A
V
Vieras
Vieras
Ihan järkyttävää miten erilaisia kokemuksia. Uskon hyvinkin, että joillakin ei satu yhtään, ja joillakin, kuten mulla sattuu ihan hirveästi. Jotenkin hermokivun tyyppistä, ettei osaa edes paikallistaa kipua. Järkyttävä kokemus mullakin.
Toivottavasti jokainen joka laittamista miettii, ymmärtää kuinka erilaista se voi olla ja asennoituu siihen. Kenenkään ei pitäisi tuomita muita ainoastaan oman kokemuksensa perusteella. Mulla tosiaan kerran laitettu hirvein kivuin (taisi olla kokematon lääkäri, ja imetin vielä), toisella kerralla sitten nukutuksessa (kun eka otettiin vatsaontelosta pois), eikä sen jälkeen yhtään kipua tai vuotoa.
Tarkoitan, että on vaikea saada kommentteja kokemuksista, kun jollekin sopii, jollekin ei. Jollekin laittaminen tuskaa, toiselle ei. Aina voi kokemuksia kysyä mutta tässä asiassa en luottaisi muiden kokemuksiin, kun tietää vasta kun on kokeillut. Valitettavasti näin.
Toivottavasti jokainen joka laittamista miettii, ymmärtää kuinka erilaista se voi olla ja asennoituu siihen. Kenenkään ei pitäisi tuomita muita ainoastaan oman kokemuksensa perusteella. Mulla tosiaan kerran laitettu hirvein kivuin (taisi olla kokematon lääkäri, ja imetin vielä), toisella kerralla sitten nukutuksessa (kun eka otettiin vatsaontelosta pois), eikä sen jälkeen yhtään kipua tai vuotoa.
Tarkoitan, että on vaikea saada kommentteja kokemuksista, kun jollekin sopii, jollekin ei. Jollekin laittaminen tuskaa, toiselle ei. Aina voi kokemuksia kysyä mutta tässä asiassa en luottaisi muiden kokemuksiin, kun tietää vasta kun on kokeillut. Valitettavasti näin.
N
Nanna
Vieras
Pidin Mirenaa reilun vuoden. Asetus oli melko kivulias tiukan kohdunsuun vuoksi ja poisto vielä kivuliaampi. Muutoin laite ei aiheuttanut ongelmia käytössä. Poisto vaatikin sitten tähystysleikkauksen ja yhden sairaalavuorokauden. Voi kuulema mennä asetuksessa väärään asentoon tai porautua kohdun läpi vatsaonteloon. Tämä oli virallinen kanta asiaan, kun valitin kohtalostani.
L
lailaaa
Vieras
Ei todellakaan sovi mulle ! Hiukset lähti, enää puolet jäljellä, iho rasvoittui ensin ja sitten tuli karmeat aknepatit poskiin ja leukaperiin, nyt myös otsaan ja suun ympärille, käsivarsiinkin pukkasi ensin mutta nyt ei enää sinne. Sain antibioottivoiteen akneen, ei mitään apua, ainoa mikä auttaa vähän on Bacibact-voide.
Paino on noussut 8 kg 8 kk:ssa, alun 6 kk vuodin melkein koko ajan, alussa kipujen kanssa että jouduin syömään särkylääkettä. Nyt tiputteluvuotoa milloin sattuu, kipuja alavatsassa, vatsa turvonnut.
Pahinta on valtava väsymys ja haluttomuus ja ärtyisyys, kuin olisi jatkuvat PMS:t päällä ! Eikä seksi huvita yhtään eikä mikään muukaan. Lisäksi on sumuinen olo ja näköongelmia, luulen että silmät kuivuvat hormonista johtuen.
Norplant -kapselit kiellettiin englannissa sivuvaikutuksien takia. Käyttäjät haastoivat valmistajan oikeuteen. Jenkeissä saattaa olla oikeusjutut menossa. Me suomalaiset ollaan auliita koekaniineja koska Levonova/Mirena ja Norplant on loistavia suomalaisia keksintöjä ja tuovat isot kasat rahaa lääkefirmalle.
Ei ikinä hormonivehkeitä mulle!
Paino on noussut 8 kg 8 kk:ssa, alun 6 kk vuodin melkein koko ajan, alussa kipujen kanssa että jouduin syömään särkylääkettä. Nyt tiputteluvuotoa milloin sattuu, kipuja alavatsassa, vatsa turvonnut.
Pahinta on valtava väsymys ja haluttomuus ja ärtyisyys, kuin olisi jatkuvat PMS:t päällä ! Eikä seksi huvita yhtään eikä mikään muukaan. Lisäksi on sumuinen olo ja näköongelmia, luulen että silmät kuivuvat hormonista johtuen.
Norplant -kapselit kiellettiin englannissa sivuvaikutuksien takia. Käyttäjät haastoivat valmistajan oikeuteen. Jenkeissä saattaa olla oikeusjutut menossa. Me suomalaiset ollaan auliita koekaniineja koska Levonova/Mirena ja Norplant on loistavia suomalaisia keksintöjä ja tuovat isot kasat rahaa lääkefirmalle.
Ei ikinä hormonivehkeitä mulle!
?
--
Vieras
Moikka!
Minulle asennettiin Mirena hormonikierukka torstaina ja olen ollut erittäin myönteisesti yllättynyt kierukan helppoudesta. Suhtauduin hieman varauksellisesti siihen, mutta vaikutti kaikista ehkäisymuodoista itselleni sopivimmalta (helppo, kun ei tarvitse muistaa ja ehkäisyteho kestää sen viisi vuotta). Tämä on siis ensimmäinen kierukkani ja olen synnyttämätön nuori nainen ja varauduin koviin asennus/jälikikipuihin sekä kovaan vuotoon. Tiputteluvuotoa minulla oli torstai - lauantai välisen ajan ja tänään sunnuntaina ei ole enää ollut tarvetta pikkuhousun suojille. Tiputtelu on ollut koko ajan erittäin pientä.
Asennus tuntui erittäin epämiellyttävältä, olisi tehnyt mieli karata sillä sen verran vihlaisi
kipu oli tosin hetkellistä ja kesti vain kohdunsuun venytyksen ja asennuksen ajan (arviolta 1 min). Sen jälkeen kierukka ei ole tuntunut missään tai ole ollut jälkikipuja. Asennuksen jälkeen ei ollut myöskään minkäänlaista heikotusta.
Tähän asti olen ollut erittäin tyytyväinen, toki aika näyttää tuleeko minulla esiin haittavaikutuksia. Toivottavasti jatkuu samanlaisena mitä nyt, silloin olen enemmän kuin tyytyväinen.
Minulle asennettiin Mirena hormonikierukka torstaina ja olen ollut erittäin myönteisesti yllättynyt kierukan helppoudesta. Suhtauduin hieman varauksellisesti siihen, mutta vaikutti kaikista ehkäisymuodoista itselleni sopivimmalta (helppo, kun ei tarvitse muistaa ja ehkäisyteho kestää sen viisi vuotta). Tämä on siis ensimmäinen kierukkani ja olen synnyttämätön nuori nainen ja varauduin koviin asennus/jälikikipuihin sekä kovaan vuotoon. Tiputteluvuotoa minulla oli torstai - lauantai välisen ajan ja tänään sunnuntaina ei ole enää ollut tarvetta pikkuhousun suojille. Tiputtelu on ollut koko ajan erittäin pientä.
