Missä menee raja?

[:/]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Se ei ainkaan olisi hyväksi tälle 3vuotiaalle,jos siis tarkoitats itä että hän joutuisi vanhemmistaan eroon:/
Ei ole hyväksi tietenkään 2vuotiallekaan,mut enemmän tuo 3v sua tarttee..äitiään..

 

[Kowalski]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

 

[ap]

Vanhemmatkinhan sitten voivat asioihin vaikuttaa omalla käytöksellään,ja etsiä sitä vikaa välillä itsestään.
Jostainhan tuo johtuu,ja jos sitä ei ole aina ollut niin sopii miettiä mikä sen on laukaissut.

Liian usein tällaiset johtuu vana mustasukkaisuudesta,ja siitä et sitä vanhampaa aletaan syrjimään ja ootatuttaan tosien lapsen syntymän jälkeen.

Nämä asiat on ajateltu ja huomioitu.

 

[ap]

voisko olla autistisia piirteitä, vaikka ihan lieviäkin, nehän voi hyvin alkaa näkyä tossa iässä...

Sitä epäilin jo vuosi sitten, kun hän oli kaksivuotias. Puheterapeutti sanoi, ettei hän vaikuta kyllä autistiselta lapselta. Ja nyt hänestä onkin kehittynyt hyvin sosiaalinen, ja kontaktia ottava. Puhuu myös ahkerasti, tosin epäselvästi. Mutta silti toi toisten ihmisten huomioiminen on todella vaikeaa. Että jos ei vaikeaa autismia, niin ainakin piirteitä siihen suuntaan on...

Kaverini lapsi - todella sosiaalinen, hyvin paljon kontaktia ottava, paljon puhuva, mutta toisia heikosti huomioiva ja sääntöjä kehnommin noudattava - sai nyt 6 v iässä diagnoosiksi ADHD. On ollut 'erikoinen' lapsi jo n. vuoden vanhasta.

Aijaa. Mä olen jo jonkin aikaa toivonut, että jotakin diagnosoitavaa löytyisi, ettei tarvitsisi syyttää vain luonnetta.

 

[Kowalski]

Aijaa. Mä olen jo jonkin aikaa toivonut, että jotakin diagnosoitavaa löytyisi, ettei tarvitsisi syyttää vain luonnetta.

3 v on vielä pieni, muutaman vuoden päästä voi jo löytyäkin diagnoosi ja sitä myötä apu perheellenne.
Tuo kaveri sanoi, että diagnoosi oli suuri helpotus; ei olekaan kyse siitä, että hän olisi kaikesta kovasta työstä huolimatta huono kasvattaja.

 

[STOPPI]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin vanhemmuuden ja sinun pitäisi hakea äkkiä itsellesi apua ja tukea.

Kukaan oikea vanhempi ei edes mieti mihin lähettäisi (yleensä oman toiminnan takia ) häiriintyneen lapsensa. Tässä on varmaan kysymys uusperheestä ja se oma on yli kaiken ja toinen häirikkö, vai mitä ap. Mietihän kaksi kertaa vanhemmuuttasi ja sitä missä olet jo ajat sitten mennyt metsään.

 

[vieras]

Pienryhmä voisi olla apu. Meidän lapsi on sellaisessa. Hyvinkin on samoja piirteitä kuin ap:n lapsella. Taju siitä, että toista voi satuttaa puuttuu. Lapsi ei myöskään välitä ollenkaan siitä, jos hänelle suuttuu tai ymmärrä, että voi toisella tulla paha mieli hänen tekosistaan.

 

[ARGGGGGGGGHHHHHHH]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

:headwall: Mistä näitä smartasseja oikein tulee??? Luuletko, ettei ap tiedä tätä?

