Toggle sidebar

Mistä lähtien on ollut hyväksyttävämpää salailla pettämistään kuin olla rehellinen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 7thHeaven
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Huomasin pari vuotta sitten tuon muutoksen jossain lehdessä/nettisivuilla missä puidaan parisuhdeasioita ja siellä "asiantuntija" vastailee ongelmiin. Silloin näin ekaa kertaa että suositeltiin salattavan yhden illan jutun ja olin aika ihmeissäni. Siitä lähtien näitä salailukommentteja on näkynyt enemmänkin keskustelupalstoilla..

Itse kannatan sitä että pettämisestä tulee kertoa heti. Se salailu on ihan yhtä paha asia kuin se itse pettäminenkin!
 
[QUOTE="vierastus";25917073]Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?[/QUOTE]

juu-u.. ja mä haluaisin tietää onko nää kaikki "ei sitä tarvitse kertoa. enemmän vahinkoa aiheutuu jos mies saa tietää" -palstailijat juurikin näitä, ketä on sitä puolisoansa pettänyt ja näin lievittää omia tuskiansa?
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";25917094]Huomasin pari vuotta sitten tuon muutoksen jossain lehdessä/nettisivuilla missä puidaan parisuhdeasioita ja siellä "asiantuntija" vastailee ongelmiin. Silloin näin ekaa kertaa että suositeltiin salattavan yhden illan jutun ja olin aika ihmeissäni. Siitä lähtien näitä salailukommentteja on näkynyt enemmänkin keskustelupalstoilla..

[/QUOTE]Oho, olen edelläkävijä. Olin tuota mieltä vahvasti jo joskus 90-luvun loppupuolella.

Mutta joo. Mun mielestä on ihan selvää, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ko. asiaan liittyen. Enemmän ihmettelisin, jos kaikki olisivat asiasta samaa mieltä. Me ihmiset kun ollaan aika erilaisia, koetaan asiat eri tavoin, ajatellaan asioista eri lailla, ja meillä on erilaisia näkemyksiä esim. siitä mikä on parisuhteessa tärkeintä.
 
[QUOTE="vierastus";25917073]Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?[/QUOTE]

Alkaa mennä järki kohta tähän aiheeseen.

Onko nykyään jotenkin uskomatonta se, että jo pitkään liitossa olleet voivat olla uskollisia toisilleen eikä hyväksyä pettämistä ja sen salaamista missään määrin?
Heti aletaan puhua, että jos nainen ei halua pettää miestään niin hänen on pakko olla joku nuori, vasta suhteensa alottanut neitokainen?
Vanhemmat naiset ja pitkässä liitossa olleet harrastavat sitten sitä pettämistä yleisestikkin?

Katos, on olemassa niitä naisia, jotka oikeasti rakastavat sitä miestään eikä voisi koskaan kuvitellakkaan aiheuttavan miehellensä sellaista tuskaa kun minkä pettäminen aiheuttaa. Ihan ikää ja suhteen kestoa katsomatta. Vaikkakin nykyään kenties harvinaista (!!)
 
[QUOTE="vierastus";25917088]Pointti oli siinä, että kaikki eivät halua kuulla jostakin kertaluonteisesta kännipanosta. Kertoisitko silti, vaikka toinen ei halua tietää?[/QUOTE]

kertoisin. koska mun suhteessa tärkeintä on se luottamus..
 
Parisuhde pilattu? oletko varma, vieraan miehen kanssa lapsi ja aviomies pitää sitä omanaan. Lapsi oli toiveiden täyttymys ja suuri ihme ihmiselle joka luuli ettei koskaan voi saada omia.
Rakastan miestäni, meillä on hyvää seksiä, naurua, läheisyyttä ja rakkauttakin. Mutta himoitsen suunnattomasti toista, spontaanista seksistä siitä himoa ja kiimaa... Mies on onnellinen, minä olen kahden miehen välissä onnellinen ja tämä toinen mies on erittäin tyytyvinen osaansa. Se on todella väärin.
Täysin kieroa toimintaa josta ei tule edes paha olo.
 