Asennus tuntui erittäin epämiellyttävältä, olisi tehnyt mieli karata sillä sen verran vihlaisi
kipu oli tosin hetkellistä ja kesti vain kohdunsuun venytyksen ja asennuksen ajan (arviolta 1 min). Sen jälkeen kierukka ei ole tuntunut missään tai ole ollut jälkikipuja. Asennuksen jälkeen ei ollut myöskään minkäänlaista heikotusta.Tähän asti olen ollut erittäin tyytyväinen, toki aika näyttää tuleeko minulla esiin haittavaikutuksia. Toivottavasti jatkuu samanlaisena mitä nyt, silloin olen enemmän kuin tyytyväinen.
B
Bansidhe
Vieras
Mulle laitettiin tuossa viikko sitten mirena, olen 19 vuotias, synnyttämätön.
Asetusta pelkäsin pirusti, oksetti ja tärisin. Eikä tää ketju auttanut yhtään
Otin 2 buranaa n tuntia ennen varattua aikaa. Makasin siinä ja lääkäri kerto kaiken mitä teki ja jollain pihdeillä tms otti kiinni kohdunkaulasta, ettei karkaa. Sitten olikin laiton aika ja olin jo hypätä pois, kuitenkin kestin ja sain n 30 sekunnin päästä kuulla että siinä oli. Ei sattunut, tuntu vain epämääräiseltä. Noin 10min päästä alkoi vatsaa vihloa, ei mitään mitä en olisi kestänyt. Tiputtelua erittäin vähän, meni päiväksi pois. Nyt on alkanut vuotaa vähän enemmän, ei läheskään menkkoihin verrattavaa, muttei tiputteluakaan. Vatsaakin särkee
Mulla on aurallinen migreeni, enkä halunnut minipillereitä, kun on runsaat kuukautiset. Mirena oli myös halvin vaihtoehto opiskelijalle (pitkällä aikavälillä). Koskaan ei ole ollut hormoniehkäisyä. Eli tähän mennessä kaikki hyvin, mutta nyt jännäillään. Toivottavasti en vuoda kuukausitolkulla, eikä tule muita ongelmia.
Asetusta pelkäsin pirusti, oksetti ja tärisin. Eikä tää ketju auttanut yhtään
Otin 2 buranaa n tuntia ennen varattua aikaa. Makasin siinä ja lääkäri kerto kaiken mitä teki ja jollain pihdeillä tms otti kiinni kohdunkaulasta, ettei karkaa. Sitten olikin laiton aika ja olin jo hypätä pois, kuitenkin kestin ja sain n 30 sekunnin päästä kuulla että siinä oli. Ei sattunut, tuntu vain epämääräiseltä. Noin 10min päästä alkoi vatsaa vihloa, ei mitään mitä en olisi kestänyt. Tiputtelua erittäin vähän, meni päiväksi pois. Nyt on alkanut vuotaa vähän enemmän, ei läheskään menkkoihin verrattavaa, muttei tiputteluakaan. Vatsaakin särkee Mulla on aurallinen migreeni, enkä halunnut minipillereitä, kun on runsaat kuukautiset. Mirena oli myös halvin vaihtoehto opiskelijalle (pitkällä aikavälillä). Koskaan ei ole ollut hormoniehkäisyä. Eli tähän mennessä kaikki hyvin, mutta nyt jännäillään. Toivottavasti en vuoda kuukausitolkulla, eikä tule muita ongelmia.
K
kk
Vieras
Miten teillä se jälkitarkastus? Mulle sanottiin että ei ole, ainoastaan jos ongelmia tulee? Hieman mietityttää kylläkin...
P
pööppö
Vieras
täällä yksi Mirenan kanssa lähes vuoden pähkäillyt..
kapistus laitettiin jälkitarkastuksessa 6vko synnytyksestä (itse olin asennoitunut lähinnä keskustelemaan vaihtoehdoista tuossa vaiheessa, mutta lekuri sitten tarkastusta tehdessä tokaisi, että nythän se on hyvä laittaa kun on paikat vielä auki). heti laitosta alkoi kunnon vuodot (oli vasta jälkivuoto loppunut muutamaa päivää aiemmin!) ja ketutti niin vietävästi. tuosta ei lekuri maininnut mitään kun keskusteltiin haitoista ja hyvistä puolista... mur.
vuodot tasoittui n. kolmen kk ajalla, mutta jopa nyt 11kk laitosta olo on joka toinen viikko sitä, että milloin lorahtaa tai tuhraa taas jotain pöksyihin... kuukautismaista oloa on lähestulkoon siis joka toinen vko, joskus tiheäämpäänkin. vuoto ei koskaan äidy kovaksi, pikkuhousunsuojilla pärjää. mutta olo on ärtynyt, vatsaa turvottaa, munasarjoja jomottaa harvase päivä. aion alkaa nyt tarkkailemaan ja pitää kirjaa miten usein näitä tuntemuksia oikein on.
lueskelin tästä ketjusta jonkun jo postittamasta linkistä kystista:
Fimea
"Koska Mirena-valmisteen vaikutusmekanismi on pääasiassa paikallinen, munarakkuloiden kehitys ja
puhkeaminen on useimmiten normaalia hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Joskus kuitenkin
munarakkuloiden atresia voi viivästyä ja munarakkuloiden kehittyminen jatkua. Näitä laajentuneita
munarakkuloita ei voi kliinisesti erottaa munasarjakystoista. Munasarjakystoja on raportoitu
haittavaikutuksena noin 7 %:lla Mirena-valmisteen käyttäjistä. Joskus ne saattavat aiheuttaa
alavatsakipua tai yhdyntäkipuja.
Suurimmalla osalla naisista munasarjakystat häviävät spontaanisti 23 kk:n aikana. Ellei näin tapahdu,
suositellaan ultraäänitutkimusta tai muuta tutkimusta ja löydösten mukaista hoitoa. Kirurgista hoitoa
tarvitaan harvoin."
mietin, voisiko tuo munasarjojen kolutus johtua kystista. ennen raskautta minulla todettiin isohko kysta, mutta eikös ne parane tosiaan itsekseen? toinen kiinnostava kohta linkissä oli paino, olen itse kevyehkö (57kg), joten jäin miettimään olisiko Mirenan hormoonit minulle "liikaa"?
