joo, saa kivittää) ja se oli hyvä ja oikea ratkaisu siihen saumaan. En koe menettäneeni mitään oleellista kumminkaan, se on (mulle) yks ja sama miten se lapsi syntyy, kunhan syntyy. Ihan samalla lailla lapsi tuntui heti omalta kun alatiesynnytyksenkin jälkeen.

 

[korjaan sinua]

Minustakaan nainen ei ole kokenut synnytystä, jos lapsi syntyy sektiolla. Miten olisi voinutkaan kokea?

Huonommaksi se ei ketään tee kuitenkaan, ei sinua eikä ketään muutakaan.

Itse yrittäisin alakautta.

Väärin, nainen ei ole kokenut alatiesynnytystä.

 

[HippuTAR]

Mulla on takana yksi alatiesynnytys ja kolme sektiota , kaksi kiireellistä ja yksi suunniteltu.

Alatiesynnytys kesti aika pitkään mutta siinä vaiheessa kun alkoi olla kivuliasta sain epiduraalin ja toisen satsin sain vähän ennen ponnistusvaihetta ja se teki ponnistamisesta täysin kivuttoman. Synnytyksen jälkeen ei juuri kipuja ollut ja paranin hyvin.

Toka tuli kiireellisellä sektiolla. Paraneminen kesti kauan ja särkylääkkeistä huolimatta n. 2 viikkoa oli melkoisen kivuliaita.

Kolmas taas kiireellisellä sektiolla. Verenvuoto sektiossa oli melko runsasta koska edellisen sektion jäljiltä oli paljon kiinnikkeitä jotka piti poistaa. n. 2-3 tuntia sektion jälkeen alkoi helvetilliset kivut jotka kesti n. 6 tuntia mutta toi aika tuntui ikuisuudelta ja mä vaan toivoin kuolevani. Paraneminen kesti kuukausia.

Neljäs syntyi sitten suunnitellulla sektiolla. Sektio tehtiin jo 37+3 koska pelättiin että kohtu ei kestä kauempaa edellisten sektioiden takia. Pelkäsin sektiota aivan järjettömästi, leikkaussalissa tärisin ihan horkassa. Jälkeenpäin oli taas melko kovat kivut. 5 viikkoa sektion jälkeen ilmeni sektion jälkeinen tulehdus jonka takia jouduin viideksi päiväksi sairaalaan + sen jälkeen kymmenen päivää antibiootteja kotona. Tulehduksen aiheuttama kipu oli järkky, en moneen viikkoon pystynyt edes kävellä kunnolla.Tulehduksesta on nyt n. 2,5 kk:ta ja tulehdus alueella on vieläkin ajoittain kipua.

Viimeisen sektion yhteydessä tehtiin sterilisaatio koska kohtu ei kestäisi enempiä raskauksia.

Olin juuri naistenpolilla ultrassa. Kohtu on kiinni vatsanpeitteissä. Ohutsuoli on kiinni munasarjassa (sektion yhteydessä munasarjasta poistettiin kasvain). Aika näyttää tuleeko noista kiinnikkeistä ongelmia.

Voi kuinka toivoisin että olisin saanut synnyttää alakautta!

Kannattaa kyllä tarkkaan miettiä haluaako todella sektion.

 

[HippuTAR]

Täytyy vielä lisätä että ihan samanlainen äiti koen silti olevani kaikille synnytystavasta riippumatta. Sektioissa toki harmittaa myös se että en ole heti saanut vauvaa vierihoitoon, tokan ja neljännen kans vauvan huonon voinnin takia, kolmannen kans noitten omien kipujen takia.

 

[Voimia ap:lle]

Olen synnyttänyt alateitse ja sektiolla, valitsisin ehdottomasti alatiesynnytyksen vaikka useaan kertaan jos lapsia saisimme vielä. Minäkin pelkäsin alatiesynnytystä, mutta kokemus näytti sen olevan turhaa. Usein kuulee sektioäitien sanovan että valitisivat mieluummin alatiesynnytyksen, tässäkin ketjussa.

 

["just"]

[QUOTE="vieras";25640636]Ota ihmeessä se sektio, jos saat! Olen synnyttänyt alateitse ja sektiolla, ja valitsisin ilman muuta sektion. Paljon helpommalla pääsee![/QUOTE]

Ja vitut. Useammin olen kuullut juuri päinvastaista, hyvä tuuri sulla.

