Missä asioissa olet outo/erilainen?

[Mummeliisa]

Mietin tuota äidiksitulo-ikäkeskustelua. 18+ äiti ei lie erilainen , mutta 16-vuotias äiti kyllä jo eroaa normeista (Huom! Tämä ei tarkoitasitä etteikö sen ikäinen mielestäni voisi olla hyvä äiti, vain sitä että se on suhteellisen harvinaista saada lapsi niin nuorena).
Samalla lailla 39 v synnyttäjä vielä "normaali", mutta 49v ei taida sitä enää olla?

On "normaalia" että puolisot ovat suunnilleen saman ikäisiä tai mies pikkuisen vanhempi?

On "normaalia" haluta 1-3 lasta, mutta vapaaehtoinen lapsettomuus tai halu saada 16 lasta ovat outoja juttuja?

On "normaalia" että nainen viihtyy kotäitinä ainakin muutaman vuoden ajan, mutta epänormaalia, jos se rooli sopiikin perheessä paremmin isälle kuin äidille?

Mitä muita vastaavia keksitte?

 

[Mummeliisa]

Hoksasin yhden lisää: "On normaalia että mies tienaa puolisoista enemmän. Epänormaalia jos se on vaimo."

 

[iloa päivään]

Olen outo ja iinä mielessä, että
Olen aina ja joka tilanteessa oma itseni. En peittele tai salaile mitään ja minulla on oikeasti hyvä itsetunto ja itseluottamus joka sitten kylläkin näkyy ja kuuluu ja se taas ärsyttää suunnattomasti toisia ihmisiä. Minu on asiaan kuin asiaan oma mielipide ja minun ei tarvitse mukailla toisia miellyttääkseni muita. Ärsyyntyminen näkkyy sitten eriasteisena vittuiluna ja kiusaamisena sekä oman hyvyyden esille tuomisena.

Asia ei minua haittaa mutta ihmisiä ympärilläni kyllä asia haittaa suurestikin.

 

[yksi epänormaali]

No itse olen jo epänormaali tuossa asiassa että haluan töihin heti äitiysloman päätytyttä...jo taloudellisistakin syistä mutta kyllä siinä vaiheessa on jo mielenterveyskin koetuksella että ikävöin jo aikuisten maailmaan niin paljon kuin lapsiani rakastankin.

Toinen asia missä olen epänormaali on varmaan se etten tunne mitään lämpimiä tunteita miehen lasta kohtaan. Varmasti useimmat uusperheelliset naiset ovat äidillisiä ja höösäävät miehenkin aiemmasta suhteesta olevia lapsia mutta itse olisi vaan onnellinen jos tätä miehen lasta ei olisi olemassakaan. Tällä hetkellä yritän vain selviytyä niistä viikonlopuista jotka hän meillä viettää, minulle tämä 6-vuotias likka on täysin yhdentekevä enkä halua kuulua hänen elämäänsä eikä hän kuulu minun elämääni sen enempää kuin on pakko. Mies tietää tunteeni ja muutamat lähimmät ihmiset mutta en tätä muuten julkisesti paljoa kuuluta kun tiedän sen olevan epänormaalia ja saan siitä vaan haukut niskaan.

 

[abnormaali]

Taitaa olla aika "normaali" käsitys myös, että mies on perheessä se vahvempi ja älykkäämpi.

 

[Miili]

On normaalia että pari- kolmevuotias viedään hoitoon kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos toinen on kotona se ei olekaan normaalia. Eikä minusta edes hyväksyttävää ellei ole terveyteen liittyvä perustelu.

 

[Yksi epänormaali]

Lisäys edelliseen viestiini...olen siis todellinen friikki, myöskin tienaan miestä enemmän. Omat bruttotulot n. 3000€/kk ja mies tienaa (toivottavasti vain väliaikaisesti) reilun tonnin kuussa. Olen muuten myös miestä pari vuotta vanhempi :-D

 

[Mummeliisa]

Olen outo ja iinä mielessä, että
Olen aina ja joka tilanteessa oma itseni. En peittele tai salaile mitään ja minulla on oikeasti hyvä itsetunto ja itseluottamus joka sitten kylläkin näkyy ja kuuluu ja se taas ärsyttää suunnattomasti toisia ihmisiä. Minu on asiaan kuin asiaan oma mielipide ja minun ei tarvitse mukailla toisia miellyttääkseni muita. Ärsyyntyminen näkkyy sitten eriasteisena vittuiluna ja kiusaamisena sekä oman hyvyyden esille tuomisena.

Asia ei minua haittaa mutta ihmisiä ympärilläni kyllä asia haittaa suurestikin.

