Inhoan tuota koiraa! Mitä tehdä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "a.p."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="a.p.";29263540]Meillä on kaksi koiraa: yksi on vanha ja herttainen. Voi kuolla kupsahtaa jo huomenna, mutta toivottavasti saa elää terveenä vielä edes muutaman vuoden. Toinen koira taas... Kolmevuotias, villi ja rasittava, isompi kuin tuo vanhus. Kiltti sinällään, ei ole moksiskaan lasten riehumisesta tai muustakaan vastaavasta. Totteleekin suht hyvin.

Ongelma on se, ettei nuo koirat tule toimeen! Nukkuvat yhdessä ja ovat sovussa 90% ajasta, mutta 9% ajasta kyräilevät toisiaan kulmien alta. Nyt jo monta kertaa tuo kyräily on sitten kärjistynyt siihen, että nuorempi käy vanhemman (ja pienempikokoisen) kimppuun! Puree raivolla suoraan kaulaan. Olen saanut tilanteen joka kerta rauhoitettua, eikä suurempia vahinkoja ole tullut (joku naarmu joskus), mutta olen ihan kypsä tähän!

Olen alkanut inhota tuota nuorempaa koiraa, vaikka itse sen aikoinaan halusin ja otin. Hävettää ja ärsyttää. Mietin vaihtoehtoa antaa sen pois, mutta mitä jos tuo vanhus kuoleekin sitten melkein heti perään... Sitten ei ole enää yhtään koiraa ja tuon nuoremman pois antaminen olisi turhaa. Kun ehkä sitten opin pitämään siitä, kun tilanne rauhoittuu...? Mutta juuri nyt tekisi mieli lähettää se maata kiertävälle radalle, kun taas ottivat aamulla vanhuksen kanssa yhteen...

Ajatuksia?[/QUOTE]

Mitä sitten? Eikö sulla ole muuta elämää kuin koirat?
 
Niin, ja nyt tuli mieleeni sellainenkin että leikatut urokset alkavat "haista" nartulle (eli urokset sietävät paremmin mutta nartuille voi tulla ongelmia sietää leikattuja uroksia).
 
Pistäisin nuoremman kuriin eli kunnon palaute yhtään mistään pahasta katseestakaan toista kohti. Oma nuorin narttuni on yrittänyt pari kertaa omia jotain luuta tai omaa tai toisten ruokakuppia ja on kyllä loppunut siihen, että kaulakarvoista nappaan kiinni ja otan hyvin läheisen katsekontaktin ja tiukka EI! Heti kun luovuttaa ja alistuu niin kehut koiraa, etkä ole enää vihainen. Kuulostaa siltä, että nuorempi mielistelee sinua ja saattaa siksi vaikuttaa kovinkin alistuneelta sinua kohtaan, mutta ei sitä välttämättä oikeasti ole. Ja vaikka olisikin sinua kohtaan kunnioittava, niin ei ole sitä vanhusta kohtaan. Silloin lauman johtajan pitää kertoa, mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei. Ikinä missään nimessä en jättäisi koiria itse selvittämään välejään, kuten jotkut neuvoivat.
 
[QUOTE="harmaa";29266446] Ikinä missään nimessä en jättäisi koiria itse selvittämään välejään, kuten jotkut neuvoivat.[/QUOTE]

Sä et sit varmaan KOSKAAN jätä niitä keskenään himaan. Koirat kun selvittää ne välinsä itse ennemmin tai myöhemmin jos ne kokee siihen tarvetta. Se tehdään sit silloin kun pomo ei oo paikalla, tai joku päivä ykskaks räjähtää isommin. Ihmisenä sä voit päättää että olet pomo ja pitää siitä kiinni, mutta koirien puolesta ei oikein voi päättää kuka on kuka. Oikeastaan tommonen on vaan iso taakka sille heikommalle yksilölle, se joutuu silmätikuksi ihan turhaan kun ei pääse näyttämään rauhoittavia eleitä toiselle kun sä hyökit väliin riehumaan. Ja mitä tulee oman kupin puolustamiseen, kyllä koiratkin näyttää niille jotka katsoo olevan alapuolellaan, että tää on mun kuppi, mees helvettiin siitä. Murinakaan ei vielä ole haaste tappeluun, se on vaan kehoitus pysyä kaukana. Tappelu siitä syntyy vasta, jos toinen ei kehoitusta usko. Ihan niinkuin säkin näytät koirilles että sä määräät ja kukaan ei koske ruokakuppiin ennen sun lupaa.

