Missä vaiheessa olette työpaikalla kertoneet raskaudesta? Hoitoalalla olevat erityisesti!!

["vieras"]

Olen siis hoitoalalla.. En tiedä, missä vaiheessa työkavereille kertoisin, kun koskaan ei tiedä, miten raskaus sujuu.. Toisaalta olisi hyvä, jos työkaverit tietäisivät, ettei tule ihmettelyjä, jos en pysty jotain tekemään tai olen vaikka pahoinvoiva aamuvuorossa.. Miten te olette tehneet? Kiitos vastauksista =)

 

[Khimaira]

Mun oli pakko kertoa heti alussa, olin niin pahoinvoiva että jouduin lähtemään raporteiltakin välillä oksentamaan, enkä kyennyt esim. tekemään haavahoitoja. Sairaalassa olin alkuraskauden aikaan ja säteilyhuoneeseen ei saanut mennä raskaana ollessa - siksikin jouduin kertomaan heti alussa.

 

["vieras"]

Riippuu ihan työnkuvasta..mä kerroin jo aika alkuvaiheessa,kun työskentelen mielenterveyspotilaiden parissa ja en ihan sit niihin aggressiivisimpiin tapauksiin lähtenyt enää mukaan.

 

[näin]

Siinä vaiheessa tuli ilmi kaikki raskaudet, kun aloin antamaan ylen. Siksi aluksi jouduin sairaslomalle, kun mikään ei pysynyt sisällä ja työnteko oli heikotuksen ja pahoinvoinnin vuoksi mahdotonta. Suosittelen kertomaan aikaisessa vaiheessa, koska tuolloin työtehtävissä voidaan ottaa huomioon raskautesi. Hoitoalalla olevat kyllä ymmärtää ja tukee, mikäli raskaudessa tulisi jotain ongelmia.

 

[ketjun aloittaja]

Tässä ketjussa tuli nyt heti esiin sellaisia seikkoja, joita en ollut hoksannut edes vielä ajatella ja jotka vahvisti mun ajatusta siitä, että taidan kertoa jo aika piankin.. Kiitokset kaikille teille =)

 

["Sissi"]

Minä kans jouduin kertoon heti aika alussa kun iski niin paha pahoinvointi. Tarkotus oli pitää salaas, mutta tuli niin paljon ihmettelyjä mun huonosta tuulesta. Jouduin kertoon pomolle mikä on. Raskauspahoinvointi.

 

["yksi"]

Kerroin tai minun puolesta kerrottiin kun olin 23 viikolla.

ApulaisOH meni kertomaan, vaikka ei kukaan kysynyt ja olin sanonut että kerron kun haluan.

Aavistuksen vitvitti. Mulla oli lukuisia syitä siihen etten halunut kertoa:
-se on meidän perheen oma asia,
-työypäristö on varsin hierarkinen enkä halunnut parempaa tai huonompaa kohtelua raskauden vuoksi vaan omien taitojeni vuoksi,
-tiesin monen työntekijän yrittävän lasta ja yhdellä ainakin ettei se näytä oikein onnistuvat ja häntä itkettää kun on puhe muiden raskauksista,
-yksi työntekijöistä oli raskaana samoilla viikoilla kuin minä ja puhui siitä KOKO AJAN! Ja koin muiden ohella tämän äärimmäisen rasittavaksi. Töissä pitää osata puhua myös työasioista. Eihän kukaan lörpöttele esim kuukautisistaan ja hiivoistaan niin paljon.. Miksi siis kertoa mitä muuta kohdussaan tapahtuu.

Kyllä se kertomatta oleminen onnistuu vaikka olisi pahoinvoinitia. Olin töissä kuitenkin päivystyksessä joten aina vähän keskeisellä alueella ja oksensin (ja oksennan edelleen) välillä kymmeniä kertoja päivässä. Toki oli välillä parempia päiviä et oksentaa vaan aamulla ja illalla mutta erityisesti ennen tuota rv 25 tuli myös pitkin päiväää miten sattuikaan sopimaan.

Sitten vaan juomapulloon Osmosalia ja tankkaamaan. Vessakäynneillä tarkastin pissan ketot et ties missä mennään. Mutta sekin puhu siitä miten kuiva saattoi välillä olla kun ei tullut aamun ensimmäistä pissaa kun välillä iltapäivällä.

Mutta kaiken jaksaa kun vaan siihen asennoituu. Minulla helpotti se, kun sanottiin että se tuskin enään loppuu ennen lapsen syntymää enkä nyt enään oleta et rauhallisen päivän jälkeen se olisi lopputunut jo.

Toki jos olisi töissä jollain osastolla, jossa vastaan tulisi niitä edelleen säteileviä potilaita tai ihan suoraan rtg.ssä niin pakko kai se olisi kertoa heti..

 

[kätilö]

Heti. Meillä annetaan sytostaatteja, joten raskaus vaikuttaa työn kuvaan.