Missä asioissa olet outo/erilainen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja iloa päivään;22421346:
Olen outo ja iinä mielessä, että
Olen aina ja joka tilanteessa oma itseni. En peittele tai salaile mitään ja minulla on oikeasti hyvä itsetunto ja itseluottamus joka sitten kylläkin näkyy ja kuuluu ja se taas ärsyttää suunnattomasti toisia ihmisiä. Minu on asiaan kuin asiaan oma mielipide ja minun ei tarvitse mukailla toisia miellyttääkseni muita. Ärsyyntyminen näkkyy sitten eriasteisena vittuiluna ja kiusaamisena sekä oman hyvyyden esille tuomisena.

Asia ei minua haittaa mutta ihmisiä ympärilläni kyllä asia haittaa suurestikin.

peesaan tätä,monet muhun tutustuneet ärsyyntyy niiiiin paljon siitä kun he koittavat esittää täydellistä,ja mä taas olen ihan vaan oma itteni enkä peittele mitään:)
 
Olen kuulemma epänormaali, kun en koe haluavani enää ikinä päivätyöhön, vaan olisin mielummin kotiäitinä reilustikin yli 3 vuotta. Miehelle tämä sopii (on tuloja jonkin verran vaikka kotona olisin), mutta useat ystäväni näkevät vaivaa. Miksi kotiäidin roolista haaveileva on täysin lusmu, vaikka se arki on kaikkea muuta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä myös;22421537:
peesaan tätä,monet muhun tutustuneet ärsyyntyy niiiiin paljon siitä kun he koittavat esittää täydellistä,ja mä taas olen ihan vaan oma itteni enkä peittele mitään:)

Niin ja toki tiedän milloin ollaan hiljaa ym. käytössäännöt, mutta siis mulle elämän kaikki puolet ja asiat on normaaleja eikä siis tabuja ja en mene vaikeaksi esim. kuolemasta puhuttaessa
 
[QUOTE="äiti";22421544]Olen kuulemma epänormaali, kun en koe haluavani enää ikinä päivätyöhön, vaan olisin mielummin kotiäitinä reilustikin yli 3 vuotta. Miehelle tämä sopii (on tuloja jonkin verran vaikka kotona olisin), mutta useat ystäväni näkevät vaivaa. Miksi kotiäidin roolista haaveileva on täysin lusmu, vaikka se arki on kaikkea muuta?[/QUOTE]

Hassua ajatella että tuokin voi olla jonkun silmissä nykyään epänormaalia.
Joitain vuosikymmeniä sitten se oli täysin normaalia, eikös?
 
Ja joillakuilla on sellainen ajatusmalli, että ihan vapaasti kun heittelee mitä tahansa kommentteja ja loukkauksia, ollaan vaan "avoimena" ja "rehellisenä".

Ilkeilevä öykkäri voi olla "avoimuudessaan" ylivertainen sellaiseen empaattiseen ihmiseen verrattuna, joka tietää, milloin voi myös viisaasti vaieta.

PEESI. Itsekin olen kyllä varmaan keskimääräistä avoimempi ja rehellisempi, siitä lähinnä hämmenytään ja katsotaan sellaisella "miten tuo kehtaa?"-ilmeellä, mutta osaan silti olla hiljaa tarvittaessa.
Nykyään on joku ihme trendi olla niin räväkkä,suorasanainen ja rehellinen että voidaan sanoa mitä tahansa kanssaihmisille, viis siitä loukkaako se kuulijaa ja onko se oikeasti tarpeellista sanoa ääneen vai vaan sitä "ääneen ajattelemista".
Monesti kyllä myös nämä joilla se suorasanaisuus ja räväkkyys ampuu yli, ovat niitä huonon itsetunnon omaavia jotka vetävät tälläistä roolia.
 