"Painon ja seerumin SHBG-pitoisuuden on osoitettu vaikuttavan systeemiseen
levonorgestreelipitoisuuteen eli pieni paino ja/tai suuri SHBG-taso suurentavat
levonorgestreelipitoisuutta. Hedelmällisessä iässä olevilla pienipainoisilla naisilla (3755 kg)
levonorgestreelin pitoisuuden mediaani seerumissa on noin 1,5 kertaa tavallista suurempi."
kapistus laitettiin jälkitarkastuksessa 6vko synnytyksestä (itse olin asennoitunut lähinnä keskustelemaan vaihtoehdoista tuossa vaiheessa, mutta lekuri sitten tarkastusta tehdessä tokaisi, että nythän se on hyvä laittaa kun on paikat vielä auki). heti laitosta alkoi kunnon vuodot (oli vasta jälkivuoto loppunut muutamaa päivää aiemmin!) ja ketutti niin vietävästi. tuosta ei lekuri maininnut mitään kun keskusteltiin haitoista ja hyvistä puolista... mur.
vuodot tasoittui n. kolmen kk ajalla, mutta jopa nyt 11kk laitosta olo on joka toinen viikko sitä, että milloin lorahtaa tai tuhraa taas jotain pöksyihin... kuukautismaista oloa on lähestulkoon siis joka toinen vko, joskus tiheäämpäänkin. vuoto ei koskaan äidy kovaksi, pikkuhousunsuojilla pärjää. mutta olo on ärtynyt, vatsaa turvottaa, munasarjoja jomottaa harvase päivä. aion alkaa nyt tarkkailemaan ja pitää kirjaa miten usein näitä tuntemuksia oikein on.
lueskelin tästä ketjusta jonkun jo postittamasta linkistä kystista:
Fimea
"Koska Mirena-valmisteen vaikutusmekanismi on pääasiassa paikallinen, munarakkuloiden kehitys ja
puhkeaminen on useimmiten normaalia hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Joskus kuitenkin
munarakkuloiden atresia voi viivästyä ja munarakkuloiden kehittyminen jatkua. Näitä laajentuneita
munarakkuloita ei voi kliinisesti erottaa munasarjakystoista. Munasarjakystoja on raportoitu
haittavaikutuksena noin 7 %:lla Mirena-valmisteen käyttäjistä. Joskus ne saattavat aiheuttaa
alavatsakipua tai yhdyntäkipuja.
Suurimmalla osalla naisista munasarjakystat häviävät spontaanisti 23 kk:n aikana. Ellei näin tapahdu,
suositellaan ultraäänitutkimusta tai muuta tutkimusta ja löydösten mukaista hoitoa. Kirurgista hoitoa
tarvitaan harvoin."
mietin, voisiko tuo munasarjojen kolutus johtua kystista. ennen raskautta minulla todettiin isohko kysta, mutta eikös ne parane tosiaan itsekseen? toinen kiinnostava kohta linkissä oli paino, olen itse kevyehkö (57kg), joten jäin miettimään olisiko Mirenan hormoonit minulle "liikaa"?
"Painon ja seerumin SHBG-pitoisuuden on osoitettu vaikuttavan systeemiseen
levonorgestreelipitoisuuteen eli pieni paino ja/tai suuri SHBG-taso suurentavat
levonorgestreelipitoisuutta. Hedelmällisessä iässä olevilla pienipainoisilla naisilla (3755 kg)
levonorgestreelin pitoisuuden mediaani seerumissa on noin 1,5 kertaa tavallista suurempi."
P
päätä särkee
Vieras
Mitenkäs onko joku Mirenan tai jonkun muun hormonikierukan avulla päässy migreeneistä eroon? Itse kärsin migreenistä jotka ajoittuu menkojen alku päiviin sekä muista pahoista PMS oireista joihin toivon hormonikierukan auttavan
N
Nuori nainen
Vieras
Minulle laitettiin Mirena parisen viikkoa sitten, pillereiden haittavaikutuksien ja tupakoinnin takia. Ja täytyy sanoa että olen erittäin tyytyväinen, ei enää migreeniä tai huonoa oloa, vaan kierukka senkun möllöttää eikä tarvitse huolehtia jokapäiväisestä otosta tai kivuista. Suosittelen lämpimästi kaikille tupakoiville, ja heille joilla on hieman ylipainoa kuten minulla. Laiton jälkeen ei ole tuon olemassaolo tuntunut missään
T
tollo
Vieras
Minulle laitettiin Mirena vajaat pari viikkoa sitten ja teki aikas kipeetä se laittaminen. Koko päivän poltteli selkää, mahaa vihloi ja oli niinkuin synnytyspolttoja. Nyt vihlaisuja tulee enää silloin tällöin. Vuotanut olen joka päivä ja tänään on tuntunut "kutinaa" tai kirvelyä, voisiko olla joku hiivatulehdus tms ?
Ystävä sanoi että hänellä vuodot kestivät n. vuoden, mutta sitten ei enää kuukautisia eikä tiputteluakaan.
Ystävä sanoi että hänellä vuodot kestivät n. vuoden, mutta sitten ei enää kuukautisia eikä tiputteluakaan.
E
Ei niin kiva juttu
Vieras
Minulle asennettiin Mirena kolme viikkoa sitten. Asetus sattui enemmän kuin luomusynnytys. Kolme päivää tuli makoiltua ja syötyä särkylääkkeitä kaksin käsin. Kaikki ei ollut todellakaan hyvin. Menin lääkäriin poistattamaan kierukkaa kauheiden kipujen takia. Lankoja ei näkynyt, kohtu täynnä verihyytymiä. Minut passitettiin samana päivänä gynelle. Sama tulos, ei onnistunut. Tässä vaiheessa kivut alkoi olla jo sietämättömät.
Sain lähetteen yliopistolliseen sairaalaan. Kipulääkkeitä pää täynnä, kolmas yritys. Ei mitään. Lähete osastolle ja seuraavana päivänä leikkaukseen. Kohdun tähystyksessä tuli ilmi että kierukka oli puhkaissut kohdun seinän ja vaelteli vatsan pohjukassa. Vasta laparoskopialla kadonnut lammas löytyi.. Luojan kiitos.
Kivut oli jotain sanoinkuvaamatonta ja vieläkin leikkaushaava on kipeä, mutta tämä on onneksi kohta ohi. Mutta kaikki raha ja kipu mitä tähän ehkäisyyn meni.. Suosittelen että mieti kaksi kertaa tarvitko kierukkaa...
Sain lähetteen yliopistolliseen sairaalaan. Kipulääkkeitä pää täynnä, kolmas yritys. Ei mitään. Lähete osastolle ja seuraavana päivänä leikkaukseen. Kohdun tähystyksessä tuli ilmi että kierukka oli puhkaissut kohdun seinän ja vaelteli vatsan pohjukassa. Vasta laparoskopialla kadonnut lammas löytyi.. Luojan kiitos.
Kivut oli jotain sanoinkuvaamatonta ja vieläkin leikkaushaava on kipeä, mutta tämä on onneksi kohta ohi. Mutta kaikki raha ja kipu mitä tähän ehkäisyyn meni.. Suosittelen että mieti kaksi kertaa tarvitko kierukkaa...
