S
"Siru"
Vieras
Isäni, jota en oikeastaan tunne ollenkaan, on tosi huonossa kunnossa. Olen nyt hoitanut hänen raha-asioitaan ja vähän yrittänyt tutustua. Hän ei kuitenkaan suostu ottamaan vastaan minulta enempää apua. Taustalla varmaan ylpeyttä ja huonoa omaatuntoa. Hän on perinteinen vanha alkoholisti, erakkoluonne ja kovapäinen, luultavasti masentunut ja sairas, vanha ja yksinäinen mies.
Hän on selvästi sairas, ei ole poistunut kotoaan yli vuoteen (ei kuulemma pääse portaita alas). Asunnossa ei ole selvästi siivottu vuosiin. Vien tai postitan hänelle käteistä, naapuri tms käy kuulemma hänelle kerran viikossa kaupasta. Hän ei suostu lähtemään lääkäriin tai kuuntelekaan, jos puhun siitä, että ottaisin yhteyttä jonnekin ja haettaisiin kaupungilta terveydenhoito, siivous- ja/tai kaupassakäyntiapua.
Kaikki on kuulemma ihan helvetin hyvin ja hän pärjää itse (jos vaan pystyn toimittamaan käteistä silloin tällöin). Kuitenkaan ei meinaa päästä edes vessaan, on laiha kuin tikku, tärisee ja puheestakaan ei meinaa saada selvää.
Voinko soittaa jonnekin (minne?) ja pyytää, että joku kävisi katsomassa häntä? Niin, ettei isäni saisi selville, että minä olen hoitanut sinne jonkun? Luultavasti tämä orastava yhteyskin katkeaisi, jos hän saa tietää, että olen pyytänyt jonkun sinne. Hän tarvitsisi jonkun sanomaan, että nyt lähdetään lääkäriin ja tänne tulee silloin ja silloin siivooja ja tästälähin joku tuo ruokaa ja käy katsomassa pari kertaa viikossa.
Itse en pysty (ja suoraan sanottuna en kauhesti haluakaan) ottaa enempää harteilleni. Hän ei ole ollut minuun missään yhteydessä yli kolmeenkymmeneen vuoteen (jollei lasketa satunnaisia synttärikortteja). Muuta sukua ja nähtävästi ystäviä hänellä ei ole. Naapuri on ainoa, joka käy hänen luonaan kerran viikossa. Siitä en tiedä, mikä heidän suhteensa on. Lultavasti ihan taloudellinen. Joku juoppo saa bisserahaa, kun käy ostamassa isälle ruokaa.
Hän on kuitenkin isäni ja minä olen ainoa, johon hän voi kuulemma luottaa. Asun toisessa kaupungissa, joten kauhean usein en pysty siellä käymään. Lisäksi olen itse uupumuksen partaallaoleva perheellinen ihminen ja hoidan jo äitinikin asioita.
Mitä ihmettä teen?
Hän on selvästi sairas, ei ole poistunut kotoaan yli vuoteen (ei kuulemma pääse portaita alas). Asunnossa ei ole selvästi siivottu vuosiin. Vien tai postitan hänelle käteistä, naapuri tms käy kuulemma hänelle kerran viikossa kaupasta. Hän ei suostu lähtemään lääkäriin tai kuuntelekaan, jos puhun siitä, että ottaisin yhteyttä jonnekin ja haettaisiin kaupungilta terveydenhoito, siivous- ja/tai kaupassakäyntiapua.
Kaikki on kuulemma ihan helvetin hyvin ja hän pärjää itse (jos vaan pystyn toimittamaan käteistä silloin tällöin). Kuitenkaan ei meinaa päästä edes vessaan, on laiha kuin tikku, tärisee ja puheestakaan ei meinaa saada selvää.
Voinko soittaa jonnekin (minne?) ja pyytää, että joku kävisi katsomassa häntä? Niin, ettei isäni saisi selville, että minä olen hoitanut sinne jonkun? Luultavasti tämä orastava yhteyskin katkeaisi, jos hän saa tietää, että olen pyytänyt jonkun sinne. Hän tarvitsisi jonkun sanomaan, että nyt lähdetään lääkäriin ja tänne tulee silloin ja silloin siivooja ja tästälähin joku tuo ruokaa ja käy katsomassa pari kertaa viikossa.
Itse en pysty (ja suoraan sanottuna en kauhesti haluakaan) ottaa enempää harteilleni. Hän ei ole ollut minuun missään yhteydessä yli kolmeenkymmeneen vuoteen (jollei lasketa satunnaisia synttärikortteja). Muuta sukua ja nähtävästi ystäviä hänellä ei ole. Naapuri on ainoa, joka käy hänen luonaan kerran viikossa. Siitä en tiedä, mikä heidän suhteensa on. Lultavasti ihan taloudellinen. Joku juoppo saa bisserahaa, kun käy ostamassa isälle ruokaa.
Hän on kuitenkin isäni ja minä olen ainoa, johon hän voi kuulemma luottaa. Asun toisessa kaupungissa, joten kauhean usein en pysty siellä käymään. Lisäksi olen itse uupumuksen partaallaoleva perheellinen ihminen ja hoidan jo äitinikin asioita.
Mitä ihmettä teen?