Hmm. Sinua tuntematta (ja siis ottamatta kantaa "ärsyttävyyden asteeseesi") olen huomioinut saman: Joitakuita ärsyttää avoimuus kovin. He kokevat sen jonkinlaiseksi epärehellisydyeksi kun taas salailu sitten vastaavasti edustaisi rehellisyyttä.
Sitä logiikkaa en tajua...

 

[iik]

No itse olen jo epänormaali tuossa asiassa että haluan töihin heti äitiysloman päätytyttä...jo taloudellisistakin syistä mutta kyllä siinä vaiheessa on jo mielenterveyskin koetuksella että ikävöin jo aikuisten maailmaan niin paljon kuin lapsiani rakastankin.

Toinen asia missä olen epänormaali on varmaan se etten tunne mitään lämpimiä tunteita miehen lasta kohtaan. Varmasti useimmat uusperheelliset naiset ovat äidillisiä ja höösäävät miehenkin aiemmasta suhteesta olevia lapsia mutta itse olisi vaan onnellinen jos tätä miehen lasta ei olisi olemassakaan. Tällä hetkellä yritän vain selviytyä niistä viikonlopuista jotka hän meillä viettää, minulle tämä 6-vuotias likka on täysin yhdentekevä enkä halua kuulua hänen elämäänsä eikä hän kuulu minun elämääni sen enempää kuin on pakko. Mies tietää tunteeni ja muutamat lähimmät ihmiset mutta en tätä muuten julkisesti paljoa kuuluta kun tiedän sen olevan epänormaalia ja saan siitä vaan haukut niskaan.

Ilkeä äitipuoli

 

[abnormaali]

Olen outo ja iinä mielessä, että
Olen aina ja joka tilanteessa oma itseni. En peittele tai salaile mitään ja minulla on oikeasti hyvä itsetunto ja itseluottamus joka sitten kylläkin näkyy ja kuuluu ja se taas ärsyttää suunnattomasti toisia ihmisiä. Minu on asiaan kuin asiaan oma mielipide ja minun ei tarvitse mukailla toisia miellyttääkseni muita. Ärsyyntyminen näkkyy sitten eriasteisena vittuiluna ja kiusaamisena sekä oman hyvyyden esille tuomisena.

Asia ei minua haittaa mutta ihmisiä ympärilläni kyllä asia haittaa suurestikin.

Varsin viehättävä persoona, siis.

 

[Mummeliisa]

No itse olen jo epänormaali tuossa asiassa että haluan töihin heti äitiysloman päätytyttä...jo taloudellisistakin syistä mutta kyllä siinä vaiheessa on jo mielenterveyskin koetuksella että ikävöin jo aikuisten maailmaan niin paljon kuin lapsiani rakastankin.

Toinen asia missä olen epänormaali on varmaan se etten tunne mitään lämpimiä tunteita miehen lasta kohtaan. Varmasti useimmat uusperheelliset naiset ovat äidillisiä ja höösäävät miehenkin aiemmasta suhteesta olevia lapsia mutta itse olisi vaan onnellinen jos tätä miehen lasta ei olisi olemassakaan. Tällä hetkellä yritän vain selviytyä niistä viikonlopuista jotka hän meillä viettää, minulle tämä 6-vuotias likka on täysin yhdentekevä enkä halua kuulua hänen elämäänsä eikä hän kuulu minun elämääni sen enempää kuin on pakko. Mies tietää tunteeni ja muutamat lähimmät ihmiset mutta en tätä muuten julkisesti paljoa kuuluta kun tiedän sen olevan epänormaalia ja saan siitä vaan haukut niskaan.

Tuota äitiyslomalta töihin kaipaamista en pidä epänormaalina.
Luulen, että se on paljon yleisempää kuin mitä ääneen puhutaan.

Sen sijaan kieltämättä mietityttää suhde miehesi lapseen. Itselleni olisi epänormaalia olla aikaa myöten tuntematta lämpimiä tunteita sellaista lasta kohtaan jonka elämään aktiivisesti osallistun, oli se sitten miehen lapsi tai ihan ventovieraankin.
Huom! En kritisoi sinun tunteitasi vaan mietin omaa "normaalin ja epänormaalin" skaalaani.

 

[Mummeliisa]

Lisäys edelliseen viestiini...olen siis todellinen friikki, myöskin tienaan miestä enemmän. Omat bruttotulot n. 3000€/kk ja mies tienaa (toivottavasti vain väliaikaisesti) reilun tonnin kuussa. Olen muuten myös miestä pari vuotta vanhempi :-D

Nuo on hauskoja "epänormaaliuksia" eli moisia en osaa ottaa vakavasti.

