Mistä lähtien on ollut hyväksyttävämpää salailla pettämistään kuin olla rehellinen?

["vieras"]

[QUOTE="vierastus";25917073]Olisi kiva tietää, ovatko nämä "en ikinä voisi pettää, tarvitsen 100% rehellisyyttä ja kaikki pitää kertoa jne." -palstailijat kaikki alle 25-vuotiaita?[/QUOTE]

En ole. Olen reilusti yli kolmenkymmenen ja saanut osani pettämisistä, silti haluan että minulle kerrottaisiin kaikki rehellisesti. Itse saattaisin hairahtua ja silloin ottaisin toisen toiveet huomioon sen suhteen kertoisinko vai en.

Mutta jos olisin sellainen joka kokisi kovia tunnontuskia niin luultavasti kertoisin vaikka toinen ei haluaisi. Tuntisin satunnaisesta hairahtumisesta kyllä katumusta mutta en kertomatta jättämisestä kuitenkaan sairastuisi henkisesti, joten voisi kunnnioittaa toisen toivetta.

 

["vieras"]

Mun mielestä se on aina ollut niin, jos kyse on kertaluontoisesta hairahduksesta.

Kärsiköön pettäjä. Ja oppikoon virheestään. Se, mitä petetty ei tiedä, ei voi petettyä satuttaa.

Mutta entä jos tämä tulee toista kautta petetyn korville? Minusta tämä on pahempi asia, on petetylle kyllä kaamein temppu..

 

["vierastus"]

Pettäminen ei aina johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jotain vialla. Ihmisillä on joskus vaan liian kovat vietit tai liian kova känni. Kaikkea sattuu kun tarpeeksi pitkään elää. Tiedän suhteen, jossa kaikki oli loistavasti, mutta mies petti silti kerran, osin kokeilunhaluaan. Parisuhteessa ei ollut vikaa. On naiivia ajatella, että vain huonoissa suhteissa tapahtuu hairahduksia.

 

["vieras"]

Itse en usko että voisin tälläistä salata toiselta. Kyllä se jotenkin varmasti näkyisi käytöksessä ja en todellaan pystyisi sisällä tälläistä pitämään.
Ja minusta se on väärin tätä petettyä kohtaa, koska hän voisi toivoa saavansa kuulla ja tehdä päätöksen jatkaako suhdetta enää.
Ja jos tälläisen pystyy pitämään sisällä, niin hairahdus varmasti toisella kertaa olisi helpompi ja toistuisiko se?

Itse tahtoisin kuulla, tehdä päätöksen jatkanko suhdetta ja näin en eläisi ihmisen kanssa, joka salannut näin ison asian minulta. Vaikka se satuttaisi, niin silti rehellisyys tärkein.
Jos sitä hairahtuu, niin vika on jossain ja siihen löydettävä apua. Parisuhdeterapia tai ero. Näin minä ajattelen. Pahinta mitä toiselle voi tehdä.

 

[MarieHos]

[QUOTE="vierastus";25919578]Pettäminen ei aina johdu siitä, että omassa suhteessa olisi jotain vialla. Ihmisillä on joskus vaan liian kovat vietit tai liian kova känni. Kaikkea sattuu kun tarpeeksi pitkään elää. Tiedän suhteen, jossa kaikki oli loistavasti, mutta mies petti silti kerran, osin kokeilunhaluaan. Parisuhteessa ei ollut vikaa. On naiivia ajatella, että vain huonoissa suhteissa tapahtuu hairahduksia.[/QUOTE]

Joo no mutta se oli mun mielipide? Itse kokisin, että jos jompikumpi meistä pettäisi niin onko suhteessa sitten jotain vikaa vai mistä johtuu?
Ootko miettinyt että kaikki ei edes käytä alkoholia ja sitä suuremmalla syyllä miettii niitä syitä pettämiseen?
On naiivia ajatella, että kaikki juo holtittomasti ja pettämiset voi laittaa liian kovan kännin piikkiin.

 

[Ultramariini]

Minäkin olen sitä mieltä, ettei pettämisessä ole aina taustalla vain huono parisuhde, tai kriisivaihe parisygteessa. Sellaiseen voi ajaa myös kriisi ihan itsensä kanssa.

