Mä en halua enää raskaaksi. Sen mä päätin, kun kuopus syntyi ja synnytyksessä ei kaikki mennyt ihan putkeen. Tosin en tekisi aborttia jos ehkäisy pettäisi. Enkä sulje pois mahdollisuutta, että meille joskus vielä tulisi sijoitus- tai adoptiolapsi vaikka nyt onkin sellainen olo, ettei meille enää lisää lapsia. Mä olin sentään vain 19v kun kuopus syntyi. Mistä sitä ikinä tietää :xmas:
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin, tämä ajatus mulla on koko ajan ollut vallitseva tuon ekan satsin jälkeen. Että ihanaa, kun ei noita tarvitse vahtia jne. Ja sitten tulikin tämä vika.... Ja nyt on pää ihan sekasin, en kertakaikkiaan muistanut, että tämä on näin ihanaa!!!!! OK, edelliset eivät vaadi lapsenvahtia, mutta tämä ei vaadi mitään. Tämä vaan hymyilee ja antaa takas......
P
poipoipoi
Vieras
Myös se vaikuttaa, että onko työelämässä vai ei. Töihinpaluu, työn ja perheen yhteensovittaminen, yöheräämiset kun käy jo töissä sekä hoitopaikkarumba on välillä voimille käyvää. Kahden kanssa jaksan, mutta kolmen kanssa en välttämättä jaksaisi. Tai jaksaisi sen varmaan jos pakko olisi, mutta se voisi olla hampaat irvessä puurtamista enkä halua elää sellaista elämää, että vedän itseni liian tiukoille.
P
poipoipoi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Yks hyvä keino "tietää" on odottaa, että hormonitilanne ja elämä muutenkin normalisoituvat ja sitten oikeasti pohtii asiaa
R
Riipputisurupuska
Vieras
Siitä, kun pelkkä ajatuskin raskaudesta saa aikaan rytmihäiriötiä ja paniikkiajatuksia...
Vauvat ja muutenkin kiljuvat kakarat ärsyttävät...omien mukuloiden lisäksi...
Vauvat ja muutenkin kiljuvat kakarat ärsyttävät...omien mukuloiden lisäksi...
Sen vaan tietää. Mitkään tuttujen tai tuntemattomien vauvat ei herätä mitään vauvakuumetta eikä sellaista ihastusta. Sitä vaan tyytyväisenä toteaa itsekseen, et ihanaa kun poju on jo noin iso, et toimii itsekkin ja touhuaa ja sen kans mukava puuhailla ym. eikä oo enää yövalvomisia, vaipparallia, yösyöttöjä, imetystä, raskausaikaa ja sen aiheuttamia vaivoja ym. ym. ym. Silloin ku poju syntyi, ni mies tuumas jo synnytyssalissa miulle: "sie et taida ihan heti lähteä uudestaan tähän!" ja vastasin vaan, et "Vittu en ikinä!" Ja pian poju jo 4v, eikä edelleenkään oo mitään kaipuuta toiseen lapseen. Tuo ainut on ihana ja tarpeeksi meille =)
V
Vierailija
Vieras
Kun pojan jälkeen tuli tyttö. Perhe oli valmis. Olin iloinen, ettei enää tarvinnut kokea kolmatta vaikeaa synnytystä. Olin aina ajatellut, että kaksi lasta, tyttö ja poika, olisi sopiva luku. Ja sen sain.
Mä en erityisemmin rakastanut esikoisen vauva aikaa. Enkä senpuoleen ole erityisesti rakastanut kuopuksenkaan vauva aikaa. Onhan se ihanaa helliä ja hoitaa tollasta nyyttiä, mutta jollainlailla tykkään enempi puuhastella vähän omatoimisemman ipanan kanssa, onneksi kuopuskin alkaa olemaan jo tuossa iässä että viipottaa omatoimisesti tutkimassa eikä vaadi kokoajan kantamista tms. Nyt on sellanen olo että olen täysin tyytyväinen kahden lapsen äitinä. Joskus ajatus kolmannesta tulee mieleen mutta perään tulee ajatus ehkä sitten joskus 10 vuoden päästä jos koskaan.
