Y
Yksin Miehen Kanssa
Vieras
Meillä on 1,5 vuoden ikäinen lapsi ja parisuhde miehen kanssa jo täysin lopahtanut.
Mies kyllä rakastaa poikaansa, mutta entisenä alkoholistina on nyt viileisen vuoden taas tissutellut. Joka päivä. Käyttää viimeiset rahansa.
En saa lopetettua juomista ja toisaalta ei kai se mun tehtävä ole aikuista ihmistä paapoa.
Läheisyyttä meillä ei ole. Seksiä viimeiset 3 kolme vuotta ollut noin 5-10 kertaa vuodessa. Viimeisen vuoden aikana noin kerran / 3 kuukaudessa - eli tätä tahtia neljä kertaa vuodessa!
Eikä sen lisäksimitään läheisyyttä. Olen vain yksin poikamme kanssa, joka on minulle toki rakasta, mutta ihmetyttää vaan se kun mies ei halua viettää mun kanssa vaikka koti-iltaa romanttisesti jos lapsemme on mummolassa. Oli "vapaapäivä" vasta moneen kuukauteen. Kuvittelin että rentoudumme yhdessä ja nautimme kaksinkeskeisestä ajasta, mutta mies menikin katsomaan jalkapalloa..
Muutenki kaikki ärsyttää miehessä. Tavallaan rakastan sitä, mutta kun olen vasta 23 vuotias, tuntuu että elämä luisuu ohi.. Mies on nyt 30 vuotias.
Olenko siis itsekäs lapstani kohtaan, jos, jätän ja eroan miehestäni?
Romantikkona vaan kaipaisin uutta miestä joka tahtoisi olla kanssamme?
Mutta mistä yh-äiti sitten löytäisi miehen? Nettideittailu pelottaa joittenki friikkejen takia ja baareissa en paljoa pysty käymään kun olen hyvin eristäytynyt ja mulle on käynyt niin kuten monille muillekkin nuorille äideille; olen jäänyt "sosiaalisesti" yksin.
Kaipaisin uutta rakkautta mutta mistä hyviä miehiä saa? Jos menisin baariin niin olen liian varovainen miesten suhteen, kun pelkään kaikkia raiskareita yms. ..
Toisaalta huolettaa myös tuo oma mieheni, miten hän eron ottaa? Tiedän etten näin saisi ajatella ja toimia, muuta toisaalta musta tuntuu että mies vois esimn. tappaa itsensä jos eroaisimme. Kun joskus kiukuspäissäni ja uupumuksen keskellä olen sitä "ehdotellut" niin on mies vähän pienesti päissään uhannut tappaa itsensä, jos mä sen siille niin tekisin.
En vaan voivottaa vastuuta toisen ihmisen kuolemasta, jos se niin tekis .. Kun se on oikeesti ihan todella hieno ja ihana ihminen, mutta pahasti sairaana alkoholismiin ..
Ja meidän rakkaustarina niin nyt vaan on loppu ..
Pelkään vaan niin sitä yksin jäämistä tämän seurustelusuhteen loputtua ..
Nytkin tuo oma ukko on jossain ryyppäämässä. Meidän kaksinkeskeinen läheisyys rajoittuu lähinnä yhdessä käymisessä saunassa.
Koen olevani tällähetkellä vain ja vain ja ainoastaankin VAIN Äiti, en Äiti ja Vaimo. Tahtoisin olla myös jälkinmäistä.
Mies kyllä rakastaa poikaansa, mutta entisenä alkoholistina on nyt viileisen vuoden taas tissutellut. Joka päivä. Käyttää viimeiset rahansa.
En saa lopetettua juomista ja toisaalta ei kai se mun tehtävä ole aikuista ihmistä paapoa.
Läheisyyttä meillä ei ole. Seksiä viimeiset 3 kolme vuotta ollut noin 5-10 kertaa vuodessa. Viimeisen vuoden aikana noin kerran / 3 kuukaudessa - eli tätä tahtia neljä kertaa vuodessa!
Eikä sen lisäksimitään läheisyyttä. Olen vain yksin poikamme kanssa, joka on minulle toki rakasta, mutta ihmetyttää vaan se kun mies ei halua viettää mun kanssa vaikka koti-iltaa romanttisesti jos lapsemme on mummolassa. Oli "vapaapäivä" vasta moneen kuukauteen. Kuvittelin että rentoudumme yhdessä ja nautimme kaksinkeskeisestä ajasta, mutta mies menikin katsomaan jalkapalloa..
Muutenki kaikki ärsyttää miehessä. Tavallaan rakastan sitä, mutta kun olen vasta 23 vuotias, tuntuu että elämä luisuu ohi.. Mies on nyt 30 vuotias.
Olenko siis itsekäs lapstani kohtaan, jos, jätän ja eroan miehestäni?
Romantikkona vaan kaipaisin uutta miestä joka tahtoisi olla kanssamme?
Mutta mistä yh-äiti sitten löytäisi miehen? Nettideittailu pelottaa joittenki friikkejen takia ja baareissa en paljoa pysty käymään kun olen hyvin eristäytynyt ja mulle on käynyt niin kuten monille muillekkin nuorille äideille; olen jäänyt "sosiaalisesti" yksin.
Kaipaisin uutta rakkautta mutta mistä hyviä miehiä saa? Jos menisin baariin niin olen liian varovainen miesten suhteen, kun pelkään kaikkia raiskareita yms. ..
Toisaalta huolettaa myös tuo oma mieheni, miten hän eron ottaa? Tiedän etten näin saisi ajatella ja toimia, muuta toisaalta musta tuntuu että mies vois esimn. tappaa itsensä jos eroaisimme. Kun joskus kiukuspäissäni ja uupumuksen keskellä olen sitä "ehdotellut" niin on mies vähän pienesti päissään uhannut tappaa itsensä, jos mä sen siille niin tekisin.
En vaan voivottaa vastuuta toisen ihmisen kuolemasta, jos se niin tekis .. Kun se on oikeesti ihan todella hieno ja ihana ihminen, mutta pahasti sairaana alkoholismiin ..
Ja meidän rakkaustarina niin nyt vaan on loppu ..
Pelkään vaan niin sitä yksin jäämistä tämän seurustelusuhteen loputtua ..
Nytkin tuo oma ukko on jossain ryyppäämässä. Meidän kaksinkeskeinen läheisyys rajoittuu lähinnä yhdessä käymisessä saunassa.
Koen olevani tällähetkellä vain ja vain ja ainoastaankin VAIN Äiti, en Äiti ja Vaimo. Tahtoisin olla myös jälkinmäistä.
