Minun tarinani.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Tämä toimikoon yhden tarinan verran oloni helpottajana ja avoimena päiväkirjana.

Meillä on kolme lasta, 8v., 4v. ja 1v. Hyvä avioliitto, omakotitalo ja miehellä vakituinen työ. Elämä on mallillaan, itse olen miettinyt töihin lähtöä tai vaihtoehtoisesti uuden ammatin opiskelua. Mutta en kuitenkaan ihan vielä, lähitulevaisuudessa kuitenkin.

Syön pillereitä, säännöllisesti, tunnin tarkkuudella. Kuukautiset ovat tulleet aina tauolla, alkaneet viimeistään pari päivää listan viimeisen pillerin ottamisesta. Tuosta on kulunut tänäpäivänä jo viisi päivää.

Väsyttää, kuvottaa, paleltaa. Mahaa juilii ja heikottaa. Voinko tosiaan olla yksi heistä joka tulee raskaaksi pillereistä huolimatta? En halua uskoa sitä.

Mieli on maassa, kun ajattelen testin tulosta. Mä en osaa päättää mitä teen, jos olen raskaana. Mä en tiedä, pystymmekö pitämään neljättä lasta. Sitten jossittelen, että entä jos vauva ei ole terve? Pinnallista ehkä, mutta kuinka hirveästi se veisi jo näiltä meidän olemassa olevilta lapsilta. Kuinka piippuun se ajaisi meidät? Miten kaikkien elämä muuttuisi, kun meillä on hyvä näin? Oon aivan sekaisin.

Sitten mietin sitä tilannetta, kun olen ultrassa ja näen siellä sydämen sykkeen. Voinko sen jälkeen enää keskeyttää raskautta? Pystynkö siihen, kun olen nähnyt sen pienen ihmisen sisälläni? Tää on kamalaa.

Odotan menkkojen alkamista enenmmän kuin koskaan. Voit vaan kuvitella.

 
Voin todellakin kuvitella tunteesi. Toivotaan kuitenkin että ne menkat sieltä alkaa ja voit huokaista helpotuksesta. Muussa tapauksessa teidän on yhdessä tehtävä ratkaisu; varmasti vaikeaa. Itse olen aina ollut aborttia vastaan, eri asia sitten tietysti se jos lapsi olisi pahasti vammainen ja jos hänellä ei olisi mitään elämisen mahdollisuuksia. Kyllä sitä aina vaan kummasti kuitenkin jaksaa, se lapsuusaika on kuitenkin niin lyhyt. Joskus olen nähnyt netistä abortin teon, jossa näytettiin suoraan kaikki, täydellisiä pieniä ihmisiä abortoitiin; hirveää katsottavaa. Ikinä en pystyisi. Voimia sinulle päätöksen teossasi ja kaikkea hyvää.
 
En ole aborttifani missään nimessä, mutta ei mun mielestä ole pinnallista miettiä, miten perheeseen vaikuttaa neljäs lapsi. Ymmärrän enemmän kuin hyvin, että joku harkitsee aborttia tilanteessa. Erittäin luultavasti tekisin sen itsekin.
 
sinulle.toiv.kuukautisesi alkavat. päätös ei ole helppo,mutta eikö teillä sitte tosiaan olisi tilaa vielä yhdelle? itsestä tuntuisi ehkä että kun joku noin sitkeästi haluaa tulla niin sitte se on tarkoitettu niin. tosin jos yhtään tuntuu että tämänhetkinen tilanne on juuri sitä mitä molemmat haluatte niin miksi lähteä sitä sitte väkipakolla muuttamaan. abortti on varmasti tosi vaikea tehdä,mutta joskus se kuitenkin on parempi vaihtoehto. toiv.asiat järjestyvät.
 
Mun mielestä ap:llä on sen verran isot nuo kaksi vanhinta, että neljäs olis vaan tervetullut kaveri pienimmäiselle. Ja jos ei ole heti menossa muutenkaan työelämään, ei se kuitenkaan lykkääntyisi kuin parilla vuodella. En ole abortin vastustaja, mutta mielestäni tässä tapauksessa on turhaa dramatisointia.
 