T
Turun tyttö
Vieras
Pitää tässä itsekin päivitellä, että onpas täällä taas kokemuksia laidasta laitaan. No, niin niitä on varmaan pillereistäkin. Minulle laitettiin Mirena eilen. Sitä ennen olin kuukausia pelkän kortsun varassa ja aina sai joka kuukausi pelätä, että onkohan joku kortsuista sitten kuitenkin pettänyt tms. Näin ollen ajattelin, että vähemmällä stressillä ja säädöllä pääsee tämän kierukan kanssa. Asennus sattui muutaman sekunnin ajan yhteensä tosi paljon, mutta muuten tuntui vain melko normaalilta gynekologiselta tutkimukselta. Kiitos vain hyvälle gynelle, joka osasi asiansa. Eli asennusta ei tarvi pelätä, kun ottaa vaan pari buranaa n. tuntia ennen. Ainakaan turhaan ei kannata jännitellä, koska varmaan kivut ovat aika subjektiivisia kuitenkin.
Eilen juuri kierukan asettamisen jälkeen tuli enemmänkin verta, mutta nyt ei oikein enää tule. Pari pisaraa, joihin ei välttämättä tarvitsisi edes pikkuhousunsuojaa. Alavatsassa tuntuu siltä kuin olisi lieviä menkkakipuja. Tosin edellisenä iltana ne olivat paljon pahemman oloiset.
Koen, että tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Toivottavasti tästä eteenpäinkin menee niin. Tsemppiä kaikille ja ehkä päätöstä kierukan ottamisesta ei kannata tähän viestiketjuun vain perustaa...
Eilen juuri kierukan asettamisen jälkeen tuli enemmänkin verta, mutta nyt ei oikein enää tule. Pari pisaraa, joihin ei välttämättä tarvitsisi edes pikkuhousunsuojaa. Alavatsassa tuntuu siltä kuin olisi lieviä menkkakipuja. Tosin edellisenä iltana ne olivat paljon pahemman oloiset.
Koen, että tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin. Toivottavasti tästä eteenpäinkin menee niin. Tsemppiä kaikille ja ehkä päätöstä kierukan ottamisesta ei kannata tähän viestiketjuun vain perustaa...
M
Mirena+
Vieras
Minulle laitettiin Mirena maaliskuussa 2014 ehkäisyn ja kovien kuukautiskipujen nojalla. 2012 joulukuussa olin aloittanut e-pillerit (kävin kaksi merkkiä läpi, Yaz (aivan hirveä) ja Cilest (siedettävä)). Kummatkaan pillerit ei olleet poistaneet järkyttäviä kk-kipuja, joihin alunperin hain apua. Onneksi sentään ehkäisy toimi, vaikka jokapäiväinen miettiminen, onko muistanut ottaa pillerin, oli rasittavaa.
Tosiaan maaliskuussa -14 Cilestit oli lopussa (koko merkki lopetettiin kyseisen vuoden aikana), joten menin gynelle, kerroin tilanteeni ja hän ehdotti samantien kierukan laittoa. Cilestit määrännyt gyne ei ottanut 17-vuotiaan kierukkatoiveita kuuleviin korviinsa (Yazit saatu koulun terkkarilta 16v.), mutta onneksi tämä toinen gyne kuunteli mua! En ollut ajatellut, että kierukka tosiaan laitettaisiin sinä päivänä, joten en ollut ottanut etukäteen kipulääkettä. Kierukan laittaminen olikin sitten sellanen juttu, jota en mielelläni koe uudestaan. Olen siis synnyttämätön, kierukan laitoin aikaan 3 päivää vajaa 18-vuotias, ja kohdunkaula oli mitä kirein… Useamman minuutin ajan gyne sanan mukaisesti survoi kierukkaa läpi kohdunkaulasta ja lopullinen läpimenokin vihlaisi tosi ikävästi. Operaation loppupuolella meinasin heittää hanskat tiskiin, ajattelin, etten kestä enempää, mutta onneksi laite saatiin lopulta paikalleen. Tosta laitoista sain vuosisadan pahimmat menkkakivut sitten ajan, jolloin olin ilman reseptikipulääkkeitä (eli joskus 12-14-vuotiaana, menkat alkaneet 11-vuotiaana). Puettuani istahdin hetkeksi tuolille, ennen kuin lähdin ulos huoneesta, ja kyllä heikotti. Ja sattui aivan mielettömästi. Kävelin hitaasti ja kumarassa mahaani pidellen autoon ja vedin siellä ensin kaksi tablettia (yht. 1100mg) resepti-Miranaxia ja loppupäivän kotona otin myöhemmin pari tabua lisää. Seuraavana aamuna olo oli onneksi normaali, alavatsa vähän kummallisentuntuinen mutta muuten hyvä olo.
Ekat kaksi päivää oli niukkaa vuotoa ja kaksi viikkoa laitosta alkoivat ns. normaalit kuukautiset. Yhteensä tiputtelin kaikkiaan puolitoista kuukautta. Toukokuussa -14 ei tullut enää tiputtelua eikä liioin menkkojakaan. Koko kesä ja syksy meni vuodotta, mutta tammikuussa 2015 alkoi kuitenkin yhtäkkinen 4 päivää kestänyt tiputtelu-vuoto-tiputtelu-pätkä, johon kuului myös yksi kivulias ilta, jolloin tuntui ihan kuin menkat olisi alkaneet. Mutta otin silloinkin vain särkylääkettä ja elin rauhassa päivien yli. Tämän episodin jälkeen en ole vuotanut yhtään. Kierukka on pysynyt paikoillaan ja hoitanut tehtävänsä mallikkaasti. Kiputuntemuksia (ei varsinaisia kipuja, mutta juilimista alavatsassa) on koko tämän reilun puolentoista vuoden aikana tuntunut keskimäärin 1-2 päivänä parin kuukauden välein. Tällöin olen saattanut ottaa pienen särkylääkkeen ja unohtanut taas koko kierukan olemassaolon.
Mutta nyt tämän viikon aikana olen useamman kerran tuntenut epämääräistä paineen tunnetta alavatsassa ja jopa pienoista kipua ja juilimista. Tänään satuin myös huomaamaan, että kierukan langat on tulleet kohdunkaulan ulkopuolelle (ovat jo pitkään olleet sen sisällä) ja jotenkin musta tuntuu ihan kuin voisin tietyssä asennossa tuntea kierukan. Tai sitten vain kuvittelen. Katselen taas muutaman päivän, että miten fiilikset tästä kehittyy. Ehkä jossain vaiheessa voisi muutenkin mennä gynelle tarkastukseen (jälkitarkastusta ei järjestetty, koska ei ilmennyt ongelmia laiton jälkeen, olisin kyllä silti mielelläni mennyt).
