Mistä ihmisillä on varaa tällaiseen elämäntyyliin? Ihmettelen oikeasti. Kertokaapa mulle.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Satsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Satsi

Vieras
Ymmärrän, että osa on voinut saada isoja perintöjä, rikas suku, pääomatuloja ansiotulojen lisäksi. Näin on kuitenkin aika harvalla.

Monista nyt voi tietää työn perusteella, etteivät tulot ole hirveän suuret. Harva lähihoitaja esim. nyt palkoillaan kroisokseksi elää ja isoissa tehtaissa duunareiden palkat nyt ovat keskenään samassa työtehtävässä aika samat.

Jos tontti maksaa esim. 50t ja talo 250t ja = 300t. Saako 300t lainaa edes helposti? Sitten uudet talot ovat vielä viimeisen päälle sisustettuja? Tuo 300t on vielä aika alakanttiin.

Sitten on uudet autot ( nekin vähintään sen 20t kipale x 2 = vähintään se 40t, yleensä toinen auto kalliimpikin)

Sitten reissataan, syödään ulkona, lapset ovat yltä päältä ticketiä ja gantia ja äidin kädessä heiluu vuittoni.


Miten teillä on varaa oikeasti?!

Meillä on kuitenkin ihan ok tulot ja ei ole varaa elää noin.
 
Lainan saaminenhan tiukentui vasta tänä vuonna. Ennen lainaa sai kuka vain ja miten paljon vain.

Meillä on 60v laina-aika, pienet erät, autoakin lyhenn vain 200e/kk.
Tykkään kalliista vaatteista ja reissata etelään yms.

Säästöjä meillä ei ole ja lapsille ei tosiaan saada säästöön kun max ajokorttirahat.
 
No meillä on asuntolainaa 300t, autolainaa toisesta autosta 40t ja toisesta ei yhtään. Kulutusluottoja 2000. Esim. Thaimaassa olimme hiihtolomalla ja maksetaan reissu osissa.
Eipä meilläkään säästöjä ole, mutta laskut pystymm maksamaan.
 
Meillä on paljon lainaa. Yhteensä kaikki velat ovat varmaan 400 000. Pystymme joka kuukausi maksamaan kulumme. Säästöön ei jää ja lapsilla ei ole edes tilejä.
Kauniit vaatteet ovat minun intohimo :)
 
Toiset kokevat säästämisen tärkeämmäksi. Toisilla on isot säästöt ja lapsille yksiörahat valmiina. Toinen taas ei koe säästämistä niin tärkeänä ja laittaa samat rahat kalliimpiin vaatteisiin ja prameampasn taloon.
Toiselle auto on välttämätön pahe ja vaikka olisi rahaa, niin halutaan vanha auto. Toiselle auto on tärkeä ja se pitää olla uusi ja kiiltävä.

Meitä on erilaisia :)
 
No ehkä ei ihan lähihoitaja-tehtaan duunari perheissä olekaan varaa, mutta jos perheessä onkin vaikka vuorotyötä tekevä sairaanhoitajaäiti ja yrittäjäisä, niin tulot voi olla yllättävän suuret. Esim rakennusalalla tehdään paljon urakkaa ja siinä voi päästä erittäinkin hyviin tuntiansioihin. Tuontyyppisillä tuloilla ei varmaan ole mikään ongelma ollut saada vaikka 250000€ asuntolainaa tai enemmänkin ja autolaina päälle. Monella on kuitenkin alla pesämunaa ensiasunnoista jne.

2 mediaanituloista ja siihen parit lapsilisät, niin perheen tulot verojen jälkeen on jossain lähellä 4500€/netto kun asuntolainavähennykset huomioidaan.
 
[QUOTE="Laura";28309435]Toiset kokevat säästämisen tärkeämmäksi. Toisilla on isot säästöt ja lapsille yksiörahat valmiina. Toinen taas ei koe säästämistä niin tärkeänä ja laittaa samat rahat kalliimpiin vaatteisiin ja prameampasn taloon.
[/QUOTE]
Maksaessani asuntolainani loppua pois uskon oudolla tavalla, että se raha menee "säästöön", mistä saan sen irrotetuksi sitten, kun en enää halua/voi asua tässä talossa. Voin silloin kenties tukea myös lapsiani taloudellisesti vaikka ostamalla sen yksiön.
 
Hmm, aika halpa tontti ja talo sun laskelmissa. Meidän pelkkä tontti maksoi melkein 250 000. Ja aikomuksena on kyllä se tönökin siihen pystyttää ja autokin omistaa... Ulkona syödään välillä, lapsilla päällä lähinnä Jonathania. Ihan tavallisia työssäkäyviä ollaan.
 