( en ole pettänyt, mutta melko lähelle sellaista tilannetta kyllä ajatunut)

 

["vierastus"]

Rauhoitu Marie Hos. En sanonut että kaikki pettämiset liittyy juomiseen. Sanoin sen yhdeksi syyksi, alkoholi madaltaa monia kynnyksiä. Toki moni pettää ihan ilman sitäkin. Silti sanon, että pettäjänkin mielestä oma suhde voi olla hyvä ja toimiva - ja silti VOI hairahtaa. Koita ymmärtää.

 

["Täydellinen En Ainakaan Ole"]

Minunkin mielestä aivan käsittämätöntä!

Ei mene minun tajuntaani millään muotoa, että täällä kiihkeästi puolustellaan ja lähes kaikissa muissa asioissa toitotetaan rehellisyyden nimeen ja siihen, että pitää tehdä vain sellaista/sanoa vain sellaista, jonka voi sanoa puolisolleenkin.
...mutta nyt, kun puhutaan pettämisestä, niin sitten ei sitä ei enää tarvitsekkaan kertoa toiselle osapuolelelle, ettei vaan satuta häntä enempää?!?
Minun mielestä rehellisyyttä ei ole salata jotain tuollaista valtavan pyhän asian rikkomista
...kyllä petetyllä täytyy olla oikeus tietää millaisen ihmisen kanssa elää ja sen, että toinen kykenee pettämään petetty saattaa elää siinä uskossa, ettei toinen koskaan häntä voisi pettää ja toinen vaan mennä porskuttaa pil*u märkänä ruotsinlaivalla vailla huolta huomisesta naureskellen "kyllä mä kerron jos joskus erehtyy kysymään":
Minun mielestä tässä asiassa pätee sama asia, kuin lyömisessä...eli jos kerran lyö, lyö uudelleen..
ja jos kerran pettää, pettää uudelleen...kun sen riman on ylittänyt, niin se on niin vaivatonta tehdä uudelleen! *murisee*

 

[MarieHos]

[QUOTE="vierastus";25919668]Rauhoitu Marie Hos. En sanonut että kaikki pettämiset liittyy juomiseen. Sanoin sen yhdeksi syyksi, alkoholi madaltaa monia kynnyksiä. Toki moni pettää ihan ilman sitäkin. Silti sanon, että pettäjänkin mielestä oma suhde voi olla hyvä ja toimiva - ja silti VOI hairahtaa. Koita ymmärtää.[/QUOTE]

Joo, on kieltämättä vähän punasta mittarissa kun tästä asiasta jauhetaan parissa ketjussa jo
En vaan voi ymmärtää pettämistä, vielä vähemmän sen salaamista. Mielipiteitä on monia, minun yksi niistä ja vielä enemmän pistää ärsyttää se kun oma kantani koitetaan lytätä jatkuvasti. Toisessa ketjussa olen itsekäs, sadistinen ja mitähän muutakaan, koska kannatan sitä rehellisyyttä parisuhteessa mikä pettämiseen tulee.
Pöyristyttää, että suurin osa naisista oikeasti ajattelee tuolla tapaa ja yleisesti kuitenkin pidetään niitä miehiä pettäjinä. Taitaa naiset olla kuitenkin piirun pahempia, ne vaan pidetään salassa.

 

["Täydellinen En Ainakaan Ole"]

Joo, on kieltämättä vähän punasta mittarissa kun tästä asiasta jauhetaan parissa ketjussa jo
En vaan voi ymmärtää pettämistä, vielä vähemmän sen salaamista. Mielipiteitä on monia, minun yksi niistä ja vielä enemmän pistää ärsyttää se kun oma kantani koitetaan lytätä jatkuvasti. Toisessa ketjussa olen itsekäs, sadistinen ja mitähän muutakaan, koska kannatan sitä rehellisyyttä parisuhteessa mikä pettämiseen tulee.
Pöyristyttää, että suurin osa naisista oikeasti ajattelee tuolla tapaa ja yleisesti kuitenkin pidetään niitä miehiä pettäjinä. Taitaa naiset olla kuitenkin piirun pahempia, ne vaan pidetään salassa.

