Toggle sidebar

Mistä aikuinen löytää ystäviä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"Vieras"

Vieras
Olen aikuisena muuttanut itselleni täysin vieraaseen kaupunkiin enkä vaan saa täältä ystäviä. Olen asunut kyseisellä paikkakunnalla jo 6 vuotta! Käyn harrastuksissa (liikuntaa), töitä olen tehnyt useassakin yrityksessä ja opiskellut, mutta aina nämä tuttavat jäävät hyvin etäisiksi. Olen erittäin sosiaalinen ja minulla on hyviä ystäviä ympäri maailmaa. On vain ikävää kun omalla paikkakunnallani en voi lähteä kenenkään kanssa kahville, ulos juhlimaan tms. Selviän kyllä hyvin yksinkin - en ole ns. takertuva, mutta joskus sitä kaipaisi oman perheen ulkopuolelta ystävää.
Kaupunki jossa asun on tunnettu siitä, että täällä ihmiset ovat hyvin etäisiä eikä ystäviä tahdo saada edes lapsetkaan, jos he eivät ole pienestä asti jostain päiväkodista olleet tuttuja. Kyseessä kuitenkin yksi Suomen isoimmista kaupungeista, mutta täällä on todella pienet piirit!


Missä aikuinen voi hakea itselleen ystäviä? En hae mitään salasuhdetta tai muuta vipinää vaan ihan rehtiä ystävyyttä.
 
Mun konstit: Hanki kanoja, hae täältä kaksplussan ystäväpalstalta, laita onnittelutekstari puolitutulle tuoreelle äidille ja vihjaa halustasi tutustua, tutustu paremmin johonkin työkaveriisi. Ei kannata kehuskella ystävien määrällä vaikka niitä olisikin se vain karkottaa.
 
Mites joku kansalaisopiston kurssi? Seurakunta? Yhdistystoiminta? Ymmärrän hyvin tilannettasi, mulla on vähän samanlaista, vaikkanolenkin suht sosiaalinen tai no ainakin juttelen ja olen positiivinen ihmisten seurassa. "Oikeanlaisia" ihmisiä on vaikea löytää jos itse on erilainen ja poikkeaa paikallisesta kulttuurista. Se on niin harmillista.
 
  • Tykkää
Reactions: Nanemone
[QUOTE="turkulainen";28914368]Hehee, asutko Turussa? :)[/QUOTE]

Ei me nyt niin vaikeasti lähestyttäviä olla :) Itse asiassa mun parhaat ystävät on aikuisiällä löydettyjä, enkä ole läheinen enää kenenkään lapsuusiän ystävän kanssa. Mun parhaat ystävät on löytyny töistä ja hiekkalaatikolta, sekä lapsen päiväkodista. Ja itse olen ainakin hyvin avoin kaikenlaisille uusille ihmisille. Kun meille tulee töihin uusia ihmisiä, ajattele heistä pelkkää hyvää, ellei tule jossain vaiheessa toisin todistetuksi :D.
 
herranjestas, aika pelottavaa, ihan ku minä olisin itse tietämättäni kijoittanu tuon , sanasta sanaan.....paitsi et oo asunu helsingis vasta VIIS vuotta :D Et sattumoisin ois täällä päin ????
 
Turulla on siis totta tosiaan tällainen maine! Eli Turussahan minä asustelen. En ole ollut piilossa kotona vaan ihan täysillä ihmisten ilmoilla ja juttelen mielelläni. Kaikissa työpaikoissa olen tutustunut useisiin työkavereihin, mutta tuntuu kuin sitä oikeaa ystävyyttä ei näistä tuttavuuksista koskaan tule. Ollaan kyllä kaikkien kanssa naamakirjassa kavereita ja vaihdetaan kuulumisia, mutta sitten tuleekin seinä vastaan. En tällaiseen ole missään muualla törmännyt. En edes jenkeissä, jossa monet sanovat olevan vaikea saada oikeita ystäviä.
 
Ja sanottakoon vielä, että en tuttavilleni mainosta miten monta ystävää minulta löytyy muualta Suomesta tai ulkomailta. Itseänikin ottaa joskus päähän sellaiset tyypit, jotka "name droping"ia harrastavat tai muuten kerskuvat olevansa suosittuja.
 
Kaikki Turusta sanottu on täyttä roskaa. Asuin siellä jonkun aikaa ja kyllä stereotypiat (=älypäiden valheet) rikkoutui räjähtäen. En viitsisi loukata turkulaisia puhumalla jostain pienistä piireistä. Kyse ei ole kaupungeista, vaan yksilöistä. Aina. Itse olen ollut yksinäisin Helsingissä, mutta ei se mitään todista. Ei, vaikka kaltaisiani olisi 100,000.

