Mitä ajattelet ihmisestä, joka ei halua elää parisuhteessa

[ikisinkku]

ja joka ei siis ole koskaan elänyt sellaisessa, vaikka ikää on jo sen verran, että moni muu on ehtinyt jo erotakin.

Joskus ajattelen, että olisi tietysti hienoa löytää se oma rakas ja kumppani itselleen, mutta jotenkin vaan tuntuu epämiellyttävältä jo ajatuksen tasolla, että sitä pitäisi aina selvittää kaikki menemisensä ja tulemisensa, ja kaikessa muussakin joutuu joustamaan.

Ja ei se joustaminen ole sinänsä pahin ongelma. Minulle vielä suurempi asia on se, että kuinka mahdollista on löytää mies, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Siis esimerkiksi mies, joka ei nalkuta siitä, että koti ei ole aina siistinä tai v*ttuile siitä, että tykkään pelata tietokonepelejä, vaikka olen ihan aikuiseksi luokiteltava nainen.

 

["Sirkkeli"]

No enpä kummempia ajattele, kun olen ikisinkku. Mun mielestä parisuhde ei ole mikään hyvän elämän edellytys. Tykkään olla vapaa tekemään/olla tekemättä, menemään/olla menemättä jne. Toki nämä voi parisuhteessakin olla, mutta harvemmin.

Mutta moni ei pidä normaalina sitä, että toinen haluaa olla ikisinkku. Mullekin viikon aikana sanottiin kolme kertaa, että mun pitäis etsiä mies. Miksi pitäis? Kuten ex-mies totesi kerran, en tarvitse enää kuin opetella poraamaan(seiniä), niin pärjään ilman äijää.

 

[astrolabe]

Enpä sen kummempia. Kukin valitsee itse elintapansa. Ehkä sitten hieman koen sääliä, jos henkilö ilmaisee voimakkaan tarpeen ja halun elää ihmissuhteessa, mutta ei saa sellaista solmittua. Samoin parisuhteellinen ihminen, joka voi suhteessa pahoin, muttei saa lähdettyä pois herättää sääliä. Olen joskus yrittänyt myös auttaa ihan väkivaltaa kotonaan kokevia naisia.

 

[kaalimaan vartija]

Mitä siitä pitäisi ajatella? Mitä itse ajattelet ihmisestä joka haluaa perustaa perheen?

Höh, jokainen tavallaan. Tärkeintä on löytää omatiensä ja kulkea sitä pitkin.

 

[no jaa]

Hän on ihana ihminen, löytänyt elämässään tärkeät polut ja ihmiset, tasapainoinen, aina ovi avoinna tai langan päässä. Siskoni on 40v ikisinkku.

eräs toinen on koiriin hurahtanut kummallisella huumorintajulla varustettu höpsö. Tosin tätä kaikkea hän varmasti olisi parisuhteessakin. En tee siis ihmisistä päätelmiä siviilisäädyn perusteella.

 

[oma elämä]

Jokaisella on oma tapansa elää.

 

[Mythago]

Enpä erityistä. Samaistun ehkä vähän tavallista paremmin, koska olen elänyt suurimman osan aikuisiästäni sinkkuna, ja yritän nyt nelikymppisenä sopeutua parisuhteeseen

 

[9MM]

ja joka ei siis ole koskaan elänyt sellaisessa, vaikka ikää on jo sen verran, että moni muu on ehtinyt jo erotakin.

Joskus ajattelen, että olisi tietysti hienoa löytää se oma rakas ja kumppani itselleen, mutta jotenkin vaan tuntuu epämiellyttävältä jo ajatuksen tasolla, että sitä pitäisi aina selvittää kaikki menemisensä ja tulemisensa, ja kaikessa muussakin joutuu joustamaan.

Ja ei se joustaminen ole sinänsä pahin ongelma. Minulle vielä suurempi asia on se, että kuinka mahdollista on löytää mies, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Siis esimerkiksi mies, joka ei nalkuta siitä, että koti ei ole aina siistinä tai v*ttuile siitä, että tykkään pelata tietokonepelejä, vaikka olen ihan aikuiseksi luokiteltava nainen.

täääh et kyl puhu Mieheistä nyt en kyl tunne miestä joka nalkuttais pelaamisesta tai jos paikat on vähän sekasin ja hei jokainen vetää tyylillään sellast mä ajattelisin. siis tottakait sitä on huonoikin päivii ja sillon tulee kakkaakin suusta
u feel good then u feel good no worries

 

["Heh"]

Enpä mitään. En itsekään kaikin ajoin pidä siitä, etten ole ainoa aikuinen talossa.

 

["Sandelson"]

Ajattelen että ihanaa, meitä on muitakin. Ja kaksi kaveriani ovat myös ikisinkkuja.