[QUOTE="vierastus";25917073]Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?[/QUOTE]

Täytän itse syyskuulla 30v. Ja jos pettäisin miestäni,sen myös miehelleni kertoisin ja samaa odottaisin mieheltäkin. Luottamus ja rehellisyys ovat mun mielestä se perusta hyvin toimivalle parisuhteelle.
Ja valheesta kun yleensä jää kiinni. ( tai kertomatta jättämisestä )
 
Varmaan samoihin aikoihin, kun pettämisestä tuli "hyväksyttyä" hupia. Viis siitä, miten perheen käy, viis miehestä/vaimosta ja lapsista. Mehän eletään vain kerran ja silloin saa kuulemma tehdä mitä itsellä huvittaa ja mikä tuntuu hyvältä.

Eikös se jotenkin noin mene? Paneskellaan siellä sun täällä muista välittämättä - ja se on sitten hienoa ja vapaamielistä. Hurraa, oma napa :(
 
[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";25917094]Itse kannatan sitä että pettämisestä tulee kertoa heti. Se salailu on ihan yhtä paha asia kuin se itse pettäminenkin![/QUOTE]

Sanoisin että asian salaaminen on pahempi asia, kuin pettäminen. Koska kuka tahansa voi pettää (ainakin nuorena ja huonolla itsetunnolla) mutta rehellisyys vaikeissa asioissa vaatii vahvan luonteen.

Ja ihan käytännön syistä, sillä pettämiset tyypillisesti ennen pitkää johtavat avioliiton henkisen puolen hataroitumiseen (sehän perustuu valheisiin), sivusuhteisiin ja rakastumisiin sekä avioeroon. Ja miettikääs kuinka hauska heppu hän on puolisona ja äitinä, joka paljastaa koko vyyhdin kerralla lähtiessään.
 
Mä haluan parisuhteen perustuvan rehellisyydelle. En haluaisi joutua miettimään että voisko toinen salailla multa jotain tuollaista,haluan luottaa siihen että asiat puhutaan suoraan. Johtuu varmaan siitä että mulle se pettäminen olisi iso juttu eikä mikään ole pahempaa kuin epätietoisuus.

Montako muuta asiaa parisuhteissa sitten on,joilta on tapana ummistaa silmät ja elää kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Mun mielestä ongelmat kuuluu käsitellä jotta voi päästä elämässä eteenpäin. Olisi kauheaa jos mieheni ajattelisi että voivoi,uitinpa munaa jossain eukossa,no ei sitä vaimoa kiinnosta niin ihan sama. Ja sit kuitenkin kuulisin asiasta jostain muualta. Se satuttais kaikista eniten,etten olisi miehen mielestä edes totuuden arvoinen.
 
Minusta on tilanteita joissa kertomatta jättäminen voi olla parempi vaihtoehto, mutta en välttämättä osaisi neuvoa ketään niin tekemään. Oman puolisonsa pitäisi tuntea niin hyvin että osaa sanoa miten on paras toimia. Valehdella en ehkä itse pystyisi eli kieltämään pettämistä, jos niin olisi tapahtunut ja puoliso asiaa kysyisi vaikka pitkänkin ajan päästä.
 
Mä haluaisin tietää,vaikka se olis yksi ainoa kerta.Mun mielestä mikään ei ole sen pahempaa että ensin pettää ja jättää vielä kertomatta.Jos se tulee ilmi myöhemmin kuten se usein tuppaa tulemaan,petos on vielä pahempi ja sitä ei enää saa anteeksi.
 
[QUOTE="vierastus";25917073]Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?[/QUOTE]

Mä olen 35-vuotias, elänyt 15 vuotta saman kumppanin kanssa. En ole koskaan pettänyt häntä, enkä ketään muutakaan aiemmissa suhteissani.
 
[QUOTE="vierastus";25917073]Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?[/QUOTE]

Mä olen 40-v ja ollut saman miehen kanssa 16 vuotta. Koskaan en ole häntä pettänyt (enkä muitakaan ennen häntä ) enkä hyväksy pettämistä millään muotoa. Haluaisin myös tietää, jos mieheni pettäisi minua. Koska tämä suhde olisi sitten siinä. Mies on samoilla linjoilla mun kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MarieHos:
Alkaa mennä järki kohta tähän aiheeseen.