Joskus (läi)tulevaisuudessa, kun lapset alkavat olla ajankohtaisia, tiedän paremmin ja otan etukäteen särkylääkettä kierukan poistoa varten (joka mun tuurilla tulee sattumaan vähintään yhtä paljon ellei jopa enemmän kuin laitto). Toivon, että mahdollisten synnytysten jälkeen mun tulevat kierukoiden laitot olisi mukavampia kokemuksia kuin tämä ensimmäinen. Mutta se yksi päivä oli pieni hinta siitä, että pääsin päiväkausia kestäneistä, sänkyynkaatavista menkkakivuista eroon! Oikeastaan alun pikkutiputtelua lukuun ottamatta mitään sivuvaikutuksia ei tullut (pillereistä seuras nimittäin sellainen tunteiden vuoristorata, jollaista en suostu kokemaan enää koskaan!). Lisäksi kierukka on antanut hyvän ehkäisytehon, se on pitkäaikainen ja mulla kun loppu vuoto kokonaan, niin siteisiin ja tamponeihin ei ole kohta kahteen vuoteen mennyt senttiäkään! Eli voin lämpimästi suositella kierukkaa ja erityisesti Mirenaa
Tosiaan maaliskuussa -14 Cilestit oli lopussa (koko merkki lopetettiin kyseisen vuoden aikana), joten menin gynelle, kerroin tilanteeni ja hän ehdotti samantien kierukan laittoa. Cilestit määrännyt gyne ei ottanut 17-vuotiaan kierukkatoiveita kuuleviin korviinsa (Yazit saatu koulun terkkarilta 16v.), mutta onneksi tämä toinen gyne kuunteli mua! En ollut ajatellut, että kierukka tosiaan laitettaisiin sinä päivänä, joten en ollut ottanut etukäteen kipulääkettä. Kierukan laittaminen olikin sitten sellanen juttu, jota en mielelläni koe uudestaan. Olen siis synnyttämätön, kierukan laitoin aikaan 3 päivää vajaa 18-vuotias, ja kohdunkaula oli mitä kirein… Useamman minuutin ajan gyne sanan mukaisesti survoi kierukkaa läpi kohdunkaulasta ja lopullinen läpimenokin vihlaisi tosi ikävästi. Operaation loppupuolella meinasin heittää hanskat tiskiin, ajattelin, etten kestä enempää, mutta onneksi laite saatiin lopulta paikalleen. Tosta laitoista sain vuosisadan pahimmat menkkakivut sitten ajan, jolloin olin ilman reseptikipulääkkeitä (eli joskus 12-14-vuotiaana, menkat alkaneet 11-vuotiaana). Puettuani istahdin hetkeksi tuolille, ennen kuin lähdin ulos huoneesta, ja kyllä heikotti. Ja sattui aivan mielettömästi. Kävelin hitaasti ja kumarassa mahaani pidellen autoon ja vedin siellä ensin kaksi tablettia (yht. 1100mg) resepti-Miranaxia ja loppupäivän kotona otin myöhemmin pari tabua lisää. Seuraavana aamuna olo oli onneksi normaali, alavatsa vähän kummallisentuntuinen mutta muuten hyvä olo.
Ekat kaksi päivää oli niukkaa vuotoa ja kaksi viikkoa laitosta alkoivat ns. normaalit kuukautiset. Yhteensä tiputtelin kaikkiaan puolitoista kuukautta. Toukokuussa -14 ei tullut enää tiputtelua eikä liioin menkkojakaan. Koko kesä ja syksy meni vuodotta, mutta tammikuussa 2015 alkoi kuitenkin yhtäkkinen 4 päivää kestänyt tiputtelu-vuoto-tiputtelu-pätkä, johon kuului myös yksi kivulias ilta, jolloin tuntui ihan kuin menkat olisi alkaneet. Mutta otin silloinkin vain särkylääkettä ja elin rauhassa päivien yli. Tämän episodin jälkeen en ole vuotanut yhtään. Kierukka on pysynyt paikoillaan ja hoitanut tehtävänsä mallikkaasti. Kiputuntemuksia (ei varsinaisia kipuja, mutta juilimista alavatsassa) on koko tämän reilun puolentoista vuoden aikana tuntunut keskimäärin 1-2 päivänä parin kuukauden välein. Tällöin olen saattanut ottaa pienen särkylääkkeen ja unohtanut taas koko kierukan olemassaolon.
Mutta nyt tämän viikon aikana olen useamman kerran tuntenut epämääräistä paineen tunnetta alavatsassa ja jopa pienoista kipua ja juilimista. Tänään satuin myös huomaamaan, että kierukan langat on tulleet kohdunkaulan ulkopuolelle (ovat jo pitkään olleet sen sisällä) ja jotenkin musta tuntuu ihan kuin voisin tietyssä asennossa tuntea kierukan. Tai sitten vain kuvittelen. Katselen taas muutaman päivän, että miten fiilikset tästä kehittyy. Ehkä jossain vaiheessa voisi muutenkin mennä gynelle tarkastukseen (jälkitarkastusta ei järjestetty, koska ei ilmennyt ongelmia laiton jälkeen, olisin kyllä silti mielelläni mennyt).
Joskus (läi)tulevaisuudessa, kun lapset alkavat olla ajankohtaisia, tiedän paremmin ja otan etukäteen särkylääkettä kierukan poistoa varten (joka mun tuurilla tulee sattumaan vähintään yhtä paljon ellei jopa enemmän kuin laitto). Toivon, että mahdollisten synnytysten jälkeen mun tulevat kierukoiden laitot olisi mukavampia kokemuksia kuin tämä ensimmäinen. Mutta se yksi päivä oli pieni hinta siitä, että pääsin päiväkausia kestäneistä, sänkyynkaatavista menkkakivuista eroon! Oikeastaan alun pikkutiputtelua lukuun ottamatta mitään sivuvaikutuksia ei tullut (pillereistä seuras nimittäin sellainen tunteiden vuoristorata, jollaista en suostu kokemaan enää koskaan!). Lisäksi kierukka on antanut hyvän ehkäisytehon, se on pitkäaikainen ja mulla kun loppu vuoto kokonaan, niin siteisiin ja tamponeihin ei ole kohta kahteen vuoteen mennyt senttiäkään! Eli voin lämpimästi suositella kierukkaa ja erityisesti Mirenaa
O
Omakätinen toimija
Vieras
Hei kaikille!
Olen 21v. synnyttämätön nainen. Mulla oli Mirena yhteensä 1v ja 2kk. Gyne suositteli sitä mulle endometrioosi epäilyn ja todetun PCOS:n takia.
Laittoa seuranneet pari kuukautta meni sairaslomalla kovien alavatsakramppien, selkäkipujen sekä vuotojen takia. Olin myös itkuinen ja masentunut, ilman "oikeaa" syytä. Itse laitto oli yhtä helvettiä, taju lähti kerran laiton aikana ja kerran sen jälkeen. Lisäksi lerva lensi kättäriopiston naistentautien poliklinikan seurannassa, missä vietin noin kaksi tuntia laiton jälkeen.
Olo helpottui ajan mittaan ja 6kk paalun jälkeen olin täysin vuodoton ja menkkakivut olivat vähäiset. Mieli oli kuitenkin erilainen kuin normaalisti ja vatsassa oli aina erikoinen paineen tunne. Näiden lisäksi koin aika ajoin alkuraskauden tuntemuksia (pahoinvointi, lisääntynyt virtsaamistarve, kylmän tunne jne..) ja sain jatkuvasti olla ostamassa raskaustestejä. Kierukan aikana minulla oli myös enemmän emätin- ja hiivatulehduksia kuin koskaan aiemmin. Minulle ei niin merkittäviä sivuvaikutuksia oli myös naaman näppylät ja hiusten ohentuminen.
