K
keiju k
Vieras
Siis haluaisin pienen rekisteröidyn tuontikoiran, koska haluaisin pienimuotoisesti kasvattaa ko rotua. Nyt löysin juuri oikean värisen ja muutenki just sellasen mistä olen haaveillut.
Hintakin on meidän kukkarolle ok. Olen puhunut miehelle asiasta ja hän on ollut hiljaa ,paitsi kuvia kommentoi.
Nyt kun pitäs 2vrk päästä hakee pentu niin nyt mies sit totes että ehkä pitäs koirahommat vähäks aikaan pistää jäihin. Ei mitään syytä sanonut ei selittänyt mitään. Enkä edes käsitä miten se miehen elämään vaikuttaa? Täytyy tuo vanhempi koirakin ulos viedä samalla se toinenki menee. Minä kuitenkin olen se joka ruokkii,kouluttaa, ja siivoaa sotkut ja hyvin todennäköisesti se joka yleensä ulkoiluttaa. Olen nyt kotona muutaman kk ja ehtisin siis hyvin sisäsiisteyskasvatuksen ja osin tapakasvatuksen hoitaa.
En minä halua ottaa pentua niin että olen töissä 8h ja pentu kotona,se ei mielestäni ole oikein.
Joten miksi mies saisi päättää mihin minä käytän vapaa-aikani?
No yleensä yritän saada aikaiseksi keskustelua jos ollaan jostain erimieltä,tällä kertaa vain vaikenin,ei ole mitään mieltä yrittää puhua mistään ristiriidasta tai ongelmasta koska mä puhun mutta mies ei. Eikä se vaikuta asiaan miten itseäni ilmaisen. Joten koen kyllä muutenkin hyvin pitkälti ettei mies paljoakaan välitä siitä mitä minä koen,tarvin ja tunnen. Tää nyt vaan on se pieni jäävuoren huippu.
Mutta mitäpä tehdä tälle ongelmalle. Koska ei ole reilua että mies saa kieltää näin ison asian minulta olenhan aikuinen ja vastuullinen. Ihminen. Mutta vaikka en näe pikku koiran hankinnassa sitä asiaa mikä vaikuttais miehen elämään niin tuntuisi väärältä vain hankkia koira.
Mitä siis teen luovunko unelmastani kasvattaa edes yksi pentue ko.rotuun vai otanko riskin ja vain haen koiran?
Tokihan keskustelu olis paras tie mut jos toinen istuu tuppisuuna 99% ajasta niin ei siitä ole hyötyä
Hintakin on meidän kukkarolle ok. Olen puhunut miehelle asiasta ja hän on ollut hiljaa ,paitsi kuvia kommentoi.
Nyt kun pitäs 2vrk päästä hakee pentu niin nyt mies sit totes että ehkä pitäs koirahommat vähäks aikaan pistää jäihin. Ei mitään syytä sanonut ei selittänyt mitään. Enkä edes käsitä miten se miehen elämään vaikuttaa? Täytyy tuo vanhempi koirakin ulos viedä samalla se toinenki menee. Minä kuitenkin olen se joka ruokkii,kouluttaa, ja siivoaa sotkut ja hyvin todennäköisesti se joka yleensä ulkoiluttaa. Olen nyt kotona muutaman kk ja ehtisin siis hyvin sisäsiisteyskasvatuksen ja osin tapakasvatuksen hoitaa.
En minä halua ottaa pentua niin että olen töissä 8h ja pentu kotona,se ei mielestäni ole oikein.
Joten miksi mies saisi päättää mihin minä käytän vapaa-aikani?
No yleensä yritän saada aikaiseksi keskustelua jos ollaan jostain erimieltä,tällä kertaa vain vaikenin,ei ole mitään mieltä yrittää puhua mistään ristiriidasta tai ongelmasta koska mä puhun mutta mies ei. Eikä se vaikuta asiaan miten itseäni ilmaisen. Joten koen kyllä muutenkin hyvin pitkälti ettei mies paljoakaan välitä siitä mitä minä koen,tarvin ja tunnen. Tää nyt vaan on se pieni jäävuoren huippu.
Mutta mitäpä tehdä tälle ongelmalle. Koska ei ole reilua että mies saa kieltää näin ison asian minulta olenhan aikuinen ja vastuullinen. Ihminen. Mutta vaikka en näe pikku koiran hankinnassa sitä asiaa mikä vaikuttais miehen elämään niin tuntuisi väärältä vain hankkia koira.
Mitä siis teen luovunko unelmastani kasvattaa edes yksi pentue ko.rotuun vai otanko riskin ja vain haen koiran?
Tokihan keskustelu olis paras tie mut jos toinen istuu tuppisuuna 99% ajasta niin ei siitä ole hyötyä