[QUOTE="äiti";22421544]Olen kuulemma epänormaali, kun en koe haluavani enää ikinä päivätyöhön, vaan olisin mielummin kotiäitinä reilustikin yli 3 vuotta. Miehelle tämä sopii (on tuloja jonkin verran vaikka kotona olisin), mutta useat ystäväni näkevät vaivaa. Miksi kotiäidin roolista haaveileva on täysin lusmu, vaikka se arki on kaikkea muuta?[/QUOTE]


Mulla sama tilanne :) Menen sitten töihin ja kouluttaudun uudelleen kun lapseni eivät enää tarvitse minua kotona....töitä kyllä ehtii myöhemminkin ja elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin saada rahalla ne viimesimmät jutut perheelle tai ne mitä muillakin muka on....
 
Eron jälkeen lapsi/lapset jäävät äidille = normaalia.
Eron jälkeen lapsi/lapset jäävät isälle = epänormaalia, näin toimitaan vain jos äidillä on jotain ongelmia.

Tuo varmasti kovin raskasta sellaisille äideille, jotka ovat lastensa parhaaksi ja mahdollisesti kovinkin epäitsekkäästi valinneet etävanhemman roolin.
:|
 
Olen näiden mittapuiden mukaan erilainen/outo näissä asioissa:
- Olen miestäni vanhempi (en kuitenkaan luokittele itseäni puumanaiseksi, olemmekin ristinyt minut petolinnuksi sen sijaan :p )
- Pistän lapseni virikehoitoon päiväkotiin
- Työskentelen miesvaltaisella alalla ja joudun kokoajan olemaan skarppina, että voin tilaisuuden tullen vetää maton epäilijöiden jalkojen alta, mikä ärsyttää itseäni, koska se vie minulta niin paljon energiaa....
- ärsyynnyn herkästi ilkeilevistä öykkäreistä ja provosoidun/provosoin herkästi
- sairas huumorintaju :saint:
 
Minä olen siinä mielessä "epänormaali", etten ymmärrä verhoista ja sisustamisesta ja huonekasveista mitään. Jos minä laittaisin meille jouluverhot, se olisi varmaan sen sortin ihme, että perhe tuumisi hoitoon viemistä.

Olen myös sellainen, että viihdyn aivan hyvin yksin vaikka kuinka pitkään, en ole koskaan tuntenut, että pitäisi seuran vuoksi lähteä jonnekin tai soittaa jollekin tms. Minulla ei myöskään ole koskaan tylsää. Ihaninta on kalenteri, jossa ei ole ainuttakaan merkintää. Olen kuullut, että se on kummallista.
 
Myös minä tunnen itseni epänormaaliksi koska haluan olla mahdollisimman pitkään kotiäitinä. En oikeastaan tunne juuri ketään joka tekisi samoin. Minusta se vain tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta että äiti hoitaa lapsensa :) Tingimme sitten menoista, esim. meillä ei ole uutta hienoa taloa eikä autoa eikä matkustella ulkomaanmatkoilla, mikä tuntuu olevan todella normaalia, mutta on meillä ihan kiva ja riitävän iso koti missä elämme hyvää elämää ja kaikkea on mitä tarvitsemme :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ärsypilämi;22421717:
Olen näiden mittapuiden mukaan erilainen/outo näissä asioissa:
- Olen miestäni vanhempi (en kuitenkaan luokittele itseäni puumanaiseksi, olemmekin ristinyt minut petolinnuksi sen sijaan :p )
- Pistän lapseni virikehoitoon päiväkotiin
- Työskentelen miesvaltaisella alalla ja joudun kokoajan olemaan skarppina, että voin tilaisuuden tullen vetää maton epäilijöiden jalkojen alta, mikä ärsyttää itseäni, koska se vie minulta niin paljon energiaa....
- ärsyynnyn herkästi ilkeilevistä öykkäreistä ja provosoidun/provosoin herkästi
- sairas huumorintaju :saint:

Puumanaiseksi kelpaa kuulemma vain jos harrastaa irtosuhteita ja ikäero on sinun ikäsi / 2 + 7.
*terveisin toinen sekundapuuma*
:laugh:

vakavammin puhuen tuo tysökentely miesvoittoisella alalla voi hyvinkin mennä "epänormista."
Ikävää ajatella että se vaatii sinulta toistuvaa kyvykkyyden todistelua ja siis energian hukkakäyttöä.