Mietin ihan samaa, että pääsääntöisesti miehiä pidetään enemmän pettäjinä, kuin naisia...
Eniten tässä asiassa minua henk.koht. rassaa se, että olen elänyt kahden sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen kanssa ja olen saanut syytöksiä niskaan, vaikka en kuuna kullan valkeana ole pettänyt enkä edes ajatellut pettämistä.
Kaupassakaan en voinut yksin käydä, kun pettämisestä syytettiin.
Sitten nämä pettäjänaiset, jotka pettävät ja valehtelevat/salaavat elävät parisuhteessa niiden luottavaisten ja "normaaleiden" miesten kanssa, jotka vilpittömästi ajattelevat tyyliin: "ompas ihanaa, kun meidän maija pääsee laivalle ystävien kanssa, kun sillä on niin rankkaa kotona ja töissä, tekee hyvää hänelle, kun aina on niin ajattelevainen perheenäiti, olen onnellinen hänen puolestaan".
...ei sen puoleen, en minä kenellekkään toivo mustasukkaista kumppania, mutta tuo oli vain esimerkki.

 

[Ultramariini]

Tämä on äärettömän kärjistetty väite, enkä itsekään sitä täysin sellaisena allekirjoita, mutta joskus pettäminen tai melkein pettäminen:ashamed: (siis, jos puhutaan yhä kertahairahduksesta), voi myös aukaista pettäjän silmät tajuamaan joitakin asioita. Vaikka sellaisen, mitä voikaan menettää, jos ei lopeta touhuaan.
En siis puolustele pettämistä, se ei ole oikein. Mutta silti, pettämisestäkin voi siunaantua jotakin hyvääkin. Eikä kerran pettää- toiste pettää- kyllä aina päde.

( avaa erittäin ison sateenvarjon)

 

[Metsäpeikko]

Alkaa mennä järki kohta tähän aiheeseen.

Onko nykyään jotenkin uskomatonta se, että jo pitkään liitossa olleet voivat olla uskollisia toisilleen eikä hyväksyä pettämistä ja sen salaamista missään määrin?
Heti aletaan puhua, että jos nainen ei halua pettää miestään niin hänen on pakko olla joku nuori, vasta suhteensa alottanut neitokainen?
Vanhemmat naiset ja pitkässä liitossa olleet harrastavat sitten sitä pettämistä yleisestikkin?

Katos, on olemassa niitä naisia, jotka oikeasti rakastavat sitä miestään eikä voisi koskaan kuvitellakkaan aiheuttavan miehellensä sellaista tuskaa kun minkä pettäminen aiheuttaa. Ihan ikää ja suhteen kestoa katsomatta. Vaikkakin nykyään kenties harvinaista (!!)

Pettäminen ja siitä kertominen on kaksi eri asiaa. Samoin kuin se että hypoteettisesti arvioidaan kertoisinko vai en jos joskus pettäisin. Täällä on nyt kaikenlaisia tapauksia. Osa on pettänyt ja osa ei. Osa pettäneistä on kertonut ja osa ei. Osa kertoisi jos pettäisi ja osa ei.

Nuoret parit (tai naiset) ovat monesti niin sinisilmäisiä ja kuvittelevat elävänsä jossain "ikuisesti uskollisessa ja ihanassa" suhteessa tms. pilvilinnassa kun taas pitkässä suhteessa elävät ovat usein nähneet suhteen ylä-ja alamäet ja tietävät karut faktat.

Vanhat tietävät että mitä tahansa voi sattua vaikka on vannottu uskollisuutta ja rakkautta. He useimmiten myös osaavat suhtautua asioihin tietyllä järkevyydellä ja tietävät että "en vois ikinä pettää ja varmasti kertoisin blaa blaa" -ajattelumalli on peräisin sieltä suhteen alkuajoilta.

Kun sitä ikää ja parisuhdevuousia alkaa kertyä niin kyllä se mieli siitä muuttuu. En tarkoita että kaikilla on näin, tuntuu vain siltä kun näitä ketjuja lukee että tuossa on taas joku sinisilmäinen parikymppinen joka ei tiedä mistään mitään.

Eikä sitä tiedäkään ennenkuin se pettäminen osuu omalle kohdalle (uhrina tai tekijänä)...

 

["vieras"]

Pettäminen ja siitä kertominen on kaksi eri asiaa. Samoin kuin se että hypoteettisesti arvioidaan kertoisinko vai en jos joskus pettäisin. Täällä on nyt kaikenlaisia tapauksia. Osa on pettänyt ja osa ei. Osa pettäneistä on kertonut ja osa ei. Osa kertoisi jos pettäisi ja osa ei.

