Mistäapua yksinäiselle ja sairaalle vanhukselle?

["Siru"]

Isäni, jota en oikeastaan tunne ollenkaan, on tosi huonossa kunnossa. Olen nyt hoitanut hänen raha-asioitaan ja vähän yrittänyt tutustua. Hän ei kuitenkaan suostu ottamaan vastaan minulta enempää apua. Taustalla varmaan ylpeyttä ja huonoa omaatuntoa. Hän on perinteinen vanha alkoholisti, erakkoluonne ja kovapäinen, luultavasti masentunut ja sairas, vanha ja yksinäinen mies.

Hän on selvästi sairas, ei ole poistunut kotoaan yli vuoteen (ei kuulemma pääse portaita alas). Asunnossa ei ole selvästi siivottu vuosiin. Vien tai postitan hänelle käteistä, naapuri tms käy kuulemma hänelle kerran viikossa kaupasta. Hän ei suostu lähtemään lääkäriin tai kuuntelekaan, jos puhun siitä, että ottaisin yhteyttä jonnekin ja haettaisiin kaupungilta terveydenhoito, siivous- ja/tai kaupassakäyntiapua.

Kaikki on kuulemma ihan helvetin hyvin ja hän pärjää itse (jos vaan pystyn toimittamaan käteistä silloin tällöin). Kuitenkaan ei meinaa päästä edes vessaan, on laiha kuin tikku, tärisee ja puheestakaan ei meinaa saada selvää.

Voinko soittaa jonnekin (minne?) ja pyytää, että joku kävisi katsomassa häntä? Niin, ettei isäni saisi selville, että minä olen hoitanut sinne jonkun? Luultavasti tämä orastava yhteyskin katkeaisi, jos hän saa tietää, että olen pyytänyt jonkun sinne. Hän tarvitsisi jonkun sanomaan, että nyt lähdetään lääkäriin ja tänne tulee silloin ja silloin siivooja ja tästälähin joku tuo ruokaa ja käy katsomassa pari kertaa viikossa.

Itse en pysty (ja suoraan sanottuna en kauhesti haluakaan) ottaa enempää harteilleni. Hän ei ole ollut minuun missään yhteydessä yli kolmeenkymmeneen vuoteen (jollei lasketa satunnaisia synttärikortteja). Muuta sukua ja nähtävästi ystäviä hänellä ei ole. Naapuri on ainoa, joka käy hänen luonaan kerran viikossa. Siitä en tiedä, mikä heidän suhteensa on. Lultavasti ihan taloudellinen. Joku juoppo saa bisserahaa, kun käy ostamassa isälle ruokaa.

Hän on kuitenkin isäni ja minä olen ainoa, johon hän voi kuulemma luottaa. Asun toisessa kaupungissa, joten kauhean usein en pysty siellä käymään. Lisäksi olen itse uupumuksen partaallaoleva perheellinen ihminen ja hoidan jo äitinikin asioita.

Mitä ihmettä teen?

 

["a p"]

Höh, eikö kukaan osaa auttaa?

Olisikohan aloituksella "OMG isäni on hullu!!!!!" saanut enemmän vastauksia

 

[halipupu harmaana]

Ota yhteyttä paikkakunnan terveyskeskukseen, niin siellä osaavat varmaan auttaa. Joku kotisairaanhoitaja voisi varmasti tulla kysymykseen ja kotipalvelu.

 

["vieras"]

Tohon on vaikea löytää ratkaisua, jos kerran isäsi laittaisi välit poikki jos tietäisi että olet soittanut johonkin, ja joku kotiaputäti alkaisi käydä siellä kyselemässä mitä hänelle kuuluu.
Tietysti voit soittaa hänestä vaikka kunnan tai kaupungin sosiaalitoimeen ja kertoa mikä on tilanne.
Tuskin ne sieltä sossusta ym. kertoisivat kuka on ottanut heihin yhteyttä, jos selittäisit tilanteen ja kieltäisit heitä kertomasta. Mutta luuletko, ettei isäsi arvaisi sitä?
Eikö olisi kuitenkin reilumpaa toimia ihan avoimesti? Sanoa, että hän ei pärjää yksin ja se on nähty, etkä toimita enää penniäkään mikäli hän ei suostu ottamaan vastaan apua jota tarvitsee.