Itse voisin toiseksi viimeiseen kohtaasi omana epänormina mainita sen, että provosoidun kovin huonosti eli olen pitkäpinnainen aina pitkäpiimäisyyteen asti.
(Sitten tosin jos oikeasti suutun, en luullakseni lepy kunnolla enää koskaan - mikä kovin huono ominaisuus ihmisessä.)
 
[QUOTE="kotiäiti";22421753]Myös minä tunnen itseni epänormaaliksi koska haluan olla mahdollisimman pitkään kotiäitinä. En oikeastaan tunne juuri ketään joka tekisi samoin. Minusta se vain tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta että äiti hoitaa lapsensa :) Tingimme sitten menoista, esim. meillä ei ole uutta hienoa taloa eikä autoa eikä matkustella ulkomaanmatkoilla, mikä tuntuu olevan todella normaalia, mutta on meillä ihan kiva ja riitävän iso koti missä elämme hyvää elämää ja kaikkea on mitä tarvitsemme :)[/QUOTE]

Pari muutakin jo aiemmin ollut samaa mieltä samasta syystä.
Aika jännä, että silti joudutte tuntemaan itsenne epänormaaleiksi?
 
Jotenkin kuin olisin lukenut itsestäni kun luin Huspati Hutan kommenttia, ja yksi lisä siihen vielä että minä INHOAN joulua ja kaikki läheiseni saisivat slaagin jos jonain kauniina päivänä ilmoittaisin että odotan sitä into piukeena ja hääräisin jouluvalojen ja koristeiden kanssa
 
Olen outo, koska ymmärrän, että erilaiset ratkaisut toimivat erilaisille ihmisille. Ymmärrän, jos joku haluaa laittaa lapsensa hoitoon ja ymmärrän jos ei halua. Ymmärrän jos joku ei halua imettää ja ymmärrän jos joku haluaa imettää 2- vuotiaaksi. Ymmärrän, miksi joku haluaa vain yhden lapsen ja joku 10. Ymmärrän, että joku ei halua lapsia ollenkaan.Listaa voi jatkaa loputtomiin...

Usein on niin, että ihmisillä on tapana hyväksyä vain samankaltaiset ratkaisut, mitä itse on valinnut. Se on outoa minusta.
 
Puumanaiseksi kelpaa kuulemma vain jos harrastaa irtosuhteita ja ikäero on sinun ikäsi / 2 + 7.
*terveisin toinen sekundapuuma*
:laugh:

Tuo "sekundapuuma" on kyllä mainio!! :laugh:

Tuo miesvoittoisella alalla työskentely on tosiaan välillä rankkaa, mutta olen huomannut sen, että kun pari kertaa pääsee joistakin asioista näpäyttämään, saa helposti sitten kolleegoita ja ystäviä, jotka vaan tykkää siitä, että vasta/työparina on kyvykäs nainen. Mutta tosiaan, se varpaillaan olo on kyllä rasittavaa välillä....
 
Toki laitan lapsen vuoksi kaikki perinteiset joulujutut mutta jos ei häntä olisi niin ei ois meilläkään joulua =)!