Luulen kyllä että lapset jää tähän kahteen.
Luulen kyllä että lapset jää tähän kahteen.
3
35v
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Peesi. Eikä enää ole sellasta kaipuuta että joku vielä joukostamme puuttuu, vaan tilalla on levollinen tunne että nämä on nyt tässä =)
H
heppuli
Vieras
mä lmotin jo ku toinen ei ollu syntynykkää(odotin kyl)et ja tää o viiminen,mut mut...takaraivoon iskee välil et mitä jos,mut lähtee se tunne yht äkkiä ku tuleeki!!
D
d
Vieras
tiesin jo toisen raskausaikana että tähän jää. silloin oikein otin kaiken irti raskaudesta, vauva-ajasta jne. kun ajattelin että "tässä se nyt on ja viimeiseksi jää".
ei ole mieli muuttunut eikä muutu.
ei ole mieli muuttunut eikä muutu.
Ekan saadessani tiesin että on ainut minkä teen, mies puhui ympäri tekemään toisen jonka jälkeen olin maailman varmin ettei yhtään ainutta enempää. Tuntui että elämä oli yhtä vaipanvaihtoa ja huutavia vauvoja, unetonta elämää enkä nauttinut pätkääkään äitiydestä enkä juurikaan 1v9kk ikäeroisista muksuistani. Ja kanta piti..suunnilleen puolitoista vuotta 
Silloin otin hoitolapsia niin että kotona oli 4 pientä (kaksi puolitoistavuotiasta ja kaksi juuri ja juuri 3v täyttänyttä) ja pikkuhiljaa siinä tajusin että pärjäisi sitä kolmannenkin oman lapsen kanssa. Pähkäilyä kesti vielä vuoden verran ja sitten annettiin mennä ja kolmas tuli Kolmatta odottaessani tiesin ettei tää tule viimeinen olemaan, mielessä siinsi jo neljäskin jos luonto suo ja neljäs syntyikin reilu 2kk sitten. Ja tiedän ettei vieläkään täysi pääluku meillä, viideskin aikanaan sitten jos edelleen luonto suo.
Eli mulla mennyt alkuaika äitinä todella yskähdellen, mutta kun vauhtiin pääsi niin kyllähän mun sydän rakastaa monenmonta lasta kerralla
Silloin otin hoitolapsia niin että kotona oli 4 pientä (kaksi puolitoistavuotiasta ja kaksi juuri ja juuri 3v täyttänyttä) ja pikkuhiljaa siinä tajusin että pärjäisi sitä kolmannenkin oman lapsen kanssa. Pähkäilyä kesti vielä vuoden verran ja sitten annettiin mennä ja kolmas tuli
Kolmatta odottaessani tiesin ettei tää tule viimeinen olemaan, mielessä siinsi jo neljäskin jos luonto suo ja neljäs syntyikin reilu 2kk sitten. Ja tiedän ettei vieläkään täysi pääluku meillä, viideskin aikanaan sitten jos edelleen luonto suo.Eli mulla mennyt alkuaika äitinä todella yskähdellen, mutta kun vauhtiin pääsi niin kyllähän mun sydän rakastaa monenmonta lasta kerralla
mäkin tiesin 5vuotta sitten että ei enää kolmatta.. mutta niin se mieli vaan muuttuu.. nyt vauva 4kk ja en todellakaan halua enää synnyttää. jos saisin leikkauksen valita niin sitten haluaisin neljänne, mutta kun en taida jaksaa enää valvoakaan!!! haluaisin kyllä mutta ei taida hermot ja terveys kestää neljättä 
L
Lisää, kiitos!
Vieras
Meillä taustalla lapsettomuus ja molemmat kaksi lasta ovat suuria lahjoja. Molemmat ovat lopulta tulleet ilman hoitoja. Haluaisimme vielä lapsia, mutta niitä ei vaan tule ja julkiselle puolelle emme pääse enää hoitoihin, eikä yksityiselle ole rahaa mennä. Sikäli on ajateltava, että lapsiluku saattaa nyt olla täynnä. Mutta lisää saisi tulla, jos vaan tulisi...
