Mistä apua?

[ikävä]

Eli meillä on vanhemmat eronneet.

Isän kanssa en ole enää tekemisissä, uusi vaimo ei halua ja isällä ei ole selkärankaa. Ja toisaalta ymmärrän kun silloin kun oltiin tekemisissä oli heidän perheessään koko ajan riitaa. Riittää kun on yksi hajonnut perhe.

Äitini sitten taas on syrjinyt minua koko elämän. Muistutan liikaa luonteeltani isääni ja äidilläni on ollut vaikea suhde tavallaan omaan äitiinsä joten kai se osittain siirtyy.

Nyt kun pappani kuoli on tilanne korostunut.
Tuntuu vaan, että oma elämä hajoaa käsiin. Ei ole mitään juuria, ei mitään mihin tukeutua (noin kuvainnollisesti, kannan siis täyden vastuun elämästäni). Eli vanhempani ovat elossa, mutta kuitenkaan minulla ei heitä ole.

Mulle on tärkeitä asioita ne mistä tulen ja suvun perinteet jne.
Pappani oli viimeisiä kuka oli iloinen kun nähtiin ja ylpeä saavutuksistani.

Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan.

Eli pitäisikö hakea apua mistä ja miten?
Haluaisin asiat järjestykseen. Tuntuu etteivät omat voimat riitä.

 

[Halaus]

Voimia sulle. Mene ihmeessä puhumaan ongelmistasi lääkärille. He kyllä osaavat kertoa mistä saisi apua.

 

[ap]

Voinko varata tälläisen asian takia ihan yleislääkärille ajan vai miten minun tulisi toimia?

 

[helmi]

soita mielenterveys toimistoon suoraan. Kerrot heille asian niin saat oikeaa apua sieltä!

 

[Koivunkäpy]

Itellä vähän sama tilanne, faija ei oo koskaan halunnu mua, mutsi kuoli 9,5v sitten, systeri on ainut sukulainen johon pidän yhteyttä.
nyt häiden alla tilanne oikein korostuu, mun puolelta häihin tulee sisko, hänen isä ja mummo..
mutsin sisaruksia asuu tuossa ihan lähellä mutta emme ole missään tekemisissä kun minä olen äpärä ja olen tehnyt itsekkin kaksi äpärää. :saint:

Asiasta pääsee aikanaan yli mutta aikaa ja tajtoa ja voimia se vie.