 

[äm]

Yhteys paikkakunnan/alueesi kotihoitoon!!!!!! Tai sit mite ois vaik henk.koht.avustaja?

 

["a p"]

Hui! En kai mä nyt voi rahahanoja kiinni pistää ja sillä kiristää... Olisi liian julmaa. Tuntuu, että isä ihan tahallaan ja tarkoituksella "tekee kuolemaa"... Mutta jos ei teekään, vaan ei ylpeyttään saa pyydettyä apua, niin eikö silloin kuuluisi auttaa?

Jotenkin kuvittelen, että jos saisin jonkun käymään siellä sillä meiningillä, että "käydään moikkaamassa tämänikäisiä yksinäisiä", ei isä välttämättä kehtaisi syyttää minua. Mutta onko sosiaalitoimi silloin oikea taho? Vai terveyskeskus vai mikä?

 

["vieras"]

Jos oikeustoimikelpoinen, syyntakeinen ihminen ei halua ottaa apua vastaan, niin hän on avun tavoittamattomissa.

Sinä olet hankalassa tilanteessa ja se miten se jatkuu on kiinni täysin siitä miten joustava ja kiltti ja vastuuntuntoinen tytär olet.

 

[-]

Hei camoon, ei tuollaisessa tapauksessa nyt ihan henk.koht.avustajaa saada eikä tarvita

Oletko kertonut isällesi, että olet huolissasi hänestä? Saisitko hänet ylipuhuttua, että vaikka pari kertaa kuussa kävisi siivoja? Ja lisäksi, jos kotihoito alkaisi käymään (yhteys kotihoidon ohjaajaan). Kotihoito ei tee siivousta, mutta auttaa päivittäisissä toimissa, katsoo ruokailun perään, hygienian perään, auttaa lääkehoidossa jne.

Jos isäsi vastustaa on ainut keino ottaa yhteys kaupunkinne sos.toimeen. Pakkokeinoja voi kuitenkin käyttää vain äärimmäisissä tapauksissa.

 

["a p"]

Jotenkin musta tuntuu siltä, että jos joku muu sanoisi, että tarjoaa apua, isä saattaisi ottaa sitä vastaankin. On siis käynyt lääkärissä noin kolme vuotta sitten (nut jo kuolleen) ystävänsä avustuksella ja silloin oli ihan johonkin leikkaukseen asti suostunut (pallolaajennus?).

Olen vaan vähän hankalassa paikassa, kun taidan olla se, jolta isä ei suostu apua vastaanottamaan. En tiedä, mutta ehkä häntä hävettä ottaa apua vastaan lapselta, jonka hän käytännössä on hylännyt.

Ei siis puhu mulle mitään, kaiken tiedon saa kiskoa ja jokaiseen ehdotukseen vastaus on ehdoton ei. Ei haua, ei tarvitse. Mutta kun oikeasti tarvitsee. Mitä jos naapuri jättääkin joku viikko kauppareissun väliin ja vie isän rahat? Siiousasiakin on ihan todellinen. Kämpässä haisee järkyttävältä ja se on aivan täynnä kissankarvoja (tiedän, ettei isällä ole ollut kissaa ainakaan viiteen vuoteen). Ja jos ihminen ei pääse kävelemään portaita edes yhtä kerrosväliä, eikä ole käynyt edes ulko-ovella yli vuoteen, on terveydessäkin pakko olla korjattavaa.

Ehkä otan maanantaina vaan puhelimen käteen ja aloitan soittokierroksen jostain.

 

[jhh]

Täälläpäin kotihoito käy kartoittamassa tilannetta Eivät kerro sinun ottaneen yhteyttä, kunhan muistat siitä sanoa.

 

["a p"]

Eli kaupungin kotihoito on oikea paikka aloittaa?

 

[-]

Joo, soita kotihoidon ohjaajalle.