Samaa joskus olen pohtinut, mutta se on usein velalla ostettua. Minä en ikinä ottaisi autolainaa saati matkustaisi ulkomaille velaksi. En ikinä. Mutta meitä on tosiaan erilaisia. Minulle säästöt ovat todella tärkeitä ja elämä silleen stressitöntä, koska velat voisin maksaa pois vaikka huomenna. Eli jos tuon kuusinumeroisen summan tililtä päättäisin tuhlata hömppään/autoon tms kyllä sillä saisi jo melkoisesti.
 
Vanhinten lasten ollessa pieniä oli tiukempaa.
Ja joskus 90-luvun alun (80-luvun lopun) lamassa jopa TODELLA tiukkaa.
Nyt kun nuorimmat ovat pilttejä (ihan pienin vasta kohdussa ja kotonakin pari pientä), on asuntolaina ( ja lainat sijoitusasunnoista) maksettu.
Nyt voi vähän hemmotellakin mukuloita eli kaksi teiniä lähdössä kesäksi kuukauden kielimatkalle'(toinen Ranskaan EF:n kautta, toinen sukulaisiin Amerikkaan) .

Oma loma tulee kulumaan vuokratussa huvilassa Italiassa ja tilaa on sen verran että kukin aikuisista lapsista saa käydä viikon verran siellä mamman ja papan kustantamalla (lento, ruoat ja asuminen) lomalla lapsensa tai lastensa kanssa.
Yhteensä sis sielllä minä 5 viikkoa, mies 3 viikkoa (huonommat lomaedut).
 
Samaa ihmettelen minäkin. Välillä haaveillen katselen omakotitaloja, mutta aina ajatukset tökkää viimeistään niihin lainamääriin, joita joutuisi ottamaan. Meillä on asuntolainaa rivarista, paremmankin asunnon voisi ostaa ja paremmalta paikalta, mutta ne lainamäärät tuntuvat vaan niin uskomattomilta. Toki ymmärrän, että Etelä-Suomessa asuntojen hinnat ovat pilvissä, mutta täällä pohjoisemmassa pystyy vielä suht kohtuuhintaan perusasunnon ostamaan. Kai sitä jotenkin eläisi isommallakin lainamäärällä, mutta kyllä nytkin joutuu katsomaan, mitä ostaa eikä reissuihin voi lähteä noin vaan, joten aika tiukille menisi, jos asuntolainaa joutuisi vielä enemmän lyhentelemään.

Omassa tuttavapiirissäni olen ymmärtänyt, että osa on saanut esim. vanhemmilta rahallista apua esim. tontin ostoon, osa taas on ostanut jo nuorena pienen asunnon, jonka on sitten myynyt voitolla myöhemmin. Monet taas osaavat tehdä paljon itse käsillään, rempata ja rakennella, joten säästävät siinä paljon. Voihan olla, että joillain on jotain omaisuutta, josta itsellä ei ole hajuakaan.

Toisaalta uskon, että joillakin kalliin elämäntyylin ihmisillä on oikeasti vaikeuksia hallita raha-asioitaan, mutta näitä asioita ei usein päällepäin ihmisistä tiedä.
 
[QUOTE="Emmi";28309387]Lainan saaminenhan tiukentui vasta tänä vuonna. Ennen lainaa sai kuka vain ja miten paljon vain.

Meillä on 60v laina-aika, pienet erät, autoakin lyhenn vain 200e/kk.
Tykkään kalliista vaatteista ja reissata etelään yms.

Säästöjä meillä ei ole ja lapsille ei tosiaan saada säästöön kun max ajokorttirahat.[/QUOTE]

No ei ole näin ainakaan jokaisessa pankissa. Tuo meidän käyttämämme pankki on ainakin todella tarkka ollut aina, jokaiseen lainaan pyritty saamaan mahdollisimman lyhyt takaisinmaksuaika ja otettu huomioon lainanhakijoiden maksukyky. Missä ihmeessä noita 60 vuoden laina-aikoja oikein myönnetään? Meidän asuntolainalle myönnettiin 17 vuotta... Säästöjä on ihan kivasti ja säästetään kuukausittain, eikä eletä velaksi. Lapset ja aikuiset kulkevat pääsääntöisesti merkkivaatteissa, on uusi auto ja äidillä merkkikäsilaukku. :D Ja olemme keskituloisia. Ei niitä kaikkia vaatteita ja tavaroita kerralla osteta, pikkuhiljaa kuukausittain, osa lastenvaatteista hyväkuntoisena käytettynä. Ja kun lapsilta jää vaatteita pieniksi niin yleensä myyn vaatteet eteenpäin. N. 400 e kuluu kuukausittain vaatteisiin, kenkiin, leluihin tms ylimääräiseen.
 
Minä en tunne yhtään tuolla tavalla elävää duunariperhettä.

