90-vuotiaalla grannylla on silti jonkin verran enemmän elämänkokemusta kuin 30-vuotiaalla tuoreella äidillä, joten vähän rispektiä. Ei kaikkea tarvitse minun mielestäni sanoa aina ääneen, vaikka olisikin "oikeassa".
Ei ennen ollut samanlaista mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia muiden ihmisten kanssa kuin nykyään. Se tieto, mikä lapsenkasvatuksesta saatiin, tuli neuvolasta ja lähipiirin muilta naisilta. Pidettiin ihan normaalina, että tuoretta äitiä jeesattiin ja neuvottiin näissä asioissa. Jos kovin ottaa tuollaisen "kylkaimänyttiiän"-asenteen, niin voi olla, ettei kohta kukaan viitsi enää edes jutella, kun ei voi tietää, että koska se taas vetää herneen nenään.
Odotan vanhemmiltakin ihmisiltä sen verran kunnioitusta, että asioita ei tarvitse mitenkään motkottaa minulle. Jos taas sanoo ne itsestäänselvyyden ystävällisesti toteamalla niin sitten ei mitään. Sillon kiltisti peesailen sanomisia. Saattaahan sitä ihmiset joskus todeta asioita siinä hengessä, että mehän kaikki tiedämme, että...
Sain tästä aloituksesta sellaisen kuvan, että on puhuttu kuin idiootille, mutta voihan se olla että olin väärässä?