 

[Mummeliisa]

On normaalia että pari- kolmevuotias viedään hoitoon kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Jos toinen on kotona se ei olekaan normaalia. Eikä minusta edes hyväksyttävää ellei ole terveyteen liittyvä perustelu.

Kuinkakohan paljon niitä sellaisia lapsia on jotka viedään hoitoon vaikka jompi kumpi vanhemmista on kotona? Jokin tilasto voisi auttaa sen määrittelemisessä kuinka "normaalia" se on?

 

[abnormaali]

Hmm. Sinua tuntematta (ja siis ottamatta kantaa "ärsyttävyyden asteeseesi") olen huomioinut saman: Joitakuita ärsyttää avoimuus kovin. He kokevat sen jonkinlaiseksi epärehellisydyeksi kun taas salailu sitten vastaavasti edustaisi rehellisyyttä.
Sitä logiikkaa en tajua...

Ja joillakuilla on sellainen ajatusmalli, että ihan vapaasti kun heittelee mitä tahansa kommentteja ja loukkauksia, ollaan vaan "avoimena" ja "rehellisenä".

Ilkeilevä öykkäri voi olla "avoimuudessaan" ylivertainen sellaiseen empaattiseen ihmiseen verrattuna, joka tietää, milloin voi myös viisaasti vaieta.

 

[Anatolia]

Mä oon outo, kun mun mielestä vanhempien ei ole mikään pakko hoitaa lapsiaan ihan yksin, vaan hoitoon voi ottaa mukaan myös isovanhempia ja vaikkapa päiväkodin, toki sopivassa suhteessa.

Siinäkin suhteessa olen outo, etten jaksa aina jakaa haleja ja sympatiaa ihmiselle, jolla joku tai jotkut asiat mättää elämässä, vaan alan miettimään keinoja joilla hän voisi parantaa asioita. Mutta useimmat eivät ilmeisesti haluakaan tehdä asioiden muuttumiseksi mitään, vaan kaipaavat vain halia ja sympatiaa?

 

[Anatolia]

Kuinkakohan paljon niitä sellaisia lapsia on jotka viedään hoitoon vaikka jompi kumpi vanhemmista on kotona? Jokin tilasto voisi auttaa sen määrittelemisessä kuinka "normaalia" se on?

Virikelapsia on kuulemma alle 3% kaikista päivähoidossa olevista lapsista.

 

[Mummeliisa]

Ja joillakuilla on sellainen ajatusmalli, että ihan vapaasti kun heittelee mitä tahansa kommentteja ja loukkauksia, ollaan vaan "avoimena" ja "rehellisenä".

Ilkeilevä öykkäri voi olla "avoimuudessaan" ylivertainen sellaiseen empaattiseen ihmiseen verrattuna, joka tietää, milloin voi myös viisaasti vaieta.

Minä pidän loukkauksien jakelemista yhtenä epärehellisyyden muotona.
Siinä ihminen valheellisesti esittää itsensä "suorana ja rehellisenä" vaikka oikeasti on vain pahantahtoinen ja ilkeä.

Eli tarkoitin viestissäni avoimuudella ihan muuta - esim sitä kun kertoo arjestaan ja elämästään avoimesti asioita, joita osa pitää "henkilökohtaisina" ja salattavina.

 

[Mummeliisa]

Virikelapsia on kuulemma alle 3% kaikista päivähoidossa olevista lapsista.

Eli aika "epänormaalia" on.
Toisaalta ilmeisesti useimmille tarpeen ja hyvästä.

 

[Yksi epänormaali]

Ilkeä äitipuoli

Ehkä tavallaan mutta en ole lapselle ilkeä en vaan voi muuttaa tunteita. Jos itse törmäät ihmiseen jota et voi sietää niin miten itse muutat asian ja alat pitää tästä henkilöstä?? En puhu lapselle rumasti enkä työnnä pois jos tulee halimaan mutta en myöskään hakeudu hänen seuraan enkä aloita keskusteluja hänen kanssaan, yritän pitää mahdollisimman neutraalit välit. En ymmärrä miten ihmiset ei ymmärrä että jos ei jostain henkilöstä pidä (en ole muutenkaan mitenkään lapsirakas, rakastan vain omia lapsia) niin ei sille vaan voi minkään, ei se minusta tee pahaa, en ole itse valinnut olla tykkäämättä tästä lapsesta. En muutenkaan koskaan ottaisi meille ketään kavereiden lapsia hoitoon koska en pidä erityisesti lapsista, sitten tämä yksi rasite pyörii jaloissa pienessä kämpässäni jokatoinen viikonloppu, PRKL!