Nuoret parit (tai naiset) ovat monesti niin sinisilmäisiä ja kuvittelevat elävänsä jossain "ikuisesti uskollisessa ja ihanassa" suhteessa tms. pilvilinnassa kun taas pitkässä suhteessa elävät ovat usein nähneet suhteen ylä-ja alamäet ja tietävät karut faktat.

Vanhat tietävät että mitä tahansa voi sattua vaikka on vannottu uskollisuutta ja rakkautta. He useimmiten myös osaavat suhtautua asioihin tietyllä järkevyydellä ja tietävät että "en vois ikinä pettää ja varmasti kertoisin blaa blaa" -ajattelumalli on peräisin sieltä suhteen alkuajoilta.

Kun sitä ikää ja parisuhdevuousia alkaa kertyä niin kyllä se mieli siitä muuttuu. En tarkoita että kaikilla on näin, tuntuu vain siltä kun näitä ketjuja lukee että tuossa on taas joku sinisilmäinen parikymppinen joka ei tiedä mistään mitään.

Eikä sitä tiedäkään ennenkuin se pettäminen osuu omalle kohdalle (uhrina tai tekijänä)...

Jännä ajatusmaailma. Onkohan se oikeasti niin harvinaista että pitkässä suhteessa puolisot kykenevät olemaan uskollisia ja odottavat sitä myös toiselta? Itse 15 yhteisen vuoden jälkeen ajattelen yhä samoin kuin silloin parikymppisenä heitukkana. Tässä on minun mieheni,minun elämäni ja tähän minä kuulun.

En ole koskaan osannut laittaa sitä nuoruuden naiiviuden piikkiin että ihmiset ottavat vastuun teoistaan ja elävät valintojensa mukaan. Onneksi mieheni on arvomaailmaltaan samanlainen. Tähänkin tietysti joku paremmin tietävä tulee sanomaan että kyllä se sinunkin miehes pettää,ihan kuin mun kaikki viis edellistä,odota vaan

Onko koskaan käynyt mielessä että ihmiset jotka ovat jo nähneet elämää ja kokeneet nuoruudessaan paljon asioita,osaavat arvostaa nykyistä elämäänsä ja sen vuoksi ajattelevat kuten minä? Ehkäpä nämä "kokeilut" ja "lipsahdukset" ovat juuri niiden tapa katua tekemättä jääneitä asioita,jotka eivät koskaan eläneet itselleen vaan ovat lapsesta asti leikkineet kotista ja roikkuneet seurustelukumppaneissa ja "suhteissa" teinistä asti?

Suosittelen kaikille lämpimästi jakamaan sitä rasiaa sinkkuna ollessaan niin paljon kuin sielu sietää,niin sit ei tarvitse enää itkeä hiekkalaatikolla miten elämä valuu hukkaan ja miten kuuma oli se putkimies joka aamulla kävi onkimassa pikkuauton vessanpöntöstä.

Kyllä sen tietää,kun kohdalle osuu ihminen jota ei koskaan halua loukata eikä menettää. Kaikillehan tämä ei tietenkään koskaan osu kohdalle ja sen takia osaan arvostaa vielä enemmän sitä mitä minulla on.

 

["mietiskelijä"]

Pettäminenhän tekee rakastamisesta täydellisen lieron ja muuttaa ihmisen totaalisesti,ihan ihmishylkiö on.
Juu ja ette ehkä eroaisi,mutta haluatte päästä niskanpäälle,tuntea martyyriutta,hieroa asiaa puolisonne naamaan.Tunnette olevanne parisuhteen johtaja,puhtoinen kuningatar/kuningas,joka voi nöyryyttää likaista puolisoaan,saada kaken läpi vetoamalla tähän "likaiseen tapahtumaan".Ette todella aio antaa anteeksi saati unohtaa.

Menee vuosi pari ja hups-heijaa,turmeltunut puolisonne ei enää viitsikään katsoa ja kuunnella,hän lähtee.Ja siinä kukkulankuningas sitten itkee ja ihmettelee,kuinka "ekaks se petti,sitten se jätti.Munhan olisi pitänyt olla se,joka sanoo viimeisen sanan,olen niin viaton".