Niin ja toi sun tyyli retuuttaa niskavilloista tuossa tilanteessa ei minusta saa koiraa alistumaan ja kunnioittamaan sua, se tekee susta itsestäs vaan kiusaajan ja ehkä jopa hieman oudon tyypin. Alistumisen eleen koira tarjoaa aina itse, ilman fyysisiä pakotteita. Koira voi pakotettaessa "alistua" jos näkee että tilanne on sille liian uhkaava. Mutta samaten se voi jonain päivänä saada tarpeekseen, muistaa ne tukistelut ja käy suhun kiinni ennenkuin ehdit sitä taas tukistella.
 
[QUOTE="äiti88";29266710]Sä et sit varmaan KOSKAAN jätä niitä keskenään himaan. Koirat kun selvittää ne välinsä itse ennemmin tai myöhemmin jos ne kokee siihen tarvetta. Se tehdään sit silloin kun pomo ei oo paikalla, tai joku päivä ykskaks räjähtää isommin. Ihmisenä sä voit päättää että olet pomo ja pitää siitä kiinni, mutta koirien puolesta ei oikein voi päättää kuka on kuka. Oikeastaan tommonen on vaan iso taakka sille heikommalle yksilölle, se joutuu silmätikuksi ihan turhaan kun ei pääse näyttämään rauhoittavia eleitä toiselle kun sä hyökit väliin riehumaan. Ja mitä tulee oman kupin puolustamiseen, kyllä koiratkin näyttää niille jotka katsoo olevan alapuolellaan, että tää on mun kuppi, mees helvettiin siitä. Murinakaan ei vielä ole haaste tappeluun, se on vaan kehoitus pysyä kaukana. Tappelu siitä syntyy vasta, jos toinen ei kehoitusta usko. Ihan niinkuin säkin näytät koirilles että sä määräät ja kukaan ei koske ruokakuppiin ennen sun lupaa.

Niin ja toi sun tyyli retuuttaa niskavilloista tuossa tilanteessa ei minusta saa koiraa alistumaan ja kunnioittamaan sua, se tekee susta itsestäs vaan kiusaajan ja ehkä jopa hieman oudon tyypin. Alistumisen eleen koira tarjoaa aina itse, ilman fyysisiä pakotteita. Koira voi pakotettaessa "alistua" jos näkee että tilanne on sille liian uhkaava. Mutta samaten se voi jonain päivänä saada tarpeekseen, muistaa ne tukistelut ja käy suhun kiinni ennenkuin ehdit sitä taas tukistella.[/QUOTE]

En kyllä jättäisikään jos olisi pienikin vaara, että tappelevat sillä aikaa keskenään. Eri tiloihin laittaisin. Mutta mun koirilta kyllä karsitaan kaikki agressiiviset eleet jo pentuna, eikä suurempia ongelmia ole koskaan ollut. Vain tuo nuorin on hivenen testaillut yhessä vaiheessa. Sen kohalla ongelma oli myös siinä, että vanhus ei huonon kuulon vuoksi kuullut sen murinaa. Meillä koirat rapsii yhdessä kaikki kulhot kaikki sovussa keskenään. Lattialle voi rauhassa jättää kasan luita. Ruokakupit voi olla kaikilla vierekkäin jne. Niiden kimppuun on kyllä muiden kouluttamattomat koirat hyökänny joskus, mutta takaisin eivät anna, karkuun pyrkivät, kunnes pääsen avuksi. Enkä minä retuuta niskavilloista. Otan kyllä otteen karvoista, mutta en ala retuuttamaan, koska tarkoituksena on vain luoda katsekontakti heti, jotta viesti menee perille. Todellakaan montaa kertaa tätä ei ole tarvinnut tehdä. Eikä mun koirat pure mua. Eikä ne pelkää mua, mutta kunnioittavat kyllä, koska olen johdonmukainen. Puremista en siedä, ikinä, piste.
 

Similar threads

Yhteistyössä