Jo pelkästää ERITTÄIN tempperamenttisen ja eläväisen lapsen äitinä (meillä lapsi ei vahingoita fyysisesti ketään) voin paljastaa, että lapset ovat yksilöitä. Me seisottiin 9 kuisen lapsen vieressa kuukausi KOKO AJAN, lapsi sidottiin sitteriin tai otettiin vessareissullekin mukaan. Lapsella oli konttauskypärä. Vaikka oltiin jatkuvasti paikalla niin lapsi löi päänsä ainakin 10 kertaa päivässä.

 

[vieras]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin vanhemmuuden ja sinun pitäisi hakea äkkiä itsellesi apua ja tukea.

Kukaan oikea vanhempi ei edes mieti mihin lähettäisi (yleensä oman toiminnan takia ) häiriintyneen lapsensa. Tässä on varmaan kysymys uusperheestä ja se oma on yli kaiken ja toinen häirikkö, vai mitä ap. Mietihän kaksi kertaa vanhemmuuttasi ja sitä missä olet jo ajat sitten mennyt metsään.

Pälä pälä. Onko sinulla paljonkin kokemusta erityislapsista tai neurologisista ongelmista tai autismista?

Sinunlaisiasi ihmisiä on ikävä kyllä ihan liikaa. Tietoa ei ole, ennakkoluuloja vain.

 

[ap]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Se ei ainkaan olisi hyväksi tälle 3vuotiaalle,jos siis tarkoitats itä että hän joutuisi vanhemmistaan eroon:/
Ei ole hyväksi tietenkään 2vuotiallekaan,mut enemmän tuo 3v sua tarttee..äitiään..

Joskus tuntuu siltä, ettei tuo vanhempi kaipaa meitä pätkän vertaa. Vanhempiaan siis. Kyllä se sisaruksensa perään kyselee. Nuorempi taas kyselee jatkuvasti poissaolevan vanhemman perään. Ainakin haluaa varmistaa, että on vielä olemassa, ja tulossa vielä kotiin.

Molemmat lapset tarvitsevat vanhempiaan ihan yhtä paljon mun mielestä. Molemmat tarvitsevat myöskin turvallisen kasvuympäristön. Toinen on vaaraksi itselleen ja muille. Mä näin kerran unessa, että esikoinen kuristi mut, kun mä nukuin.

 

[ARRRRRRRGGGHHHHHH]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin vanhemmuuden ja sinun pitäisi hakea äkkiä itsellesi apua ja tukea.

Kukaan oikea vanhempi ei edes mieti mihin lähettäisi (yleensä oman toiminnan takia ) häiriintyneen lapsensa. Tässä on varmaan kysymys uusperheestä ja se oma on yli kaiken ja toinen häirikkö, vai mitä ap. Mietihän kaksi kertaa vanhemmuuttasi ja sitä missä olet jo ajat sitten mennyt metsään.

Ei ap:n ymmärryksessä ole välttämättä mitään vikaa. Jos ei ole kokenut millaista on elää haastavan lapsen kanssa niin kannattaa pitää se turpa rullalla. LAPSISSA ON EROJA.

 

[ap]

Saa se leikkiä muiden lasten kanssa päivittäin. Päiväkotiryhmään sitä ei voi laittaa kehitysviiveensä ja aistiyliherkkyyksiensä takia.

Joku pienryhmä, erityisryhmä?
Voisi tehdä todella hyvää.

Voisihan tuon johonki kerhoon jo ehkä viedä. Sillä on vaan taipumus olla kotona todella aggressiivinen aina kun on saanut viettää kivan päivän kodin ulkopuolella. Narsistinen piirre; kodin ulkopuolella esitetään herttaista ihmistä, ja kotiin tullessa vedetään kaikkia turpaan.

Hän muuten skarppaa paljon paremmin vieraiden lasten kanssa. Se kai väsyttää sitten, ja kotona voi sitten ottaa rennommin, eli heitellä muita ihmisiä miten sattuu.

 

[ap]

Aijaa. Mä olen jo jonkin aikaa toivonut, että jotakin diagnosoitavaa löytyisi, ettei tarvitsisi syyttää vain luonnetta.

