Teit varmasti oikean päätöksen, kun annoit koiran pois. Mulla ei ole elämäni aikana ollut kuin kaksi koiraa, molemmat on saman rotuisia ja molemmille olen antanut samalla tavalla huomiota, mutta se ekaksi ottama koira on aina jotenkin spesiaali. Otin toisen koiran ensimmäiselle kaveriksi. Alussa oli koirilla tottuminen toisiinsa, kun ikäeroa on kaksi vuotta ja nuoremman vilkkaus selkeästi ärsytti toista. Itsekin ajattelin ehkä ekan vuoden ajan, että toisen koiran ottaminen oli virhe ja en muka jotenkin osannut kiintyä siihen. Nyt kun molemmat ovat aikuisia, toinen 8 ja toinen 6, ovat todella rakkaita mulle enkä koskaan voisi kummastakaan luopua. Olen tosi tyytyväinen, että pidin nuoremman koiran ja vähän häpeänkin sitä, että harmittelin koiran ottamista. Molemmat koirat on tasan samalla tavalla kasvatettuja ja ihan omia luonteitaan, nuoremman koiran vilkkaus on hävinnyt ja koirat tulee tosi hyvin keskenään toimeen. Vähän kyllä kauhistelen erilaisilla keskustelupalstoilla myynnissä olevia nuoria koiria, joita ihmiset ovat muuttuneen elämäntilanteen tjs. vuoksi antamassa pois. Olen itse muuttanut vuosien varrella ainakin 10 kertaa, on ollut tosi köyhiä opiskeluaikoja ja kiireellisiä työvuosia, mutta koskaan en ole ajatellutkaan koirista luopumista ja aina olen koirista huolehtinut. Ehkä inhimillisten koiria liikaa ja pidän niitä osana perhettä ja siksi koirista luopuminen olisi todella vaikeaa. Tarkoitus ei ollut siis mitenkään saarnata ap:lle, olen ihan tosissani sitä mieltä, että teit oikean ratkaisun. Toivoisin vaan kovasti, että ihmiset ymmärtäisivät harkita koirien ottamista tosi tarkkaan. Itsekin haaveilen isosta koirasta, mutta hillitsen itseni ihan vaan sen vuoksi, että ison koiran huolehtimen vaatii ihan eri tavalla rahaa ja resursseja kuin omien pienten rekkujeni.