Kyse en elämästä ja kyse on muyös valtataistelusta.Pettäjän on ryömittävä teidän jaloissanne,anottava armoanne.Ei riitä,että hän katuisi tekoaan,vaikka sitten itsekseen,ja ei tekisi sitä enää ikinä.Ei hänen on kärsittävä,paljon!

Varmasti tuli selväksi,etten haluaisi tietää yhden illna syrjähypystä.Siksi,että en haluaisi erota,mutta pelkään,etten voisi unohtaa.Pelkään,että saisin vain fläsäreitä päähäni,miehestäni toisen sylissä,ahdistuisin ja kaluaisin asialla mieheni loppuun.Se tuhoaisi perheen ja lapsilta kodin.Se,että minä en pystyisi käsittelemään asiaa,vaikka haluisin,en pystyisi unohttamaan.Perheen balanssi pysyy tasapainossa,kun saan olla tietämättä asiasta ja puolisi ottaa opikseen.Ja ei,en ole itse pettäjä.

Olemme kaikki erilaisia,yhdelle sopii yksi toiselle toinen.Minä tiedän ja tunnen itseni ja olen ITSELLENI rehellinen.En halua itse kohdata rehellisyyttä julmuuteen asti.En kärsi siitä,mitä en tiedä.Ei tämä asenne ole moraalittomuutta itsetutkiskelun tuomaa itsensätuntemista ja rakastamistä.Tämä on myös luottamuslaue puolisolle,hän tietää minkä "lasienkelin" kanssa on sitoutunut. Minä uskon ihmiseen.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";25919547]Mutta entä jos tämä tulee toista kautta petetyn korville? Minusta tämä on pahempi asia, on petetylle kyllä kaamein temppu..[/QUOTE]
Mutta entä jos ei tule? Hyvin monet naiset pistävät lusikat heti jakoon, jos mies yhden kerran kännipäissään pettää. Toki pettäminen on väärin, mutta entä ne lapset, jotka joutuvat kokemaan vanhempiensa eron? Lapset voivat olla hyvinkin läheisiä isänsä kanssa, mutta tapaavat häntä enää joka toinen viikonloppu. Mulla on tuttavapiirissä yksi perhe, jossa mies petti vaimoaan 25 vuotta sitten. Eikä kertonut vaimolleen. He ovat eläneet avioliitossa ihan kuten muutkin pariskunnat, kasvattaneet lapsensa aikuisiksi ja nyt iloitsevat yhdessä lapsenlapsistaan. Jos mies olisi aikoinaan kertonut, olisivat eronneet ja luultavasti molemmilla olisi uusioperheet ja kummassakin perheessä olisi sun lapset, mun lapset ja meidän lapset. Mä olen sitä mieltä, että lasten kannalta oli hyvä, että isä ei kertonut äidille tuosta uskottomuudesta.

 

["vieras"]

Itse olen 28 ja parisuhteeni on kestänyt 8 vuotta. Silti sillä sekunnilla kun mieheni kertoisi eksyneensä toisen naisen sänkyyn, lähtisin minä tavaroideni kanssa ulos ovesta.

Voisin ymmärtää sen ajatuksen että pitkässä toimivassa parisuhteessa voisi neuvotella esim. kolmannen pyörän ottamista leikkiin mukaan, jos ukolla niin hirveä tarve kokeilla jotain uutta ja jännittävää.
Tai vaihtoehtoisesti jotain muuta..

Mutta petoksella toinen nainen, ei ikinä meillä.

En ymmärrä miksi ei voisi olla pitkää parisuhdetta joissa molemmat pysyvät uskollisina.

 

[astrolabe]

Jos mies (en ole naimisissa tällä hetkellä btw) aloittaisi puheen, jota aavistelisin tunnustukseksi, keskeyttäisin hänet. Olen oikeassa elämässä sanonut eräälle minulle tärkeälle miehelle, että jos hän menisi jonkun toisen kanssa sänkyyn, en halua tietää siitä. Elän kuten saarnaan. Jos olen onnellinen, miksi haluaisin tehdä itsestäni onnettoman?

Meillä kaikilla on sisäinen "kyky" pettää, joten en usko kenenkään olevan toista puhtaampi kuin ehkä tekojen suhteen. Ajatuksissa on varmasti moni miettinyt kaikenlaista. Minulle suhde on ennen kaikkea henkinen side. Jos minua satutetaan kertoen minulle pettämisestä, se side katkeaa.