J
"jees"
Vieras
Kyse on siis äidistäni ja olen monasti miettinyt, että miten hän voi välillä olla niin omanlaisensa tapaus? Aikuinen ihminen....
Kun jos joku asia ei mene niinkuin hän on ajatellut tai toivonut, hän alkaa itkemään.
Usein se on sama mantra. "Voi voi kun minä aina ajattelin, kun olit pieni, että kumpa näkisin sinut aikuisena. Ja nyt olen nähnyt. Ja olen nähnyt myös lapsenlapsetkin. Sniff Sniff." ( Kun hän aina vetoaa siihen, että jos hän nyt yks'kaks sattuisikin kuolemaan. Niin siksi hän tuollaista mantraansa hokee. )
Mutta ei ole hääviä tuollaista kuunnella. Kun jokainenhan täältä lähdetään, se on selvä. Onhan se Isoon Kirjaankin kirjoitettu, että päiviemme määrä oli jo selvillä, ennenkuin yksikään niistä oli vielä tullut. Mutta kun ei sitä lähtöpäivää kukaan tiedä, niin miksi siitä alvariinsa muistutella. Pitäisi osata nauttia elämästä. Eikä myöskään ripustautua tiiviisti minuun ja lapsiini. Niinkuin äidilläni siis on tapana. Vaikka olen kehottanut häntä erilaisiin mukaviin tekemisiin, niin eipä hän pahemmin missään käy. Kotona olla nyhrää ja nyhjää.
( Nyt äitiäni lähiaikoina harmitti se, kun en minä ja tenavat sinne hiihtolomaksi mene. Isompi tenava sanoi, että hän ei mummolaan mene ja piste - enää ikänä. Enkä aio lasta pakottaa reissun päälle. En minäkään sinne halua mennä, viihdyn kanssa täällä omassa kodissani kaikkein parhaiten. )
Kun jos joku asia ei mene niinkuin hän on ajatellut tai toivonut, hän alkaa itkemään.
Usein se on sama mantra. "Voi voi kun minä aina ajattelin, kun olit pieni, että kumpa näkisin sinut aikuisena. Ja nyt olen nähnyt. Ja olen nähnyt myös lapsenlapsetkin. Sniff Sniff." ( Kun hän aina vetoaa siihen, että jos hän nyt yks'kaks sattuisikin kuolemaan. Niin siksi hän tuollaista mantraansa hokee. )
Mutta ei ole hääviä tuollaista kuunnella. Kun jokainenhan täältä lähdetään, se on selvä. Onhan se Isoon Kirjaankin kirjoitettu, että päiviemme määrä oli jo selvillä, ennenkuin yksikään niistä oli vielä tullut. Mutta kun ei sitä lähtöpäivää kukaan tiedä, niin miksi siitä alvariinsa muistutella. Pitäisi osata nauttia elämästä. Eikä myöskään ripustautua tiiviisti minuun ja lapsiini. Niinkuin äidilläni siis on tapana. Vaikka olen kehottanut häntä erilaisiin mukaviin tekemisiin, niin eipä hän pahemmin missään käy. Kotona olla nyhrää ja nyhjää.
( Nyt äitiäni lähiaikoina harmitti se, kun en minä ja tenavat sinne hiihtolomaksi mene. Isompi tenava sanoi, että hän ei mummolaan mene ja piste - enää ikänä. Enkä aio lasta pakottaa reissun päälle. En minäkään sinne halua mennä, viihdyn kanssa täällä omassa kodissani kaikkein parhaiten. )