Siskoni perheen elämäntyyli on vähän sinne päin, paitsi että sisko ajaa vanhalla pikkuautolla ja miehellä on aina uusi työsuhdeauto, MUTTA he ovatkin oikeasti hyvätuloisia. Ovat molemmat johtavassa asemassa ja tienaavat n. 10000 e/kk.
 
Minä tunnen paljonkin. Ei se hirveästi vaadi. 10 000lla saa uuden auton jolla on ajettu vähän, ei tarvitse siis ostaa ihan liikkeestä sillä 35 000 eurolla ja silti on uusi auto. Lainan saa kun vähän säästää ja pystyy maksamaan pienissä erissä takaisin jos haluaa. Vaatteita saa hienoja jos ostaa oikein, koti saadaan myös hienosti sisustettua esim. ostamalla huutokaupoista, kirpputoreilta tai vaikkapa vain kamalasta ikeasta. Ei sekään ihmeitä vaadi. Ulkona syöminen ei ole niin kallista kuin luulisi, ei ainakaan meillä kun käydään syömässä - jos sen ajattelee vaikkapa että 20e ruokaan tänään niin helposti sillä saa juomat, ruuat ja jopa alkupalan ravintolassa jossei mene siihen ihan kalleimpaan minipihvimestaan.

Tiedän paljonkin sellaisia jotka elävät kuin rikkaat. Osa ottaa lainaa, maksaa osamaksuilla, ostaa velaksi - mutta osa vaan osaa käyttää rahat tällaisiin ja säästää vaikka että saa sen uuden pradan laukun. Ei ne isot tulot vaan ne pienet menot.
 
[QUOTE="Vieras";28309512]Vanhinten lasten ollessa pieniä oli tiukempaa.
Ja joskus 90-luvun alun (80-luvun lopun) lamassa jopa TODELLA tiukkaa.
Nyt kun nuorimmat ovat pilttejä (ihan pienin vasta kohdussa ja kotonakin pari pientä), on asuntolaina ( ja lainat sijoitusasunnoista) maksettu.
Nyt voi vähän hemmotellakin mukuloita eli kaksi teiniä lähdössä kesäksi kuukauden kielimatkalle'(toinen Ranskaan EF:n kautta, toinen sukulaisiin Amerikkaan) .

Oma loma tulee kulumaan vuokratussa huvilassa Italiassa ja tilaa on sen verran että kukin aikuisista lapsista saa käydä viikon verran siellä mamman ja papan kustantamalla (lento, ruoat ja asuminen) lomalla lapsensa tai lastensa kanssa.
Yhteensä sis sielllä minä 5 viikkoa, mies 3 viikkoa (huonommat lomaedut).[/QUOTE]

Hei mitä kautta vuokrasitte tuon talon Italiassa?
 
Tunnen erään perheen, mutta mies tienaa sen verran mukavasti, että on miljoonia tilillä. Lomamatkoilla ovat tuon tuosta ja rahasta tosiaan ei tarvitse välittää.

Osakkeilla voi esimerkiksi rikastua suomessakin.
 
Taas on palstalaisten luetunymmärtäminen laitettu todella koetukselle.

Tottakai on on olemassa ammatteja, joista voi tulot päätellä. Oma mieheni työskentelee tehtaassa käämijänä ja ollut siellä jo 15-vuotta. Jos työajat, työedut, työtehtävät yms ovat samat, kuin työkavereilla, niin palkka ei vain yksinkertaisesti toisella voi olla kymmeniä tuhansia enemmän. Mun mies tekee hitoti ylitöitä, viikonloppuja jne ja vuositulot silti vain 40.000.

Eikä tuo 60t/vuosi vielä isot tulot ole. Ei tuollaisilla tuloilla vielä kroisostelemaan pääse. Mun mielestä aika minimitulot siihen, että haluaa elää vähän mukavemmin.

Ei tässä aloitetuksessa puhuttu mitään siitä, miten suurituloisella, perinnön saaneella, sijoittajalla yms on varaa elää leveästi, vaan miten ihan tavallisella työssäkäyvällä normipalkkalaisella ilman muita etuja ja tuloja on mahdollisuus elää noinkin prameasti.
 
Tai sit niitä ihmisiä joilla on kaikki tuo ei sitten kuitenkaan oo joka nurkalla? Mää en ainakaan tunne yhtään...

Voisiko tuokin sitten olla asuinpaikasta kiinni?

Minä asun Vaasassa. Täällä olen syntynyt. Asuin muutaman vuoden myös Vaasan lähellä pienemmässä kunnassa ja työssä käyn Vaasan lähellä toisessa pienemmässä kunnassa.
En tiedä johtuuko ruotsinkielisyydestä, pienistä piireistä vai mistä, että täällä tosiaankin kaikilla pitää olla kaikkea ja ihmiset ovat ihan hirvittävän näyttämisen haluisia.
Viis siitä onko varaa vai ei, mutta tietyt statusasiat pitää olla kunnossa.
 

Yhteistyössä