Ajan mittaan koin, että sivuvaikutukset hallitsevat elämääni liikaa ja haluan kierukan pois. Ajan saaminen poistamista varten ei ollutkaan niin yksinkertaista, kun luulin. Muutaman kerran koitin aikaa varata, mutta joka kerta minut saatiin vakuutettua kierukan hyvyydestä. Kuinka oireeni eivät mitenkään voi johtua Mirenasta tai kuinka ne ajan mittaan hellittävät.
Lopulta tein päätöksen, että vaikka kuka mitä väittäisi niin minä itse tunnen kehoni ja mieleni parhaiten, ja haluan Mirenan todella pois.
Soitin ta:lle ja sain suorastaan kuulla haukut kuinka ratkaisuni on huono. Noin vartin väittelyn jälkeen hoitaja sanoi, että seuraava vapaa aika on 2 kuukauden päästä. Sanoin etten mitenkään voi odottaa niin pitkään ja hän käski mennä yksityiselle. Soitin yksityiselle selvittääkseni operaation hintaa ja se oli 190€. En mitenkään opiskelijana olisi kyennyt maksamaan tuollaisia rahoja, joten lopulta päädyin poistamaan Mirenan omakätisesti.
Tekstini tarkoituksena ei ole mitenkään pelotella ketään, tämä on vain minun tarinani elosta Mirenan kanssa. Olen tyytyväinen ratkaisuuni ja olen voinut poiston jälkeen paremmin.
Olen 21v. synnyttämätön nainen. Mulla oli Mirena yhteensä 1v ja 2kk. Gyne suositteli sitä mulle endometrioosi epäilyn ja todetun PCOS:n takia.
Laittoa seuranneet pari kuukautta meni sairaslomalla kovien alavatsakramppien, selkäkipujen sekä vuotojen takia. Olin myös itkuinen ja masentunut, ilman "oikeaa" syytä. Itse laitto oli yhtä helvettiä, taju lähti kerran laiton aikana ja kerran sen jälkeen. Lisäksi lerva lensi kättäriopiston naistentautien poliklinikan seurannassa, missä vietin noin kaksi tuntia laiton jälkeen.
Olo helpottui ajan mittaan ja 6kk paalun jälkeen olin täysin vuodoton ja menkkakivut olivat vähäiset. Mieli oli kuitenkin erilainen kuin normaalisti ja vatsassa oli aina erikoinen paineen tunne. Näiden lisäksi koin aika ajoin alkuraskauden tuntemuksia (pahoinvointi, lisääntynyt virtsaamistarve, kylmän tunne jne..) ja sain jatkuvasti olla ostamassa raskaustestejä. Kierukan aikana minulla oli myös enemmän emätin- ja hiivatulehduksia kuin koskaan aiemmin. Minulle ei niin merkittäviä sivuvaikutuksia oli myös naaman näppylät ja hiusten ohentuminen.
Ajan mittaan koin, että sivuvaikutukset hallitsevat elämääni liikaa ja haluan kierukan pois. Ajan saaminen poistamista varten ei ollutkaan niin yksinkertaista, kun luulin. Muutaman kerran koitin aikaa varata, mutta joka kerta minut saatiin vakuutettua kierukan hyvyydestä. Kuinka oireeni eivät mitenkään voi johtua Mirenasta tai kuinka ne ajan mittaan hellittävät.
Lopulta tein päätöksen, että vaikka kuka mitä väittäisi niin minä itse tunnen kehoni ja mieleni parhaiten, ja haluan Mirenan todella pois.
Soitin ta:lle ja sain suorastaan kuulla haukut kuinka ratkaisuni on huono. Noin vartin väittelyn jälkeen hoitaja sanoi, että seuraava vapaa aika on 2 kuukauden päästä. Sanoin etten mitenkään voi odottaa niin pitkään ja hän käski mennä yksityiselle. Soitin yksityiselle selvittääkseni operaation hintaa ja se oli 190€. En mitenkään opiskelijana olisi kyennyt maksamaan tuollaisia rahoja, joten lopulta päädyin poistamaan Mirenan omakätisesti.
Tekstini tarkoituksena ei ole mitenkään pelotella ketään, tämä on vain minun tarinani elosta Mirenan kanssa. Olen tyytyväinen ratkaisuuni ja olen voinut poiston jälkeen paremmin.
V
vierailija
Vieras
En tiedä kuinka moni lukee näitä jo vanhojen ketjujen juttuja. Nyt on jo vuosi 2024 ja täytin juuri 61-vuotta. Alan siis olla tallustamassa koti vanhuutta.
Tallustaminen tarkoittaa kohdallani sitä, että skolioosiselkäni romahti 2021, heti sen jälkeen kun minulle asennettiin hormonikierukka. Sen asentamisen syynä oli epäjärjestys kohdun limakalvosta otetussa solunäytteessä. Mutta myöhemmin otettu uusi näyte osoitti, ettei mitään ongelmaa olisi; kierukka asennettiin, koska hormonipilleri- hoito oli mukamas poistanut ongelman. Tosiasia oli se, etten ollut syönyt noita keltarauhashormoni pillereitä kuin kokeeksi ja mieliksi hoitajalle vain alussa taas kerran todetakseni, ettei kys. hoito sovi minulle. Siihen tulokseen tulin jo nuorena kun yritin syödä ehkäisypillereitä.
Hormonikierukkaa en nyt voinut poistaa. Kierukan gynekologi möi minulle siinä maatessani jalat levällään tutkimuspöydällä. Aikansa hän Mirenaa mainosti, sen hyötyjä ja syövän eliminoivia vaikutuksia kehuen. Sanoin lopulta naiselle; "NO, laita se sitten, vaikka olin jo alkuun hänelle sanonut EI- hormonikierukoille!"
Koska ihminen on kokonaisuus ja elimistössäkin kaikilla hormoneilla on vaikutus toisiinsa, aluksi ei edes osaa analysoida oloaan. Minäkin vain ihmettelin oireitani. Lopulta reilun puolen vuoden kuluttua olin valmis poistattamaan kierukan. Sen poisti yksityinen lääkäri. Hän oli ihmeissään alapääni kanssa; mitä olet tehnyt itsellesi, mikään väline ei pysy sisälläsi, miten olet voinut edes synnyttää värkilläsi??? Lopuksi gynekologi tokaisi; "jos en saa sitä(kierukka) nyt pois, se saa jäädä sinne. Olin sokissa. en saanut sanaakaan suustani, aloin rukoilla apua! Kun sain luvan nousta ylös, en edes tiennyt oliko hän saanut kierukan poistettua. Kuvittelin kuitenkin niin.