Aika sama juttu täällä. Ruokaan kyllä varmaan vaikuttaisi, muttei koristeluun, ei meillä nytkään ole ollut kuin kuusi joinakin vuosina ja niitä lasten pieninä tekemiä askarteluja oli esillä. Ja joulukukkia, niistä tykkään kyllä, amarylliksistä etenkin. Niitä voisin pitää kyllä vuoden ympäri, ne ovat minullekin armollisia, eivät kuole heti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ärsypilämi;22421824:
Tuo "sekundapuuma" on kyllä mainio!! :laugh:

Tuo miesvoittoisella alalla työskentely on tosiaan välillä rankkaa, mutta olen huomannut sen, että kun pari kertaa pääsee joistakin asioista näpäyttämään, saa helposti sitten kolleegoita ja ystäviä, jotka vaan tykkää siitä, että vasta/työparina on kyvykäs nainen. Mutta tosiaan, se varpaillaan olo on kyllä rasittavaa välillä....

Minäkin olen miesvaltaisella alalla, naisia on alle 20 %, mutta en ole kyllä samaan tapaan kokenut. Aluksi oli vähän tytöttelyä, olinhan aika nuori, 22, kun valmistuin. Mutta se on kyllä karissut aikoja sitten, olen jopa sanonut, että saa taas tytötellä. Muttei sitä kyllä enää kuulu=) Meillä on siinä mielessä hyvä, että urakehitykseen ei sukupuoli vaikuta, eikä palkkaan. On ihan itsestä kiinni, mihin asti on mennyt ja päässyt.
 
Ja joillakuilla on sellainen ajatusmalli, että ihan vapaasti kun heittelee mitä tahansa kommentteja ja loukkauksia, ollaan vaan "avoimena" ja "rehellisenä".

Ilkeilevä öykkäri voi olla "avoimuudessaan" ylivertainen sellaiseen empaattiseen ihmiseen verrattuna, joka tietää, milloin voi myös viisaasti vaieta.

Pöyristyttävää on, että nämä rehellisyyden nimissä toisia ihmisiä loukkaavat päällepäsmärit vielä retostelevat tällä luonteenpiirteellään. Toisilta ihmisiltä puuttuu täysin tilannetaju. Joskus on syytä pitää suu supussa, eikä vain paukauttaa kaikkea ilmoille mitä sylki suuhun tuo.
 
Minäkin olen miesvaltaisella alalla, naisia on alle 20 %, mutta en ole kyllä samaan tapaan kokenut. Aluksi oli vähän tytöttelyä, olinhan aika nuori, 22, kun valmistuin. Mutta se on kyllä karissut aikoja sitten, olen jopa sanonut, että saa taas tytötellä. Muttei sitä kyllä enää kuulu=) Meillä on siinä mielessä hyvä, että urakehitykseen ei sukupuoli vaikuta, eikä palkkaan. On ihan itsestä kiinni, mihin asti on mennyt ja päässyt.

Tuohan se pää syy taitaa ollakin, että olen minun ikäisenä nuorena naisena päässyt siihen tilanteeseen, että istun päivät viiskymppisten miesten kanssa neuvotteluhuoneessa pättämässä ns."isojen poikien asioista". Ei siinä mittään, mutta kun se neuvottelu porukka aina vaihtuu, joille sitä kyvykkyyttä pitää sitten todistella (=vanhat jäärät).
 
Nykyisin tuntuu olevan trendinä, että halutaan poiketa "normeista", etsitään sitä ominaisuutta tai muuta seikkaa, jolla erottautua "massasta". Se, jos mikä on siis normaalia :D
Sitten on näitä tavallaan lähes tabuja, ettei kehdata tunnustaa (varsinkaan täällä kaksplus tai muulla äitipalstalla) tai edes itselleen myöntää, että ollaan jotain sellaista mieltä, minkä luulemme poikkeavan normeista.
Se, minkä täällä ilmoittaa "epänormaaliutena", kertoo paljon ko. virtuaalipersoonan ajatusmaailmasta.
Tämä on itsestäni mielenkiintoista, koska antropologia ja psykologia jossain määrin kiinnostavat.
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
O
Viestiä
6
Luettu
2K
A

Yhteistyössä