H
hmmm
Vieras
Mulle on ainakin tullut tässä viimeisen vuoden aikana sellainen sisäinen tunne ja varmuus siitä, että meidän perhe on nyt kokonainen-tuntuu, ettei yhtään palasta enää puutu, vaan kaikki on kohdallaan. 
Jotenkin sen vaan tietää, että nyt on aika myös muulle kuin vauvaperheen elämälle, nautin suunnattomasti lasten kasvamisesta ja siitä, että asiat joita heidän kanssaan pystyy tekemään lisääntyvat jatkuvasti. Lapsia kaksi, poika ja tyttö.
Jotenkin sen vaan tietää, että nyt on aika myös muulle kuin vauvaperheen elämälle, nautin suunnattomasti lasten kasvamisesta ja siitä, että asiat joita heidän kanssaan pystyy tekemään lisääntyvat jatkuvasti. Lapsia kaksi, poika ja tyttö.
N
näin
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja d:
oikeastaan minäkin jo silloin aloin ajatella niin. Olikin rankkaakäydä töissä ja hoitaa esikoista ja olla raskaana. olin niiiin väsynyt. ja se väsymys vaan jatkuu ja jatkuu vaikka lapset isoja.
Olisinkohan yhden äitinä edelleen yhtä jaksavainenkuin nuorena? nyt olen tyypillinen keski-ikäinen, sohva kutsuu aina kun mahdollista.
V
vieras
Vieras
Musta vauvat on ihania, enkä todellakaan ainakaan vielä tiedä mikä on viimeinen lapsi. Nyt on kolme 6v 2½v sekä 1v ja ainakin nyt tuntus siltä että ehkäpä se 1 lapsi meiltä vielä puuttuis, mutta en voi vannomaan mennä vaikka 40 pintoihin tulis vielä uusi vauvan kaipuu...nyt ikää 31, toisaalta jos lapsia vielä teen niin en haluiaisi kuitenkaan paljoa yli 35 v...on sit niin paljon jo riskejä mukana...toisaalta joskus oon miettiny näitä kolmea että tässäkö nää olis, mutta aina palaa mieli uuteen vauvaan...
E
ei
Vieras
Ensimmäinen oli vauvana koliikkinen ja hankala tapaus. Ikäeroa kakkosen kanssa 1.5vuotta. Kuopus oli super tyytymätön, hankala, koliikkinen jne. Hänen ensimmäinen vuotensa oli aivan helv..... Kolme lasta olisin halunnut, mutta en enää edes uskalla ajatella. Onneksi mies on samaa mieltä.
Vaikka oma mieli sanoisi vaikka mitä - ja sehän sanoo - niin kyllä se on vain tylysti katsottava peiliin ja tunnustettava ja hyväksyttävä tosiasiat. Nyt saa nämä meidän kolme musikkaa riittää. Rupee sekä mulla että miehellä tulemaan ikä vastaan, ja sillä periaatteella ollaan aina menty, että lapset on pystyttävä itse kasvattamaan... Sitä vain harmittelen, kun elämä riepottelee tahoillansa miten tekee - jos aikaisemmin olisin mieheeni törmännyt niin voishan se olla meilläkin enemmän tömistelyä mutta hyvä kun on näin :heart: . Viimeistä kertaa vaippoja siis vaihtelen haikein mielin....
- niin kyllä se on vain tylysti katsottava peiliin ja tunnustettava ja hyväksyttävä tosiasiat. Nyt saa nämä meidän kolme musikkaa riittää. Rupee sekä mulla että miehellä tulemaan ikä vastaan, ja sillä periaatteella ollaan aina menty, että lapset on pystyttävä itse kasvattamaan... Sitä vain harmittelen, kun elämä riepottelee tahoillansa miten tekee - jos aikaisemmin olisin mieheeni törmännyt niin voishan se olla meilläkin enemmän tömistelyä mutta hyvä kun on näin :heart: . Viimeistä kertaa vaippoja siis vaihtelen haikein mielin....