Oireet eivät helpottuneet vaan mitä ihmeellisimpien oireiden kavalkadi alkoi vaikuttaa kehossani. Selän romahtaessa mieli apeutui, enhän pystynyt kävelemään kuukausiin. Yritin ymmärtää omaa alakuloani. Masennus tuli tutuksi. Seuraavaksi tutustuin olemukseni muuttumiseen; lihoin itselleni vieraaksi. En enää katsonut peiliin, en jaksanut mitään. Ennen kierukan laittoa minua innosti niin monet asiat, nyt en olisi jaksanut vaihtaa vaatteita tai pestä itseäni. Kaikki paha alkoi ryömiä elämääni hitaasti kuin huomaamatta.
Pian alkoivat tulehdukset. Ne aloitti vesirakkulat, joita ilmestyi pitkin kehoa; selkään pakaroihin vatsaan...seuraavaksi oli vuorossa jalkojen turpoaminen ja tulehdukset säärissä. Varpaanväleistä kuoriutui iho, kohta sääreen nousi patteja ja ihon tilalle tuli kraatereita ja kudosnestettä tihkuvia haavoja, mitkä yhdistivät kraaterit toisiinsa. Seraavaksi aukesivat nivustaipeet haavoille, kainalot kutisivat ja rinnanalusiin nousi patteja, jotka aukesivat haavoiksi. Pyysin aikaa lääkärille, sain terveyden hoitajan, jonka oli ne ensin katsottava. Hän pyysi lääkärin paikalle. Lääkäri totesi, että minulla turvotus viittaa sydämen vajaatoimintaan ja määräsi sydänfilmiin ja nesteenpoistolääkkeet. Jaloista hän ei sanonut mitään. Luulin itse, että niissä on sieni-infektio!?
Terveyskeskuskäynti ei auttanut. Vieläkään en ole käynyt sydänfilmissä, koska ei kai tulehdus jokapuolella kehoa voi johtua sydämestä, kai? Seuraavana oli vuorossa hiustenlähtö. ja kuukautisten alkaminen uudelleen Vuoto tuli säännöllisesti kerran kuukaudessa ja kesti 9 päivää. Soitin gynekologille, hän sanoi, että sinussa täytyy olla syöpä. En jaksanut uskoa diagnoosia, koska nuo "kuukautiset" olivat säännölliset. Kohta mukaan tulivat rajut ahdistuskohtaukset. Menin aamukahville mieheni seurassa ja valitin miten huonosti voin. Aloin itkeä ja kyselin häneltä, mitä minulle on tapahtumassa!!! Väliin itkin väliin sain ahdistuskohtauksia, eihän taaskaan näin pitänyt käydä!? Mies jaksoi auttaa lähinnä vain siinä olemalla kahvia tai teetä tarjoten.
Aloin merkitä ylös vuotojenajankohdat ja mielialamuutokset. Yhteys löytyi; viikko ennen vuotoja alkoi paha olo, mikä vain paheni jatkuvasti. Vuodot eivät helpottaneet oloa. Kun ne loppuivat meni pari päivää ja olo kirkastui, aloin olla oma itseni...lopulta iloitsin oloni keveydestä. Mutta kuukautiset 60- vuotiaalla alkoivat olla todellisuutta. Joka kuukausi sama ruljanssi vuotoineen, masennus ja itku-kohtauksineen. Mies tottui, nuori apteekki-tyttö sanoi, että minulla on menopaussi ja se tulee jatkumaan lopun elämääni.
En enää usko ammattilaisten lörinöihin! Totuus on se, että vuoden pituinen hormonihoito herätti kehoni oman hormonitoiminnan kuin vajaan unohdetun traktorin. Käynnistäessä jo ruostunutta koneistoa, ei mitkään voiteluaineetkaan auta, kone rikkoutuu, ainakin osittain.
Ottakaa hyvät ihmiset selvää, mitä ne synteettiset hormonit ovat. Suomalainen tutkimus kertoo niiden olevan hajoamattomia eli jätteenkäsittelylaitos ei voi naisen pissaan erittyneitä hormoni-hoito tuotteita hajottaa. Lopulta ne päätyvät vesistöihimme. Tutkimus kertoo, että juuri nuo hajoamattomat synteettiset hormonivalmisteet jatkavat työtään muissa eliöissä. Kalat ova olleet tutkimuksen kohteina jätteen käsitelylaitosten suoltoputkien läheisyydessä. Tutkimuksessa todettiin kalojen käyttäytymisen muuttuvan. Uroskalat muuntuivat naaraiden kaltaisiksi, naaraat taas menettivät lisääntymisominaisuuksiaan.
Nuo kemialliset aineet eivät aina sovi naisillekaan. Ne myös vaikuttavat ihmiseen tavoilla, joita ei edes vielä tunneta. Tuote on otettu käyttöön vasta 1980-90.
Kirjoituksia Mirena-kokemuksista täälläkin on monen moisia ja ne varmasti ovat myös totta.
Miksi Suomessa hormonivalmisteiden tutkimus on lapsen kengissä kun muissa maissa jo niiden negatiiviset vaikutukset myönnetään? Gynekologit jaksavat vuodesta toiseen vakuuttaa hormonien terveydellisyydestä ikään kuin he eivät oli kuulleet tai kuunnelleet mitä asiakkaansa heille kertovat. Itse ainakin olen kertonut kaiken mitä tiedän, kaiken tämänkin. Mikä on se tyypillinen vastaus; "Pitäisikö sinun varata aika psykologille!"
VOI PYHÄ YKSINKRTAISUUS!
Turkuun on tulossa muuten lisää Mirena-kierukka tehtaita miljardibisneksineen 2024.
Heillä tavoitteena on valloittaa kehitysmaiden naiset hormonihoitojen piiriin! Mahtavatko länsimaisten edistykselliset tuotteet istua esimerkiksi afrikkalaisten geeniperimään? Ovatko he samaa mieltä sivuoireita Minera-valmistajien kanssa? Entä synteettisten hormonien jätteenkäsittely? Onko sellaista olemassakaan Afrikassa?
Bisnes on bisnestä! Raha ratkaisee, vai voisiko joku muu olla joskus tärkeämpi arvo kuin RAHA.
Tallustaminen tarkoittaa kohdallani sitä, että skolioosiselkäni romahti 2021, heti sen jälkeen kun minulle asennettiin hormonikierukka. Sen asentamisen syynä oli epäjärjestys kohdun limakalvosta otetussa solunäytteessä. Mutta myöhemmin otettu uusi näyte osoitti, ettei mitään ongelmaa olisi; kierukka asennettiin, koska hormonipilleri- hoito oli mukamas poistanut ongelman. Tosiasia oli se, etten ollut syönyt noita keltarauhashormoni pillereitä kuin kokeeksi ja mieliksi hoitajalle vain alussa taas kerran todetakseni, ettei kys. hoito sovi minulle. Siihen tulokseen tulin jo nuorena kun yritin syödä ehkäisypillereitä.
Hormonikierukkaa en nyt voinut poistaa. Kierukan gynekologi möi minulle siinä maatessani jalat levällään tutkimuspöydällä. Aikansa hän Mirenaa mainosti, sen hyötyjä ja syövän eliminoivia vaikutuksia kehuen. Sanoin lopulta naiselle; "NO, laita se sitten, vaikka olin jo alkuun hänelle sanonut EI- hormonikierukoille!"