Onko nykyään jotenkin uskomatonta se, että jo pitkään liitossa olleet voivat olla uskollisia toisilleen eikä hyväksyä pettämistä ja sen salaamista missään määrin?
Heti aletaan puhua, että jos nainen ei halua pettää miestään niin hänen on pakko olla joku nuori, vasta suhteensa alottanut neitokainen?
Vanhemmat naiset ja pitkässä liitossa olleet harrastavat sitten sitä pettämistä yleisestikkin?

Katos, on olemassa niitä naisia, jotka oikeasti rakastavat sitä miestään eikä voisi koskaan kuvitellakkaan aiheuttavan miehellensä sellaista tuskaa kun minkä pettäminen aiheuttaa. Ihan ikää ja suhteen kestoa katsomatta. Vaikkakin nykyään kenties harvinaista (!!)
Click to expand...

Peesi. Mua jotenkin ällöttää semmonen asenne että ollaan jotain yhtiökumppaneita,maksetaan laskut samalta tililtä ja hoidetaan kakarat kumpikin vuorollaan mutta muuten eletäänkin sitten ihan omaa elämää. Kuullostaa ihan helkkarin itsekkäältä ja kylmältä,ihan kuin perhe ja rakkaus olisikin vaan jotain bisnestä.

Mietin vaan että millaisista lähtökohdista ovat tulleet ne ihmiset,jotka automaattisesti olettavat että pitkä suhde suorastaan vaatii pettämistä toimiakseen ja että ihmiset ovan vaan jotain kiimaisia eläimiä jotka nussivat ristiin rastiin sen enempää miettimättä.

"Kaikki miehet pettää". Eli voisi olettaa tätä mieltä olevan henkilön eläneen melko rikkinäistä lapsuutta kodissa jossa ovat pettäneet sekä isä että äiti,ukki on juossut naapurin mummojen perässä ja enot ja sedät ovat pistäneet tätejä halvalla mennen tulleen. Vai mistä muuten kumpuaa tämä asenne ja kokemus siitä että pettäminen on normaalia ja hyväksyttävä toimintamalli,jopa odotettavissa oleva? Sick world. On varmaan raskasta elää oman kyynisyytensä keskellä.
 
Ainoa selitys muutokselle on se että niin moni sukupuolesta huolimatta on joskus pettänyt puolisoaan ja siitä on tulossa kohta normi. Siksi se tavallaan sallitaan kun ei ole varaa tuomita oman syntilistan ollessa yhtä pitkä.

Hirveintä tässä on miten vähän petturit vaativat itseltään, käännetään se marttyyrimaisesti niin että teko oikeutetaan sillä että nythän minä joudun kärsimään omantunnontuskia ja sitten teko on hyvitetty.

Ihmisellä itsellään pitäisi olla taso jolla haluaa pysyä, rajat mikä on itselle oikein ja jos erehtyy toimimaan väärin on seuraukset kannettava.

Joskus ihminen oksettaa minua, tämä keskustelu on yksi niistä kerroista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tery:
Ainoa selitys muutokselle on se että niin moni sukupuolesta huolimatta on joskus pettänyt puolisoaan ja siitä on tulossa kohta normi. Siksi se tavallaan sallitaan kun ei ole varaa tuomita oman syntilistan ollessa yhtä pitkä.

Hirveintä tässä on miten vähän petturit vaativat itseltään, käännetään se marttyyrimaisesti niin että teko oikeutetaan sillä että nythän minä joudun kärsimään omantunnontuskia ja sitten teko on hyvitetty.

Ihmisellä itsellään pitäisi olla taso jolla haluaa pysyä, rajat mikä on itselle oikein ja jos erehtyy toimimaan väärin on seuraukset kannettava.

Joskus ihminen oksettaa minua, tämä keskustelu on yksi niistä kerroista.
Click to expand...

Ja tämän lisäksi ajatus "se mitä mies ei tiedä, ei häntä satuta" on jokseenkin aika naurettava.
Totta on, että ei se miestä satuta mitä ei tiedä, mutta pettäjä on väärin tehnyt ja no niin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tery:
Ainoa selitys muutokselle on se että niin moni sukupuolesta huolimatta on joskus pettänyt puolisoaan ja siitä on tulossa kohta normi. Siksi se tavallaan sallitaan kun ei ole varaa tuomita oman syntilistan ollessa yhtä pitkä.

Joskus ihminen oksettaa minua, tämä keskustelu on yksi niistä kerroista.
Click to expand...