 

["Kifa"]

Olisiko sinun mahdollista päästä jo tässä vaiheessa käymään siellä synnärillä? Jos saisit ihan oikeasti nähdä ne paikat ja joku selittäisi sinulle kohta kohdalta mitä kummassakin synnytystavassa tapahtuu, näyttäisi välineet jne. sinun voisi olla helpompi muodostaa realistisia mielikuvia ja tehdä päätös niiden pohjalta. Näissä nettikeskusteluissa kun nyt kuitenkin tulevat esille lähinnä ne kamalimmat kauhutarinat ja ihanimmat ihkutukset ja todellisuus on sitten jotain sieltä puolestavälistä.

 

[lisäys]

Alatiesynnytyksessä kipu on positiivista ja loppuu vauvan ulostuloon, sen jälkeen on enää alapäässä pientä haavakipua ja lievempiä jälkisupistuksia kun ei ole haava jota kohtu puristaa, sektiossa pelkästään negatiivista loputonta ja hermosäryt leviävät monella koko kehoon. Hengittäminenkin tuntuu pahalta. Sektiossa viillellään useampi kerros auki, revitetään ja kaivellaan, ei ihme jos on helvetin kipeä.

 

[voi v....]

Anteeks kun vastaan nyt aiheen vierestä, mut on pakko sanoo teille, jotka vingutte, että nainen ei oo kokenu oikeeta synnytystä jos on sektiolla vauva syntyny, ni pitäkää mölyt mahassanne!! Mä synnytin pari kuukautta sitten kiireellisellä sektiolla. Sitä edelsi pitkittynyt SYNNYTYS (ihan noissa sairaalan papereissakin lukee synnytys vaikka teidän mielestä sitä sanaa ei varmaa voi käyttää jos ponnistusvaiheeseen ei pääsekään) olin 15 tuntia synnytyssalissa ennen ku päädyttiin leikkaamaan...Ja leikkausta suositteli lääkäri, ei ollu oma vaatimus... Ja voin kertoo että ei toi kokemus miltään "leikkisynnytykseltäkään" tuntunu. Et voisitte vähän miettii mitä suustanne päästätte...

 

["Kifa"]

Kannattaa muistaa että jokainen synnytys on vähän erilainen ja kyseessä nyt vain on sellainen tapahtuma jota ei voi etukäteen oikein ennakoida. Alatiesynnytys voi olla parhaimmillaan hyvin voimaannuttava ja positiivinen kokemus ja pahimmillaan sitten - kuten joku asian ilmaisi - täyttä helvettiä. Toisaalta sektiokin voi olla ihan hyvin joko se suit-sait-sukkelaan-vauva-ulos-vatsa-kiinni -kokemus tai sitten siellä mahassa myllerretään kuin perunannostossa ja päällepäätteeksi tulee haavatulehdukset ja muut. Eli muiden kokemuksista nyt ei vain voi - eikä kannata - vetää johtopäätöksiä siitä miten oma synnytys tulee menemään.

Tärkeintä on se, että päädyit kumpaan tapaan tahansa, ei sinua siellä yksin jätetä. Sinulla on koko ajan turvanasi osaava henkilökunta joka kyllä osaa toimia jos näyttää siltä ettei kaikki mene nuottien mukaan.

 

[lakaisukone]

Alatiesynnytyksessä kipu on positiivista ja loppuu vauvan ulostuloon, sen jälkeen on enää alapäässä pientä haavakipua ja lievempiä jälkisupistuksia kun ei ole haava jota kohtu puristaa, sektiossa pelkästään negatiivista loputonta ja hermosäryt leviävät monella koko kehoon. Hengittäminenkin tuntuu pahalta. Sektiossa viillellään useampi kerros auki, revitetään ja kaivellaan, ei ihme jos on helvetin kipeä.

Jos ei sulla ole ollu toosa halki niin älä puhu pienestä haavakivusta. Mulla on takana sektio ja imukuppihässäkkä kunnon repeytymisineen. Molemmista olin ihan riittävän kipeä mutta eri paikoista. En osaisi valita jos nyt joutuisin valinnan eteen. Onneksi en joudu.

 

[tiiru]

Anteeks kun vastaan nyt aiheen vierestä, mut on pakko sanoo teille, jotka vingutte, että nainen ei oo kokenu oikeeta synnytystä jos on sektiolla vauva syntyny, ni pitäkää mölyt mahassanne!! Mä synnytin pari kuukautta sitten kiireellisellä sektiolla. Sitä edelsi pitkittynyt SYNNYTYS (ihan noissa sairaalan papereissakin lukee synnytys vaikka teidän mielestä sitä sanaa ei varmaa voi käyttää jos ponnistusvaiheeseen ei pääsekään) olin 15 tuntia synnytyssalissa ennen ku päädyttiin leikkaamaan...Ja leikkausta suositteli lääkäri, ei ollu oma vaatimus... Ja voin kertoo että ei toi kokemus miltään "leikkisynnytykseltäkään" tuntunu. Et voisitte vähän miettii mitä suustanne päästätte...