Teehän testi niin saat asialle varmistuksen ja sen jälkeen voit miettiä, että mitä haluaisit tehdä. Miehen kanssa kannattaa jutella myös. Suurta empatiaa tunnen myös, sillä olen aina kuvitellut, että suurin muutos tulee kun perhe kasvaa 3 lapsisesta 4 lapsiseksi.

Itselläni on jo kaksi pillerilasta, joten kun tämä vaavi maailmaan tulee, niin sitten kyllä kehitetään joku muu ehkäisykeino... Meille siis nyt 3. lapsi tulossa.
 
Joo, on varmasti turha dramatisoida vielä, mutta teen sitä silti. Itseasiassa jo viime menkat oli normaalia lyhyemmät ja niukemmat, silloinkin jo ajattelin asiaa mutta painoin villasella.
Flunssasta ollaan just pari viikkoa sitten toivuttu, en usko että heti tulis päälle uudestaan. Vaan eihän sitäkään voi tietää. Leikkikaveri pienimmälle, niin. Kaksi vaippaikäistä. Entä jos hän ei synnykään terveenä? Se pelottaa eniten.

Isompi auto, isompi talo (tai ainakin laajennus/remontti). Tulisihan niitä muutoksia. Olen ollut pitkään jo nyt työelämästä pois, tähän lisää vielä kolme-neljä vuotta. En tiedä, kaikki on ihan levällään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hoya bella:
Jos ette haluaa enää lapsia niin miksette hanki sterilisaatiota?

Siitä ollaankin juteltu, ja se tehtäisiin miehelle. Lykätty ollaan, koska ollaan luotettu pillereihin (joo, tyhmää varmaan sitten). Ihan vaan omaa saamattomuutamme siis.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Joo, on varmasti turha dramatisoida vielä, mutta teen sitä silti. Itseasiassa jo viime menkat oli normaalia lyhyemmät ja niukemmat, silloinkin jo ajattelin asiaa mutta painoin villasella.
Flunssasta ollaan just pari viikkoa sitten toivuttu, en usko että heti tulis päälle uudestaan. Vaan eihän sitäkään voi tietää. Leikkikaveri pienimmälle, niin. Kaksi vaippaikäistä. Entä jos hän ei synnykään terveenä? Se pelottaa eniten.

Isompi auto, isompi talo (tai ainakin laajennus/remontti). Tulisihan niitä muutoksia. Olen ollut pitkään jo nyt työelämästä pois, tähän lisää vielä kolme-neljä vuotta. En tiedä, kaikki on ihan levällään.

olen yksin kahden lapsen kanssa ja huomasin kolmannen olevan tulossa. ymmärrän huolesi jaksamisesta, ajan ja talouden riittämisestä. kaksi pientä vaippasankaria on pelottava ajatu. itse päätin että jos lapsi ei ole terve, en sitä pidä. jos on keksin kyllö miten selviän.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kolme:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Joo, on varmasti turha dramatisoida vielä, mutta teen sitä silti. Itseasiassa jo viime menkat oli normaalia lyhyemmät ja niukemmat, silloinkin jo ajattelin asiaa mutta painoin villasella.
Flunssasta ollaan just pari viikkoa sitten toivuttu, en usko että heti tulis päälle uudestaan. Vaan eihän sitäkään voi tietää. Leikkikaveri pienimmälle, niin. Kaksi vaippaikäistä. Entä jos hän ei synnykään terveenä? Se pelottaa eniten.

Isompi auto, isompi talo (tai ainakin laajennus/remontti). Tulisihan niitä muutoksia. Olen ollut pitkään jo nyt työelämästä pois, tähän lisää vielä kolme-neljä vuotta. En tiedä, kaikki on ihan levällään.

olen yksin kahden lapsen kanssa ja huomasin kolmannen olevan tulossa. ymmärrän huolesi jaksamisesta, ajan ja talouden riittämisestä. kaksi pientä vaippasankaria on pelottava ajatu. itse päätin että jos lapsi ei ole terve, en sitä pidä. jos on keksin kyllö miten selviän.