3 v on vielä pieni, muutaman vuoden päästä voi jo löytyäkin diagnoosi ja sitä myötä apu perheellenne.
Tuo kaveri sanoi, että diagnoosi oli suuri helpotus; ei olekaan kyse siitä, että hän olisi kaikesta kovasta työstä huolimatta huono kasvattaja.

Niin varmaan. Mä koin suuren helpotuksen jo siinä vaiheessa, kun nuorempi syntyi. Oli ihanaa huomata, että joku lapsi oli tyytyväinenkin.

 

[ARRRRRRHGGGGGHHHH]

Jotain tukea te kyllä tarvitte! Onko neuvolan tädistä mitään hyötyä? Monia diagnooseja ei saa alle 4-vuotiaana.

En tunne autismia lainkaan, mutta ymmärtääkseni autsimin perusidea on, että autistisella lapsella ei ole "mielen teoriaa", eli lapsi ei yksinkertaisesti ymmärrä, että muilla ihmisillä on tunteet. Jotkut saavat enemmän turvaa rutiineista kuin ihmisistä

Minkä kokoisella paikkakunnalla olette? Esim. pk-seudulla on varmaan Pikkujätti yms. lapsiin erikoistunut lääkäriasema, josta voisi löytyä neurologi/ psykiatri, jonka avulla tilannetta voisi lähteä purkamaan.

Varmaan ihan oman jaksamisen kanssa olisi hyvä myös olla vakavissaan. Onko tukiverkkoa?

 

[ARRRGGGGGHHHHHH]

Sanoit aiemmin, että tuntuu, että lapsi ei ymmärrä, että perheenjäseniin sattuu? Mutta pärjää muiden lasten kanssa? Autismissa ei varmaan tulisi toimeen kenenkään kanssa?

 

[ap]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Olet ymmärtänyt täysin väärin vanhemmuuden ja sinun pitäisi hakea äkkiä itsellesi apua ja tukea.

Kukaan oikea vanhempi ei edes mieti mihin lähettäisi (yleensä oman toiminnan takia ) häiriintyneen lapsensa. Tässä on varmaan kysymys uusperheestä ja se oma on yli kaiken ja toinen häirikkö, vai mitä ap. Mietihän kaksi kertaa vanhemmuuttasi ja sitä missä olet jo ajat sitten mennyt metsään.

Onhan tuota mietitty. Ei ole löytynyt mitään oleellista. Me ei olla lainkaan väkivaltaisia tai hermostuneita. Oltiin hyvin rauhallisia, mutta mikään ei vaan riittänyt. Ehkä lapsemme on vaan syntynyt väärälle äidille ja isälle. Se ei vaan ole ollut tyytyväinen meihin.

 

[lisko]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

 

[ARRRRRRRGGGHHHHHH]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

Mä en ymmärrä miksi näitä ilkeitä kommentteja satelee tänne?

 

[ap]

Jotain tukea te kyllä tarvitte! Onko neuvolan tädistä mitään hyötyä? Monia diagnooseja ei saa alle 4-vuotiaana.

En tunne autismia lainkaan, mutta ymmärtääkseni autsimin perusidea on, että autistisella lapsella ei ole "mielen teoriaa", eli lapsi ei yksinkertaisesti ymmärrä, että muilla ihmisillä on tunteet. Jotkut saavat enemmän turvaa rutiineista kuin ihmisistä

Minkä kokoisella paikkakunnalla olette? Esim. pk-seudulla on varmaan Pikkujätti yms. lapsiin erikoistunut lääkäriasema, josta voisi löytyä neurologi/ psykiatri, jonka avulla tilannetta voisi lähteä purkamaan.

Varmaan ihan oman jaksamisen kanssa olisi hyvä myös olla vakavissaan. Onko tukiverkkoa?

Kiitos! Asumme pääkaupunkiseudulla kyllä. Nyt saadaan lähinnä puheterapiaa, mitään muuta ei kai noin pienen lapsen kanssa vielä osata tehdä. Neurologiset tutkimukset jatkuu keväällä.