 

[Mummeliisa]

Mä oon outo, kun mun mielestä vanhempien ei ole mikään pakko hoitaa lapsiaan ihan yksin, vaan hoitoon voi ottaa mukaan myös isovanhempia ja vaikkapa päiväkodin, toki sopivassa suhteessa.

Siinäkin suhteessa olen outo, etten jaksa aina jakaa haleja ja sympatiaa ihmiselle, jolla joku tai jotkut asiat mättää elämässä, vaan alan miettimään keinoja joilla hän voisi parantaa asioita. Mutta useimmat eivät ilmeisesti haluakaan tehdä asioiden muuttumiseksi mitään, vaan kaipaavat vain halia ja sympatiaa?

Minä olen tuossa hoitojutussa kanssasi samoilla epänormaaleilla linjoilla.
Minun mielestäni lapsi jolla ei ole muita läheisiä ja luotettuja arkipäivän hoitajia kuin äiti ja isä on sosiaalisesti typistetty lapsi.

Tuo toinen taas, halit ja sympatia kontra ratkaisujen etsiminen.
Eikös se ole se mitä joissain tutkimuksissa pidetään miehisen ja naisellisen kommunikoinnin erona? Ihanne taitaisi olla pystyä molempiin... sen mukaan mikä todellinen tarve on?

 

["sama"]

Hmm. Sinua tuntematta (ja siis ottamatta kantaa "ärsyttävyyden asteeseesi") olen huomioinut saman: Joitakuita ärsyttää avoimuus kovin. He kokevat sen jonkinlaiseksi epärehellisydyeksi kun taas salailu sitten vastaavasti edustaisi rehellisyyttä.
Sitä logiikkaa en tajua...

Totuus missä asiassa tahansa koetaann yleensä uhkana toisten ihmisten taholta.
Itse olen tyyppiä "mitä minä sanoin" lähes tulkoon joka asiassa mutta en enää jaksa välittää kun ihmiset tekevät omat virheensä ym. ja kantavat niistä sitten oman vastuunsakin myös.
Olen siis oppinut olemaan työntämättä nokkaani edes sellaiseen soppaan, joka koskettaa minuakin jollain tavalla....mä huolehdin vain omista asioitani jja asiat pidetään asioina joista kyllä voidaan keskustella mitä erilaimpaan tapaan mutta vvastuun jätän niille keille se kuuluukin ja tosiaan otan vastuun vain omistani

 

[pötpy]

Mä olen ilmeisesti outo siinä suhteessa, että haluisin paljon enemmän seksiä kuin mun mies. Miehelle riittää kerta viikossa, mä haluisin vähintään joka päivä. Yleensähän tää kai menee toisin päin.

 

["sama"]

Ehkä tavallaan mutta en ole lapselle ilkeä en vaan voi muuttaa tunteita. Jos itse törmäät ihmiseen jota et voi sietää niin miten itse muutat asian ja alat pitää tästä henkilöstä?? En puhu lapselle rumasti enkä työnnä pois jos tulee halimaan mutta en myöskään hakeudu hänen seuraan enkä aloita keskusteluja hänen kanssaan, yritän pitää mahdollisimman neutraalit välit. En ymmärrä miten ihmiset ei ymmärrä että jos ei jostain henkilöstä pidä (en ole muutenkaan mitenkään lapsirakas, rakastan vain omia lapsia) niin ei sille vaan voi minkään, ei se minusta tee pahaa, en ole itse valinnut olla tykkäämättä tästä lapsesta. En muutenkaan koskaan ottaisi meille ketään kavereiden lapsia hoitoon koska en pidä erityisesti lapsista, sitten tämä yksi rasite pyörii jaloissa pienessä kämpässäni jokatoinen viikonloppu, PRKL!

Mutta tuohan on ihan normaalia ja luonnon tarkoittamaa toimintaa.
Kautta aikojen lasten sadutkin ovat tuota asiaa käsitelleet hyvin mieleenkiintoisilla tavoilla.

 

[Mummeliisa]

Mä olen ilmeisesti outo siinä suhteessa, että haluisin paljon enemmän seksiä kuin mun mies. Miehelle riittää kerta viikossa, mä haluisin vähintään joka päivä. Yleensähän tää kai menee toisin päin.

Minä luulen että se on silkkaa miesten propagandaa että miehet muka keskimäärin haluaisivat enemmän seksiä kuin naiset. Kaikissa tuntemissani parisuhteissa naisen tarpeet ja toiveet isommat kuin miehen.

 

["sama"]

Varsin viehättävä persoona, siis.

Kiitos kukkasten kera
Olen kasvanut omaksi itsekseni ja eräänä päivänä pieni lapseni tokaisi asiaan liittyen että hän aikoo aina pysyä omana itsenään, ja perään tokaisi vain, että "minä olen minä"