Ei kai sitä mitata sillä mihin asti synnytys on edennyt tai miten kivulias se on, jotta sitä voisi kutsua synnytykseksi? Eihän se ole edes mielipideasia. Molemmat tavat, tapahtuipa mitä hyvänsä, ovat lääketieteellisesti synnytyksiä. Voihan tästä kiistellä toki, kuten siitä onko omena hedelmä... ihan miten vaan. Saadaanko nyt uusi "onko sektio synnytys" -kiista aikaiseksi? :xmas:


Ap:lle hei oletkos käynyt tutustumassa synnärillä? Mulla ne pelot (pienet tosin) hävisi kun sain tutustua niihin jakkaroihin ja etenkin siitä kun imasin itseni ilokaasulla niin sekaisin, että luotin selviäväni jos se lieväkin kivunlievitys on noin tuju.

 

["vieras"]

En tiedä hyppäänkö nyt ojasta allikkoon kun kysyn tätä, mutta mitä pelkäätte sektiossa eniten?

Niitä jälkikipuja ja rajoitteita, haavan hoitoa. Sektiota en ole kokenut, mutta minulta on leikattu kohdun ulkopinnalta myooma avoleikkauksessa, jonka kuvittelen olevan jopa hieman kevyempi operaatio kuin sektio, missä mennään sinne kohdun sisällekin. Tuon jälkeen olen synnyttänyt alateitse ja toipuminen on ollut helpompaa kuin tuosta leikkauksesta. Vieläkin muistelen kauhulla, miten nauraminen sattui puhumattakaan aivastamisesta tai yskäisystä.

 

[tiiru]

Kiitos tuhannesti naiset kokemuksistanne ja mielipiteistänne!
Jos JUURI NYT, tällä hetkellä synnytys käynnistyisi, haluaisin yrittää alakautta rohkaisevien kokemustenne peruteella.
Mikä ihme tässä ihmisen mielessä on, kun näinkin luonnollisella asialla saa mielensä sekaisin pelosta.

Kaikkien teidän kirjoitukset olivat kullanarvoista luettavaa, taidan lukea tämän ketjun joka päivä siihen saakka kunnes vauva syntyy.

Milläs viikoilla sitä mennään?

 

[Epävarma]

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette jaksaneet kommentoida!

Kyllä se näköjään niin on, että valitsi kummin vain, niin koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Nyt kun olen lukenut teidän kokemuksia, olo on rohkea ja toiveikas.
Pelkopolin kätilö sanoi, että mahdollista on myös se, että tavoitteena on alatiesynnytys, mutta
jos minulle siinä hetkessä tulisi epätoivoinen olo, etten pysty niin vielä saisi sektion.

Tänään on raskausviikkoja 36+0.

Iso hali teille kommentoijille, mun ilta sujuu ihan eri tunnelmissa kuin yleensä!

 

[tiiru]

Kiitos vielä kaikille teille, jotka olette jaksaneet kommentoida!

Kyllä se näköjään niin on, että valitsi kummin vain, niin koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.
Nyt kun olen lukenut teidän kokemuksia, olo on rohkea ja toiveikas.
Pelkopolin kätilö sanoi, että mahdollista on myös se, että tavoitteena on alatiesynnytys, mutta
jos minulle siinä hetkessä tulisi epätoivoinen olo, etten pysty niin vielä saisi sektion.

Tänään on raskausviikkoja 36+0.

Iso hali teille kommentoijille, mun ilta sujuu ihan eri tunnelmissa kuin yleensä!

Tosi hyvä jos saat edes jonkinlaista helpotusta. Kaikkea hyvää sinulle! Tule sitten kertomaan miten meni.

 

[Epävarma]

Tulen kertomaan ilman muuta!

Harmi kun on laskettuun aikaan vielä kuukausi, muuten olis hyvä jos se synnytys käynnistyis nyt heti!

 

["sektio"]

Minulle on tehty kaksi sektiota. Ensimmäinen tehtiiin hätäsektiona ja toinen pelkosektio. Minulle sektio on ollut hyvä vaihtoehto synnyttää enkä koskaan koe olevani vähemmän äiti. Rakastan lapsiani ja meidän suhteemme on ollut alusta asti tiivis. Maito on noussut leikkauksista huolimatta hyvin ja itse sektio on mennyt aina hienosti. Tietysti haava on kipeä, mutta valitsisin kuitenkin sektion enkä alatiesynnytystä. Synnärillä näin myös todella kipeitä naisia alatiesynnytyksen jäljiltä. Lisäksi koen, että sektio on turvallisempi tapa syntyä lapselle.