 

[ap]

Sanoit aiemmin, että tuntuu, että lapsi ei ymmärrä, että perheenjäseniin sattuu? Mutta pärjää muiden lasten kanssa? Autismissa ei varmaan tulisi toimeen kenenkään kanssa?

Muita lapsia se ei satuta. Joten en tiedä ymmärtäisikö sitten. Hän on erityisen varovainen vieraiden lasten kanssa. Omien ihmisten kanssa ei jaksa skarpata.

 

[vieras]

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

Et taida sinäkään tietää, mistä loppujen lopuksi on kyse. Kyllä minä osaan nähdä sen, että oma lapseni ei ole ns. normaali. Kyllähän muutkin ikäisensä ovat villejä, mutta sen eron huomaa.

 

[vieras1234]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Tietenkin, eihän tuon ikäistä saati nuorempaa voi jättää keskenään varsinkin jos on lapsella taipumusta satuttaa. Se on sun tehtävä valvoa ettei mitään käy. Se on sun lapsi ja sun vastuulla.

 

[ap]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

Okei, työpäivä klo 6-21 päivittäin. Kuulostaa hyvältä. Lapsikin varmaan tykkää kun joku on iholla koko ajan kyttäämässä. Varsinkin tuollainen aistiyliherkkä, jota sellainen usein ahdistaa. Muuttuu vielä pahemmaksi.

 

[STOPPI]

No suoraan kysymykseen suora vastaus. Pitäisi. Itsellänikin on ollut 2- ja 3-vuotiaat lapset. Ja vaikka kumpikaan ei edes ole mikään erikoislapsi, siinä piti kyllä hengittää niskaan ihan koko ajan, kun molemmat ovat siinä iässä, ettei vielä omat hoksottimet toimi. Ainoa ohje on, että jos ei ole valmis hliengittänmään niskaan koko ajan, kun lapset ovat noin pieniä molemmat, EI PIDÄ HANKKIA LAPSIA PIENELLÄ IKÄEROLLA.

niskaan hengittämisessä nimenomaan on koko jutun juoni. Jos on lähekkäin syntyneitä lapsia, siinä ei hellitetä hetkeksikään ennen kuin heille on kehittynyt empatiakyky ja ymmärrystä.

Tästä luetun perusteella olen aika varma että ap:n lapsella ei ole mitään erityisongelmaa vaan vika on vanhempien ajattelemattomassa toiminnassa.

 

[ap]

Se on vanhemman tehtävä olla kokoajan sillätavoin läsnä ettei pienet lapset vahingoita itseään tai toisiaan. Siinä ei liene mitään epäselvää. 3v ei ole ollenkaan korostan OLLENKAAN vastuussa teoistaa koska on vielä aivan liian pieni ymmärtämään syy-seuraussuhteita teoistaa tavalla, että voisi olla niistä konkreettisesti vastuussa. Vastuu on siis sinulla äitinä PISTE.

Pitäisikö mun hengittää niiden niskaan koko ajan? Asioita sattuu, vaikka olisin ihan vieressä, koska en ehdi reagoida kaikkeen. Toki jossain määrin pystyn ehkäisemään vahinkoja lapseni tuntien. En olekaan väittänyt, että lapsi olisi vastuussa. Ja koska vastuu on minulla, niin mietin, että pitäisikö sisarukset erottaa kokonaan toisistaan.

Tietenkin, eihän tuon ikäistä saati nuorempaa voi jättää keskenään varsinkin jos on lapsella taipumusta satuttaa. Se on sun tehtävä valvoa ettei mitään käy. Se on sun lapsi ja sun vastuulla.

Ei ne koskaan jää keskenään. Mutta enkö mä voi edes istua puiston penkillä, kun ne leikkivät? Pitääkö mun juosta niiden perässä kaikkialle? Johan se häiritsisi niiden leikkimistäkin.