Tsemppiä kovasti sullekin. :hug:
Eiköhän tästä elämästä jotenkin selviä, vaikka aika ajoin joutuukin koville.
 
Itse en ole myöskään aborttia hyväksynyt ilman päteviä syitä. Onko tämä sellainen, sitä en tiedä. Tapauskohtaisesti asioita olisi aina katsottava. Miehen kanssa ollaan jo juteltu asiasta paljonkin, jossiteltu ja mietitty. Eikä kyllä kumpikaan tietäisi että miten tässä pitäisi tehdä ja toimia. Maanantaina pitäisi aloittaa uusi pillerilista, vaan taidanpa tehdä testin sunnuntaina, isänpäivän kunniaksi. Jos menkkoja ei ala kuulumaan, mikä olisi se suurin toive tällä hetkellä.
 
Meillä oli samanlainen tilanne keväällä 2008. meillä oli kaksi lasta ja huomasin tulleeni raskaaksi vaikka olin syönyt pillerit todella tunnollisesti.

Taustalla oli kaksi vaikeaa raskautta. Päätimme kuitenkin jatkaa raskautta ja ottaa avosylin meille todella haluan vauvan. Raskausaika oli vaikeaa. Omat ajatukset menivät aika matalalla. Pääasiassa sen vuoksi, että oli jälleen kerran vaikea raskausmyrkytys eikä vauva kasvanut toivottua vauhtia.

Kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin ja nyt meillä on ihana, kiltti ja todella hyväntuulinen pieni poika.

Uskon, että tekin löydätte teille sopivan ratkaisun. Päätöksen teko on todella vaikeaa.
Ja voihan asiat olla niinkin ettet ole kuitenkaan raskaana.


 
Alkuperäinen kirjoittaja Yllätys:
Meillä oli samanlainen tilanne keväällä 2008. meillä oli kaksi lasta ja huomasin tulleeni raskaaksi vaikka olin syönyt pillerit todella tunnollisesti.

Taustalla oli kaksi vaikeaa raskautta. Päätimme kuitenkin jatkaa raskautta ja ottaa avosylin meille todella haluan vauvan. Raskausaika oli vaikeaa. Omat ajatukset menivät aika matalalla. Pääasiassa sen vuoksi, että oli jälleen kerran vaikea raskausmyrkytys eikä vauva kasvanut toivottua vauhtia.

Kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin ja nyt meillä on ihana, kiltti ja todella hyväntuulinen pieni poika.

Uskon, että tekin löydätte teille sopivan ratkaisun. Päätöksen teko on todella vaikeaa.
Ja voihan asiat olla niinkin ettet ole kuitenkaan raskaana.

Kiitos. Onnea teille rohkeudesta ja onnistuneesta päätöksestä.

Niinpä, toivottavasti en olisikaan edes raskaana.
 
Puuttumatta mihinkään muuhun, miksi kaksi vaippapöksyä pelottaisi? Itsellä lasten ikäero 1v8kk ja tekemällä tehtiin kuopus esikon kaveriksi. Kaksi kuukautta kuopuksen syntymästä esikoinen oli päiväkuiva, joten ei tuossa nyt kauaa jouduttu kaksi vaippoja vaihtamaan :). Pienestä ikäerosta on meille ollut erittäin suuri ilo ja myös hyöty, kun lapset ovat leikkineet ihan pienestä asti keskenään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Isompi auto, isompi talo (tai ainakin laajennus/remontti). Tulisihan niitä muutoksia. Olen ollut pitkään jo nyt työelämästä pois, tähän lisää vielä kolme-neljä vuotta. En tiedä, kaikki on ihan levällään.