Hei, olen ihan samaa mieltä ja pidän ihan järkyttävänä näitä ketjuja aiheesta. Mutta minulla on itsellänikin syntilista entisestä avioliitostani. Olisin varmasti kymmenisen vuotta sitten helposti tarrautunut noihin petoksen ja epärehellisyyden salliviin mielipiteisiin, että olisi itselle tullut parempi mieli.

Nykyään kun olen eronnut siitä aikoinaan onnellisesta suhteesta, josta ainoat lapseni ovat lähtöisin ja jonka itse pilasimme, oli pitkään aikaa miettiä omaa osuuttaan. Ja ennen kaikkea sitä minkälaisessa suhteessa haluaa elää. Tuntuu ihan surulliselta, kuinka niin monet pilaavat ajattelematta oman avioliittonsa, johon ovat kuitenkin kiintyneet ja vapaaehtoisesti lähteneet. Varsinkin jos siihen on jo syntynyt lapsia, joiden kautta puolisot ovat sukua toisilleen elämänsä loppuun asti ja löytyvät samasta sukupuusta vielä vuosisatojenkin päästä. Ei ne uudet liitot tunnu enää niin ainutlaatuisilta, vaikka muuten hyviä olisivatkin.

Enää en pettäisi, vaikka mitä tapahtuisi, sillä kahden ihmisen rakkaus on ihana ja säilyttämisen arvoinen asia. Kalleinta omaisuutta, mitä voimme elämän matkallamme saavuttaa. Vaalikaa sitä, kun nyt voitte vielä niin tehdä! Ette varmasti tule ikäloppuina katumaan, ettette pettäneet ja loukanneet perhettänne, kun lapsenlapset tulevat kylään mummun ja vaarin luokse.
Ette myöskään te, jotka itse ette saaneet kokea ehjää perhettä lapsina, sillä teillä on vielä mahdollisuus antaa se omille lapsillenne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anatolia:
Mun mielestä se on aina ollut niin, jos kyse on kertaluontoisesta hairahduksesta.

Kärsiköön pettäjä. Ja oppikoon virheestään. Se, mitä petetty ei tiedä, ei voi petettyä satuttaa.
Click to expand...
juuri näin. Itse olisin ainakin mieluummin tietämättä kertahairahduksesta. Jos minua petettäisiin siten, että miehelle kehittyisi suhde, jonka vuoksi pitäisi valehdella minulle, keksiä menoja ja ylitöitä jne. sellaisen varmaan haluaisinkin tietää.

Mitään yhden illan sekoilua, en itsekään kertoisi miehelleni.
 
Pettäminen ei mielestäni ole oikein, vaan väärin. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos kyse on kerran hairahduksesta, sen kertomatta jättäminen voi olla parempi vaihtoehto kuin sen kertominen.
Pettäjän ei tarvitse vetää mattoa pois toisen alta, jonka kertominen saattaisi aiheuttaa.

Minulle ei ainakaan pettäminen, jota en tiedä, tuo tuskaa. Mutta jos mies tunnustaisi, jonkun hetken hairahuksen tuntisin tuskaa. Jos se jäisi yhdeksi kerraksi, josta en edes tiedä, ei se voisi vahingottaa minua.

( perusolettamuskena, että mies olisi niin fiksu, että olisi sitten pettäessään suojatussa sukupuoliyhteydessä. Mahdollinen sukupuolitartunta tai naisen raskaaksi "saattaminen" toisivat tapahtumille toki toisenlaisen valon)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Pettäminen ei mielestäni ole oikein, vaan väärin. Mutta silti olen sitä mieltä, että jos kyse on kerran hairahduksesta, sen kertomatta jättäminen voi olla parempi vaihtoehto kuin sen kertominen.
Pettäjän ei tarvitse vetää mattoa pois toisen alta, jonka kertominen saattaisi aiheuttaa.
Click to expand...

Itse taas haluaisin kyllä tietää siitä yhdestäkin kerrasta. Tahtoisin saada selville syyt, mikä johti pettämiseen. Juontaako juuret pettämiseen jostain omasta liitosta vai mistä. Jos ongelmia on omassa suhteessa, niin niitä voi lähteä sitten yhdessä hoitamaan.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa