Mistä tietää että parisuhde on tullut tiensä päähän?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "harmaa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"harmaa"

Vieras
Viimeisen vuoden verran on suhteessa rämpiminen ollut yhtä suossa rämpimistä, seksiä tuskin nimeksikään, siitäkin kaikki intohimo hävinnyt.
Yhteinen aika? Mitä se on? Suuret odotukset, otetaan irtiotto arjesta lähdetään parantamaan suhdetta, lapset hoitoon, 300km päähän hotelliin, liian suuret odotukset reissusta, tapellaan jo autossa, molemmilla takaraivossa "kyllä se tästä kunhan perille päästään ja rentoudutaan"
Hotellilla seuraava riita, vedetään vanhat haavat auki puretaan tuntoja puolin ja toisin, puhdistetaan ilmaa.
Hetkeksi auttaa, kotimatkalla samassa autossa, yön yli nukuttuna mieleen on tullut yhtä sun toista mitä unohtui sanoa.
Kotona, tavallinen arki jatkuu, ilman intohimoa, ilman rakkautta, kämppiksinä korkeintaan.
Lopulta kun jompi kumpi havahtuu koomastaan, puhutaan, tapellaan, itketään, väläytellään eroa, se ei oikeastaan tunnu edes pahalta?
Kumpikaan ei itke, molemmat vaan toivoo että toinen sanoo ne taikasanat että tämä on tässä, laitetaan lusikat jakoon.
Mielessä pyörii jos minkälaiset ajatukset että kumpa toinen pettäisi tai möhlisi saisi syyn jättää.
Nyt taas tänään keskusteltu ja keskusteltu, ei itketä edes vaikka taas on eroamis puheet pidetty, toisessa lauseessa samalla todettu että jospa se tästä, eihän tässä ole muuta kuin rakkauden puutetta? Tavan vuoksi yhdessä taivalletaan. Onko sitä rakkautta edes ollutkaan alkuhuuman ihastuksen hälvettyä?

Huomenna olisi taas aika lähteä parantamaan suhdetta, vaikka turhalta se tuntuu, ei tätä mikään pelasta, ei yksi ilta ihan kahdestaan ilman lapsia ole se mikä meidät täältä arjen harmauden keskeltä saisi toisiamme kohtaan rakkautta tai edes välittämistä tuntemaan..
 
lapsiarki on raskasta ja parisuhteelle kuormittavaa. Yrittäkää kuitenkin vielä :-) Muistelkaa yhdessä alkutaipaleenne hyviä asioita. Niitä joista tuli hyvä mieli ja jotka saivat puolison tuntumaan erityisen rakkaalta. Aloittakaa pienistä asioista arjessa huomioiminen. Meillä yhteistä taivalta 11 vuotta ja välillä on menty rytinällä alamäkeä pitkäkin aika (ja asuntoilmoituksia luettu salaa) mutta sieltä sitten taas pikkuhiljaa noustu kohti mäen nyppylää. Erityisesti vauvavuodet ovat jokaisen lapsen kohdalla olleet raskaat parisuhteelle univelkojen ja rahahuolien vuoksi. Nisstäkin on selvitty. Nyt menossa innoton kausi ja seksielämä täysin jäässä. Tosin, se ei minua haittaa kun ei ole halujakaan. Välillä itsekin mietin että pitäisikö laittaa lusikat jakoon kun ollaan toisinaan kun kämppikset. Mutta kyllä se rakkaus silti aina jostakin kurkistaa ja antaa uudet ajatukset ilmaan. Tsemppiä sinne ja mukavaa aikuisten reissua!
 
  • Tykkää
Reactions: newbie
No tollaista parisuhteessa eläminen onkin, ei se ole sellaista että kokoajan oltaisiin rakastuneita ja hekuman huipulla. Se on sitä, että eletään toisen kanssa päivästä toiseen, pahimpienkin päivien läpi, ja niitähän on paljon.

Me ollaan oltu 23 v yhdessä ja voin sanoa että se mikä pitää parisuhteen koossa on etenkin kärsivällisyys, se ettei heti aleta eroamaan kun tulee ton tyyppisiä vaikeuksia.Se on on aitoa rakkautta että kunnioitetaan toista, on samanlainen huumorintaju, ja se että annetaan toiselle omaa tilaa eikä vaadita toiselta liikaa. Nimenomaan, ei vaadita toiselta liikaa, ei enempää kuin ollaan valmiit itse antamaan. Siitä syntyy kummankinpuolinen rakkaus ja luottamus, joka on paljon enemmän kuin se rakastumisen huuma, mikä suhteessa oli eka vuosina.

Kaikissa pitkissä suhteissa käydään läpi vaikeita kausia, ei voi olettaa että kaksi ihmistä jotka ovat alunperin täysin vieraita toisilleen, täysin eri perheistä, voisivat sopeutua elämään yhdessä ilman että näin olisi.

Näistä asioista pitää vaan jutella ja oikealla tavalla. Jankuttaminen ei vaan ole keskustelemista, eikä toisen syytteleminen.
 

Yhteistyössä