Enpä kyllä ymmärrä, miksi taloa pitäisi laajentaa ellei nyt sitten ole tyyliin 80 neliöinen jo valmiiksi? Eihän ne kaikki lapset välttämättä omaa huonetta tarvitse, hyvin menee pari lasta yhdessäkin huoneessa. Se on pieni hetki elämässä kun lapset asuu kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja määää:
Puuttumatta mihinkään muuhun, miksi kaksi vaippapöksyä pelottaisi? Itsellä lasten ikäero 1v8kk ja tekemällä tehtiin kuopus esikon kaveriksi. Kaksi kuukautta kuopuksen syntymästä esikoinen oli päiväkuiva, joten ei tuossa nyt kauaa jouduttu kaksi vaippoja vaihtamaan :). Pienestä ikäerosta on meille ollut erittäin suuri ilo ja myös hyöty, kun lapset ovat leikkineet ihan pienestä asti keskenään.

Ei minuakaan haittaisi, jos niitä lapsia olisi vaan kaksi ja he olisivat pienellä ikäerolla. Heitä olisi sitten jo neljä, ja jokainen tarvitsee kuitenkin aikaamme. Isommat erilailla kuin pienet, mutta yhtä tärkeänä pidän sitäkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Isompi auto, isompi talo (tai ainakin laajennus/remontti). Tulisihan niitä muutoksia. Olen ollut pitkään jo nyt työelämästä pois, tähän lisää vielä kolme-neljä vuotta. En tiedä, kaikki on ihan levällään.

Enpä kyllä ymmärrä, miksi taloa pitäisi laajentaa ellei nyt sitten ole tyyliin 80 neliöinen jo valmiiksi? Eihän ne kaikki lapset välttämättä omaa huonetta tarvitse, hyvin menee pari lasta yhdessäkin huoneessa. Se on pieni hetki elämässä kun lapset asuu kotona.

Mielestäni isoin tarvitsee jo oman huoneensa. Kolme pientä sitten yhteen makkariin.. Jossain vaiheessa remontoitava olisi, en sano että heti. Nyt selvittäisiin pelkällä väliseinällä.
 
Ei kannata keskeyttää raskautta, asia vaivaa loppuelämän, saatat sairastua itse esim masennukseen, jos et olekaan asian kanssa sinut. Ehkä voisit muuttaa asennetta tulevaa lasta kohti? Saat kunnalta apua lastenhoidossa, jos on raskasta. Ehkä voisit siirtää tulevia opintoja? Kohta lapsesi ovat nuoria, aikuisia, itse toimeen tulevia. PAITSI se yksi, jos keskeytät. Se on mielessäsi iäisyyden, pienenä hentona vauvana, jonka elämän sinä päätit. Hän on ansainnut elämän!! Hän ei laske vanhempien varoja, koska hän on onnellinen, kun hänellä on rakastavat vanhemmat, koti,sisaruksia. Kuinka moni lapsi onkaan abortoitu ihan turhaan? Kuinka moni nainen on nähnyt oman pienen lapsen, joka on revitty äidin sisuksista, kuinka moni nainen on heti alkanut katumaan tätä? Jos minä olisin sinun tilanteessa, ottaisin lapsen ilolla vastaan. Sen jälkeen ottaisin käyttöön varmemman ehkäisyn. Itse en edes harkitsisi aborttia!! Mutta voimia sinulle, toivottavasti pian löydät ratkaisun asiaan. Vauva kasvaa sisälläsi koko ajan. Tai ehkäpä vielä ei kannata edes stressata, ehkä ne menkat vielä tuleekin...
 
Täällä muuten oikeastaan sama tilanne, ainoastaan että vanhin on 7v.
Ja tuossa vieressä nukkuu tyttö, jonka odotus alkoi pillereistä huolimatta.

Isommilla on siis vähän isommat ikäerot, ja kyllähän kädet on välillä vähän täynnä kun toiseksi nuorin on supertouhukas 1v :)
Mutta keskeytys ei käynyt edes mielessä. Kaikesta selviää, omia lapsiahan ne on ja yksi pieni joukon jatkona on kaikille kuitenkin mielettömän rakas.
Ja joidenkin vuosien jälkeen koko yllätysmomenttia ei varmaan edes muista :)
Ja nyt jo näiden muutamien viikkojen jälkeen tuntee että näinhän sen pitikin mennä :)
 

Yhteistyössä