Koska ihminen on kokonaisuus ja elimistössäkin kaikilla hormoneilla on vaikutus toisiinsa, aluksi ei edes osaa analysoida oloaan. Minäkin vain ihmettelin oireitani. Lopulta reilun puolen vuoden kuluttua olin valmis poistattamaan kierukan. Sen poisti yksityinen lääkäri. Hän oli ihmeissään alapääni kanssa; mitä olet tehnyt itsellesi, mikään väline ei pysy sisälläsi, miten olet voinut edes synnyttää värkilläsi??? Lopuksi gynekologi tokaisi; "jos en saa sitä(kierukka) nyt pois, se saa jäädä sinne. Olin sokissa. en saanut sanaakaan suustani, aloin rukoilla apua! Kun sain luvan nousta ylös, en edes tiennyt oliko hän saanut kierukan poistettua. Kuvittelin kuitenkin niin.
Oireet eivät helpottuneet vaan mitä ihmeellisimpien oireiden kavalkadi alkoi vaikuttaa kehossani. Selän romahtaessa mieli apeutui, enhän pystynyt kävelemään kuukausiin. Yritin ymmärtää omaa alakuloani. Masennus tuli tutuksi. Seuraavaksi tutustuin olemukseni muuttumiseen; lihoin itselleni vieraaksi. En enää katsonut peiliin, en jaksanut mitään. Ennen kierukan laittoa minua innosti niin monet asiat, nyt en olisi jaksanut vaihtaa vaatteita tai pestä itseäni. Kaikki paha alkoi ryömiä elämääni hitaasti kuin huomaamatta.
Pian alkoivat tulehdukset. Ne aloitti vesirakkulat, joita ilmestyi pitkin kehoa; selkään pakaroihin vatsaan...seuraavaksi oli vuorossa jalkojen turpoaminen ja tulehdukset säärissä. Varpaanväleistä kuoriutui iho, kohta sääreen nousi patteja ja ihon tilalle tuli kraatereita ja kudosnestettä tihkuvia haavoja, mitkä yhdistivät kraaterit toisiinsa. Seraavaksi aukesivat nivustaipeet haavoille, kainalot kutisivat ja rinnanalusiin nousi patteja, jotka aukesivat haavoiksi. Pyysin aikaa lääkärille, sain terveyden hoitajan, jonka oli ne ensin katsottava. Hän pyysi lääkärin paikalle. Lääkäri totesi, että minulla turvotus viittaa sydämen vajaatoimintaan ja määräsi sydänfilmiin ja nesteenpoistolääkkeet. Jaloista hän ei sanonut mitään. Luulin itse, että niissä on sieni-infektio!?
Terveyskeskuskäynti ei auttanut. Vieläkään en ole käynyt sydänfilmissä, koska ei kai tulehdus jokapuolella kehoa voi johtua sydämestä, kai? Seuraavana oli vuorossa hiustenlähtö. ja kuukautisten alkaminen uudelleen Vuoto tuli säännöllisesti kerran kuukaudessa ja kesti 9 päivää. Soitin gynekologille, hän sanoi, että sinussa täytyy olla syöpä. En jaksanut uskoa diagnoosia, koska nuo "kuukautiset" olivat säännölliset. Kohta mukaan tulivat rajut ahdistuskohtaukset. Menin aamukahville mieheni seurassa ja valitin miten huonosti voin. Aloin itkeä ja kyselin häneltä, mitä minulle on tapahtumassa!!! Väliin itkin väliin sain ahdistuskohtauksia, eihän taaskaan näin pitänyt käydä!? Mies jaksoi auttaa lähinnä vain siinä olemalla kahvia tai teetä tarjoten.
Aloin merkitä ylös vuotojenajankohdat ja mielialamuutokset. Yhteys löytyi; viikko ennen vuotoja alkoi paha olo, mikä vain paheni jatkuvasti. Vuodot eivät helpottaneet oloa. Kun ne loppuivat meni pari päivää ja olo kirkastui, aloin olla oma itseni...lopulta iloitsin oloni keveydestä. Mutta kuukautiset 60- vuotiaalla alkoivat olla todellisuutta. Joka kuukausi sama ruljanssi vuotoineen, masennus ja itku-kohtauksineen. Mies tottui, nuori apteekki-tyttö sanoi, että minulla on menopaussi ja se tulee jatkumaan lopun elämääni.
En enää usko ammattilaisten lörinöihin! Totuus on se, että vuoden pituinen hormonihoito herätti kehoni oman hormonitoiminnan kuin vajaan unohdetun traktorin. Käynnistäessä jo ruostunutta koneistoa, ei mitkään voiteluaineetkaan auta, kone rikkoutuu, ainakin osittain.
Ottakaa hyvät ihmiset selvää, mitä ne synteettiset hormonit ovat. Suomalainen tutkimus kertoo niiden olevan hajoamattomia eli jätteenkäsittelylaitos ei voi naisen pissaan erittyneitä hormoni-hoito tuotteita hajottaa. Lopulta ne päätyvät vesistöihimme. Tutkimus kertoo, että juuri nuo hajoamattomat synteettiset hormonivalmisteet jatkavat työtään muissa eliöissä. Kalat ova olleet tutkimuksen kohteina jätteen käsitelylaitosten suoltoputkien läheisyydessä. Tutkimuksessa todettiin kalojen käyttäytymisen muuttuvan. Uroskalat muuntuivat naaraiden kaltaisiksi, naaraat taas menettivät lisääntymisominaisuuksiaan.
Nuo kemialliset aineet eivät aina sovi naisillekaan. Ne myös vaikuttavat ihmiseen tavoilla, joita ei edes vielä tunneta. Tuote on otettu käyttöön vasta 1980-90.
Kirjoituksia Mirena-kokemuksista täälläkin on monen moisia ja ne varmasti ovat myös totta.
Miksi Suomessa hormonivalmisteiden tutkimus on lapsen kengissä kun muissa maissa jo niiden negatiiviset vaikutukset myönnetään? Gynekologit jaksavat vuodesta toiseen vakuuttaa hormonien terveydellisyydestä ikään kuin he eivät oli kuulleet tai kuunnelleet mitä asiakkaansa heille kertovat. Itse ainakin olen kertonut kaiken mitä tiedän, kaiken tämänkin. Mikä on se tyypillinen vastaus; "Pitäisikö sinun varata aika psykologille!"
VOI PYHÄ YKSINKRTAISUUS!
Turkuun on tulossa muuten lisää Mirena-kierukka tehtaita miljardibisneksineen 2024.
Heillä tavoitteena on valloittaa kehitysmaiden naiset hormonihoitojen piiriin! Mahtavatko länsimaisten edistykselliset tuotteet istua esimerkiksi afrikkalaisten geeniperimään? Ovatko he samaa mieltä sivuoireita Minera-valmistajien kanssa? Entä synteettisten hormonien jätteenkäsittely? Onko sellaista olemassakaan Afrikassa?
Bisnes on bisnestä! Raha ratkaisee, vai voisiko joku muu olla joskus tärkeämpi arvo kuin RAHA.