Saadakseen kavereita tarvitsee päästä nopeasti small talkista eteenpäin, antaa itsestään monipuolisempi kuva kuin hyvänpäiväntutulle yleensä annetaan, täytyy uskaltaa tarvittaessa näyttää huonot puolensa (siis olal aito) ja hyväksyä se myös vastapuolelta. Tietenkin täytyy olla vähän onneakin mukana, mutta kyllä niitä ystäviä sitten löytyy jossain kohtaa :)
 
Ymmärrän täysin mistä aiheen aloittanut puhuu. Itse olen asunut Naantalissa jo nelisen vuotta ja edelleen ilman ystäviä tai edes kavereita. Teen yksinäistä työtä, mutta opiskellut olen myöskin täällä ollessani ja en siltikään ole onnistunut kunnon kontakteja luomaan täällä Varsinais-Suomessa. Liekö sitten vika itsessäni vai missä, mutta alkaahan tämä pidemmän päälle ahdistamaan. Ei ole tosiaan ketään jonka kanssa joskus käydä kahvilla tai lenkillä ym. Kaikki sukulaisemmekin (sekä miehen, että minun) asuvat kauempana. Eli jos täällä on halukkaita kahvittelijoita ja innostusta tutustua uusiin ihmisiin niin minulle saa postata :) Itse olen perheellinen ihminen eli "omistan miehen ja yhden pikkuruisen tyttölapsen :)
 
Itsellä sama ongelma. Asunut 2 vuotta Espoossa ja tällä alueella asuu ainoastaan työkavereitani. Hakusessa oisi kaveri/ystävä niin arkeen kuin juhlaan, kahville taikka leffaan :) olen sosiaalinen, maanläheinen ja liikunnallinen 30 vuotias nainen. Löytyisköhän tätä kauttaa samanhenkistä kaveria? :)
Kirjottele hensuliini@luukku.com
 
Moi,

Harrastuskaveria voi etsiä mm. www.treenikumppani.fi - sivustolta. Treenikumppani tarjoaa jokaiselle käyttäjälle mahdollisuuden hakea haluamansalaista liikunnallista seuraa tai vaikka elämänkumppania.

Liittyminen ja käyttäminen on ilmaista ja sivuilta voit etsiä paikkakuntakohtaisia hakemuksia tai paikkakunnittain toimivia ja alkavia ryhmäliikuntaryhmiä ja peruskursseja.

Lisäksi tarjolla on liikuntapäiväkirja, keskustelualue ja oppaita treenaamiseen, kuntosaliarvosteluita ja harrastuslajikuvauksia. Kannattaa käydä katsomassa. :)

www.treenikumppani.fi
 
Mä olen aina asunut Turun seudulla, mutta ollu aika pieni, vissiin 3v, kun olen Turun kauungin alueelta muuttanu pois.
No, pointti on kumminin se, että mä olen tienny vasta pari vuotta, että Turulla on tämmönen sisäänpäinkäntynyt maine. Mä olen aina luullut, että täällä ollaan kovinkin tuttavallisia kun piirit on pienet.
Itsessäni tunnistan kyllä semmoisen, että en kovin helposti tuputa seuraani, ettei toinen pahastu, en halua tunkeilla. Joten ehk se on sitten joku paikallinen piirre. Mutta kun mun mielestä täällä jopa tuntemattomat puhuu keskenään ainakin torilla ja avantosaunassa :)
 
  • Tykkää
Reactions: Nanemone
Opiskelen Turussa jo kolmatta vuotta ja voin kyllä allekirjoittaa myös edelliset kommentit. En sinällään syytä Turkua vaan ehkä myös opiskelualaani, jossa kursseilla on vähän kanssakäymistä muiden kanssa ja opinnot ovat hyvin hajanaisia (harvoin olen samojen ihmisten kanssa samoilla kursseilla). Olen sosiaalinen, iloinen ja huumorintajuinen ja osaan olla ihmisten kanssa. Silti kunnon ystävystyminen on osoittautunut todella vaikeaksi näiden kolmen vuoden aikana. Tuttavuudet ovat pinnallista kuulumisten vaihtoa ja jutut pyörii paljon kouluasioissa. En näe, että minussa sinällään olisi vikaa - toki varmasti pitäisi olla itse aktiivisempi ja pyrkiä pyytämään tuttuja kahville jne. Ongelma on kai se, että kun ollaan oltu tuttuja niin pitkään, niin on ehkä vähän outoa yhtäkkiä alkaa hieroa ystävyyttä? Tai sitten se on minun tekosyyni olla tekemättä aloitetta.. :) En käy baareissa enkä juo juurikaan - se ei vaan ole minua varten. Ehkä pitäisi käydä bilettämässä, että saisi kavereita? Haluaisin elämääni ihmisiä, jotka ovat nähneet ja kokeneet asioita ja joiden kanssa voisi jakaa oikeasti syvällisiä juttuja ja "parantaa maailmaa". Ottaisin mielelläni treenikaverin salille, jumppaan tai kävelyille.. Harmittaa niin paljon, että tilanne on mennyt tällaiseksi. Tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut opiskelijaelämässä kun en ole onnistunut hankkimaan itselleni tiettyä tyttöporukkaa, jonka kanssa olla ja tehdä näitä juttuja.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa